Miehityksestä vapautettu Hersonin kaupunki on valtava rikospaikka – sota tuo ihmisistä esiin "äärettömän pahuuden", sanoo kokenut sotarikostutkija
Ukrainan sodassa tehdyt mahdolliset sotarikokset ja niihin liittyvät syytökset nousivat taas otsikoihin tässä kuussa, kun sosiaalisessa mediassa levisivät videot, joissa Venäjän syytösten mukaan nähdään ukrainalaisten teloittavan venäläisiä sotavankeja.
Yhdessä videoista näkyy sotilaita, jotka vaikuttavat antautuvan toisille, keltaista käsivarsinauhaa kantaville sotilaille. Tämän jälkeen antautuvat sotilaat nähdään makaamassa maassa. Video katkeaa laukausten ääniin. Toisessa, ylhäältä kuvatussa videossa näkyy kymmenkunta ruumista, joiden ympärillä on veritahroja.
Ukrainan armeija sanoi videoiden ilmestyttyä tutkivansa niiden aitouden. Tiedotusvälineistä New York Times kertoo itse vahvistaneensa niiden aitouden.
En lähetä sinne ketään väkisin.
Antti Hartikainen
Sosiaalisen median keskustelussa Ukrainan puolustajat ovat esittäneet vastaväitteen, että videoiden perusteella kuolemat ovat seurausta venäläissotilaan valeantautumisesta ja ampumisen aloittamisesta, mihin ukrainalaiset vastasivat. Valeantautuminen on niin ikään sotarikos. Videoiden välisistä tapahtumista ei ole varmuutta.
Tapaus on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa sotarikosten tutkiminen ja syyllisyyden osoittaminen voi olla selvitettäessä taistelukenttien kaoottisia tapahtumia. Perinteisesti sotarikosten ja muiden konfliktirikosten tutkijat pääsevät kunnolla aloittamaan työnsä vasta aseiden hiljettyä, mutta Ukrainassa tutkinnat ja oikeusprosessit ovat käynnissä sodan yhä jatkuessa.
Se on tuonut omat haasteensa myös kokeneille tutkijoille, jotka lähtevät rintaman tuntumaan. Näin kertoi Ukrainassa lokakuussa vierailleelle STT:lle Euroopan unionin neuvonanto-operaatiota maassa johtava Antti Hartikainen.
– Eihän sinne omineen voi mennä, tarvitaan poliisin ja asevoimien tukea, jotta he voivat mennä ja toimia niin turvallisesti kuin on mahdollista. Epäsuoran tulen kantaman sisällä on aina riski olemassa, että tulee kranaattia niskaan. En lähetä sinne ketään väkisin. Eiväthän siviilikriisihallinnassa ihmiset tavallisesti mene aktiiviselle sota-alueelle, kertoi Hartikainen.
STT:n kanssa lokakuussa käydyssä keskustelussa Hartikaisen mielessä olivat Ukrainan syksyllä vapauttamat koillisosat Harkovan lähellä, josta löydettiin muun muassa Izjumin hauta-alue.
Nyt talven alussa samat haasteet ovat edessä Hersonin kaupungissa, jonka Ukraina on valloittanut takaisin. Joen vastarannalla olevat venäläiset tekevät kaupunkiin suuntaamisesta vaikeaa.
EU-työntekijät ovat valmistautuneet lähtemään Hersoniin lyhyelläkin varoitusajalla, mutta toistaiseksi lähdön ajankohdasta ei ole varmuutta. EU-tiimi käy tällä viikolla Hersonin naapurissa sijaitsevassa Mykolajivissa, mutta saman matkan aikana he eivät tiukkojen turvamääräyksien takia käy Hersonissa ainakaan vielä.
– Turvallisuustiimimme menee tekemään riskiarvion Hersoniin. Vaikea sanoa, milloin sinne voitaisiin tarkalleen mennä. Emme ole saaneet vielä edes pyyntöäkään, ja niin kauan kuin venäläiset ovat joen toisella rannalla, meidän voi olla todella vaikea saada lupaa mennä sinne, Hartikainen kirjoitti STT:lle kuluneella viikolla.
Mykolajiviin matkustaneeseen tiimiin kuuluu Suomen kokeneimpiin sotarikostutkijoihin kuuluva Matti Raatikainen, joka luonnehtii Hersonissa eri tutkijoita odottavaa työmäärää valtavaksi. Kaupunki on kuin yksi valtava rikospaikka, ja alueelta on jo löydetty muun muassa epäiltyjä kidutuskammioita.
– Oletettavasti varsin suurella alueella on varsin pitkällä aikavälillä tehty vakavia sotarikoksia, joten jo pelkästään todistajien identifioiminen ja kuulusteleminen ottaa oman aikansa.
Tutkijoiden työsarkaa kasvattavat lisäksi rikospaikkatutkinnat, todistusaineiston kerääminen, aineiston dokumentointi ja digitalisointi, mahdollisten joukkohautojen avaaminen sekä vainajien tunnistaminen kuolemansyiden selvittämisineen. Raatikaisen mukaan Ukrainan poliisin ja syyttäjälaitoksen koulutustaso ja perusosaaminen ovat kuitenkin hyvällä tasolla ja ukrainalaiset ovat myös valmiita yhteistyöhön kansainvälisten toimijoiden kanssa.
– Siinä suhteessa olisin optimistinen. Mitä tulee muun muassa väitettyjen kidutuskammioiden olemassaoloon, on odotettava rikostutkimusten tuloksia – yleisellä tasolla voisi kuitenkin sanoa, että eivät nämä niin ainutkertaisia väitteitä ole. Esimerkiksi Balkanilla erilaisilla vankileireillä tehtiin puolin ja toisin asioita, jotka ylittävät normi-ihmisen käsityskyvyn ja ikävä kyllä on vaikea uskoa, että se ääretön pahuus, jonka sodat ihmisissä saavat esiin, olisi minnekään kadonnut.
Nykysodissa kaikki osapuolet ovat varsin taitavia käyttämään hyvinkin erilaisia alustoja ja keinoja propagandansa välineinä.
Antti Hartikainen
Raatikainen ei lähde kommentoimaan STT:lle videoitua sotavankitapausta, joka nyt puhuttaa Ukrainassa.
– 20 vuoden sotarikostutkintakokemus on opettanut olemaan kommentoimatta erilaisia videoita tai muissa medioissa liikkuvia väitteitä ja “tietoja”. Olen toki videon nähnyt, mutta jätän sen kommentoimisen paikallisille viranomaisille, jotka varmaan antavat lausuntonsa sen jälkeen, kun asia on kokonaisuudessaan tutkittu, kirjoittaa Raatikainen sähköpostitse.
Pelkästään sosiaalisessa mediassa julkaistujen videoiden pohjalta on Raatikaisen mukaan mahdotonta sanoa mitään varmaa mahdollisista tapahtuneista rikoksista tai niiden tekijöistä.
– On myös otettava huomioon, että nykysodissa kaikki osapuolet ovat varsin taitavia käyttämään hyvinkin erilaisia alustoja ja keinoja propagandansa välineinä.
Raatikaisen mukaan hän tai muut operaation jäsenet eivät ole osallistumassa tapauksen tutkintaan jo siitäkin syystä, että EUAM on vain neuvoa antava ja toimintoja tukeva operaatio.
– Toki jos kyseenomaisen tutkinnan yhteydessä asiantuntija-apua tullaan pyytämään, sitä varmaan myös annetaan.
Pitäisi oleellinen muutos tapahtua Venäjällä.
Antti Hartikainen
Sotarikostutkijat joutuvat elämään sen kanssa, että vain pieni osa tehdystä työstä päätyy lopulta oikeudenkäynteihin ja vastuullisten tuomioihin.
– Olisi epärealistista olettaa, että vaikkapa Ukrainassa jokainen tähän mennessä rekisteröidyistä noin 48 000 sotarikoksesta tultaisiin tutkimaan. Sotien ja sotarikosten ollessa kyseessä erittäin suuri osa tekijöistä jää aina tuomitsematta, Raatikainen sanoo.
– Voi olla tosi vaikea saada (venäläisiä tuomittua) jos he eivät joudu vangiksi. Pitäisi oleellinen muutos tapahtua Venäjällä, en voi kuvitella että nykytilanteessa rupeaisivat heitä luovuttamaan, sanoo Hartikainen.
Turhana he eivät tehtyä työtä kuitenkaan pidä. Hartikainen uskoo myös tutkintojen ennaltaehkäisevään vaikutukseen, vaikka syyllisiä ei saataisikaan tuomittua.
– Jos ei tutkita ollenkaan, niin ne jatkavat ja menevät entistä hullummiksi, nyt ainakin osa miettii mitä tekee. Tuskin ne siellä Venäjänkään yhteiskunnassa kovin hyvin katsoo, jos he ovat tehneet ihan älyttömiä juttuja. Jos on identifioitu, että tämä kaveri on tehnyt nämä ja nämä asiat, on sillä vaikutusta, vaikka häntä ei olisikaan saanut tuomiolle.