Vuosi alkoi Ruotsissa räjähdyksillä ja ampumisella – uusi hallitus haluaa kitkeä jengiväkivaltaa tiukoilla toimenpiteillä, mutta asiantuntija pitää niiden vaikutuksia rajallisina
Ruotsissa jengiyhteenottoihin liittyvä väkivalta on jälleen muistuttanut itsestään viime päivinä.
Tukholmassa tapahtui maanantain vastaisena yönä kaksi räjähdystä eri puolilla kaupunkia. Hieman kolmen jälkeen paikallista aikaa räjähti Grimstan alueella asuintalon portilla. Vain noin tuntia myöhemmin tapahtui pienempi räjähdys Bagarmossenissa.
Poliisi ei ole sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että Grimstan alueella tapahtunut räjähdys liittyisi läheisessä Vällingbyssä uudenvuodenaattona tapahtuneeseen ampumiseen.
Poliisi arvioi Vällingbyssä tapahtuneen ampumisen kytkeytyvän jengirikollisuuteen. Ampumisessa kuoli 20-vuotias mies ja kaksi muuta haavoittui.
Viime vuonna Ruotsissa tapahtui useita ampumisia. Uutistoimisto TT:n mukaan viime vuonna Ruotsissa kuoli 60 ihmistä ampumisen seurauksena. Lukema on 38 prosenttia suurempi kuin vuonna 2021. Ruotsin rikostorjuntaviraston mukaan Ruotsi on myös ainoa Euroopan maa, jossa kuolemaan johtaneet ampumistapaukset ovat nousussa, Sveriges Radio kertoi syyskuussa.
Jengiväkivalta oli keskeinen teema Ruotsin viime vuoden vaaleissa, ja hiljattain valtaan noussut oikeistohallitus on luvannut puuttua jengiväkivaltaan tiukasti. Hallituksen solmima Tidön sopimus on määritellyt uusia toimenpiteitä jengirikollisuuteen puuttumiseksi.
Hallituksen suunnitelmiin kuuluvat muun muassa oikeus todistaa täysin anonyymisti oikeudessa ja se, että jengirikollisuudesta saisi kaksi kertaa kovempia rangaistuksia. Nimettömyyden toivotaan helpottavan jengiväkivallasta raportointia tietyissä lähiöissä.
Lisäksi hallitus suunnittelee niin sanottujen tarkastusvyöhykkeiden, ruotsiksi visitationszoner, perustamista. Näillä alueilla poliisi saisi tarkastaa ihmisiä ja autoja esimerkiksi laittomien aseiden varalta, vaikka tarkastettavia ihmisiä ei epäiltäisi rikoksesta.
Ruotsalainen Amir Rostami on poliisi sekä yksi Ruotsin tunnetuimmista kriminologeista ja jengiväkivallan asiantuntijoista. Hän toimii Gävlen yliopiston kriminologian apulaisprofessorina.
Hän arvioi STT:lle, että ainakaan toistaiseksi Ruotsin hallituksen uudet ehdotukset eivät ole niin suuria kuin on julkisuudessa maalattu. Niistä kaksi, eli vyöhykkeet ja nimetön todistajaohjelma, ovat merkittävimpiä muutoksia.
– Näillä toimenpiteillä on kuitenkin lähinnä rajattuja vaikutuksia. Esimerkiksi nimettömien todistajien käyttö oikeudessa on käytännössä hankalaa. Tutkimusten mukaan myöskään tarkastusvyöhykkeistä ei ole erityistä hyötyä, hän arvioi.
– Muuten toimenpiteet eivät juuri eroa aiempien hallituksien toimista.
Miten Rostami sitten itse muuttaisi Ruotsin jengipolitiikkaa?
Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä olisi seurata poliisin ja sosiaaliviranomaisten toimintaa ja tehokkuutta nykyistä enemmän sekä varmistaa, että poliisin toiminta pohjautuu tutkimustietoon. Lisärahoituskaan ei auta, jollei toiminta ole tehokasta ja läpinäkyvää.
– Jos kaiken politiikan vaikutuksia ei seurata läpinäkyvästi ja tehokkaasti, mikään ei muutu. Tällä hetkellä tässä on puutteita Ruotsissa.
Rostami on ruotsalaismediassa aiemmin painottanut, että Ruotsissa tarvitaan lisää nimenomaan riskiperheisiin suunnattuja toimenpiteitä sekä lasten- ja nuortenpsykiatrian laajentamista.
Hän myös uskoo, että liian monien poliisien odotetaan olevan kaikenlaisen rikollisuuden asiantuntijoita. Rostami on aiemmin ehdottanut muun muassa Dagens Nyheterin haastattelussa lisää erityisasiantuntijoita poliisiin, varsinkin yksiköihin, jotka työskentelevät jengirikollisuutta vastaan.
– Tilanne on muuten verrattavissa siihen, että yleislääkärit tekisivät sydänleikkauksia. Jos käytössä on asiantuntijoita, saadaan kerättyä paremmin tietoa, parempia tutkintoja ja samalla todennäköisemmin syytteitä nostettua, hän kuvasi.
Rostami on lisäksi pitänyt Ruotsin hyvinvointivaltion väärinkäyttöä yhtenä rikollisuuden muotona, johon tulisi puuttua. Hänen mukaansa erilaisia valtion tukia käytetään väärin ja petoksia on tehtailtu jopa kahden miljardin kruunun eli noin 180 miljoonan euron edestä.
Rostami on tavannut työssään monia jengien jäseniä ja johtajia. Hänen mukaansa ei ole vain yhdenlaisia jengin jäseniä, eikä vain yhdenlaisia jengejä. Ruotsissa toimii niin löyhempiä katujengejä kuin järjestäytyneempiä rikollisryhmiä, kuten moottoripyöräjengejä.
– Katujengeissä jäsenet ovat usein maahanmuuttajataustaisia, järjestäytyneen rikollisuuden ryhmässä syntyperäisiä ruotsalaisia. Katujengit ovat myös löyhempiä, ja niihin voi liittyä helpommin, Rostami sanoo.
Niissä toiminta pyörii pitkälti huumeiden ympärillä.
Rostamin ja hänen kollegansa tutkimuksessa on selvinnyt, että katujengeissä pysymisen aika on usein vaihteleva. Osa pysyy jäsenenä vain vuoden, osa useampia vuosia. Siksi myös poliisin on vaikeampi jäljittää katujengien jäseniä.
Jengin brändiin kuuluu vahvasti rikollisuus ja ”kova maine”, kun taas moottoripyöräjengit yrittävät nimenomaan peitellä toimintansa rikollista puolta. Toimintaa mainostetaan myös sosiaalisessa mediassa, jossa jengielämää glorifioidaan. Lisäksi katujengeihin kuuluu yleensä vahva johtaja, josta ryhmät ovat hyvin riippuvaisia.
Näiden kahden lisäksi Ruotsissa toimii niin sanottuja klaaneja, jotka toimivat perhe- ja sukulaissuhteiden perusteella. Niiden toimintaa voi pitää mafiamaisena. Ne ovat vakiinnuttaneet asemaansa alueilla, joissa valtio ei ole ollut tarpeeksi vahvasti läsnä.
– Klaanit ovat profiloituneet muun muassa niin sanotuissa valkokaulusrikoksissa, Rostami kuvaa.
Mikä sitten ajaa ihmisiä jengeihin?
Kehitysjohtaja Peter Svensson tekee töitä ruotsalaisessa Catena-järjestössä, joka auttaa jengiväkivallasta irtautumaan haluavia. Sen keskiössä ovat nimenomaan järjestäytyneestä rikollisuudesta irti haluavat.
Hänen mukaansa jengeihin hakeudutaan monista eri syistä. Yksi yleinen tekijä on se, että nuorilta on puuttunut jonkinlainen positiivinen roolimalli elämässä. Taustasyy jengeihin liittymiselle on usein syrjäytyminen. Se saa nuoret hakemaan statusta jengeistä.
– Jos he asuvat lähiössä, he näkevät jengijohtajia, joilla on rahaa, valtaa ja hienoja autoja. He saavat tästä roolimallin itselleen ja alkavat ajatella, että tällainen elämä on tavoittelemisen arvoista, Svensson sanoo STT:lle.
Jengijäsenyys tuo siis nuorille merkitystä ja ryhmän, johon kuulua. Myös Amir Rostamin ja hänen kollegoidensa tutkimuksessa nuoret kertoivat liittyneensä katujengeihin jengistatuksen vuoksi. He kokivat siis jengiin kuulumisen nostavan omaa statustaan.
Svenssonin Catena tekee töitä muun muassa psykoterapeuttien kanssa ja pyrkii auttamaan jengiläisiä rakentamaan uutta elämää, alkaen asunnon etsinnässä auttamisesta ja työpaikan löytämisessä. Siihen kuuluu myös tarvittaessa uuden henkilöllisyyden hankkimisessa auttaminen.
Monet tarvitsevatkin tukea, sillä järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautuvat joutuvat aloittamaan uuden elämän usein kokonaan uusissa ympyröissä, jättäen joskus taakseen kotikaupunkinsa ja vanhan lähipiirinsä.
– Heidän täytyy löytää elämään uusi merkitys ja saada hyvää oloa ilman rikosten tekoa.
Rostamin kiinnostus jengeihin heräsi, koska hän kasvoi itse Ruotsissa göteborgilaisessa lähiössä, jossa jengejä alkoi kehittyä.
– En ollut itse jengien jäsen, mutta näin, miten kaduilla tapahtui muutos.
Rostami onkin saanut Ruotsissa mainetta siitä, että hän varoitti jengeistä jo kauan ennen kuin ne nousivat julkiseen keskusteluun.
Hän kritisoi julkista keskustelua siitä, että se keskittyy usein vain jengitoiminnan kaikkein näkyvimpään osaan eli ampumisiin. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu, hän sanoo.
– Vasta sitten kun ampuminen ja väkivalta alkavat, ihmiset heräävät. Oikeasti pinnan alla on kuitenkin ollut jo suuria ongelmia, joihin olisi pitänyt puuttua, Rostami sanoo.
Pitkään Ruotsissa esimerkiksi annettiin tiettyjen maahanmuuttajavoittoisten ja pienituloisten asuinalueiden eriytyä, eikä niihin juuri panostettu. Alueiden asukkaat unohdettiin omiin oloihinsa, mikä kiihdytti kehitystä.
Rostami huomauttaakin, että hänen suomalaiset kollegansa kertoivat pitkään, ettei Suomessa ole jengiongelmaa. Nyt Suomessakin keskustelun sävy on muuttunut.
Samalla Rostami huomauttaa, että myös julkisella keskustelulla jengeistä on merkitystä. Media käsittelee ampumisia usein sensaatiohakuisesti, mikä pelaa jengien pussiin.
– Median tulisi muistaa, että monet jengit nimenomaan tavoittelevat mediahuomiota, joskus jopa poliisin huomiota, koska se tuo mediahuomiota.
– Siksi pelkän tapahtumista raportoinnin sijasta median tulisi kysyä päättäjiltä ja poliisilta kriittisiä kysymyksiä: Mitkä asiat ovat johtaneet jengien syntyyn? Miten ongelmaan tulisi puuttua? hän sanoo.