Seppo Tiitinen tuoreessa kirjassaan: "Kekkonen oli viimeisen päälle Suomen agentti"
Presidentti Urho Kekkosen suhdetta Neuvostoliiton tiedusteluorganisaatioon KGB:hen on ruodittu julkisuudessa paljon. Hurjimmissa huhuissa Kekkosta on väitetty jopa KGB:n agentiksi.
Suojelupoliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen antaa muistelmissaan Kekkoselle puhtaat paperit. Hänen mukaansa presidentti oli viimeisen päälle Suomen agentti.
– Uskon vankasti, että Suomen ja valtakunnan kokonaisetu olivat hänelle koko ajan keskeisin mittari, Tiitinen kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että kaikilla tiedustelupalveluilla on vahva taipumus liioitella suurimpia saaliitaan.
– KGB ei missään nimessä ole poikkeus.
Tiitinen kertoo muistelmissaan tavanneensa Kekkosta Suojelupoliisin asioissa noin kerran kuussa. Heti ensimmäisellä tapaamisella Kekkonen kertoi pelisäännöt:
– Teillä täytyy aina olla ehdotus siitä, millä tavalla missäkin asiassa menetellään. Minä sitten päätän, tehdäänkö niin vai millä tavalla menetellään.
Tiitinen kuvailee Kekkosta majesteetiksi. Komennot olivat kirkkaat, mutta ääntä presidentti ei korottanut koskaan.
Tiitisen mukaan Kekkonen teki tarkkoja ja osuvia analyysejä, ja hänellä oli valtavan laaja kokonaiskuva esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteista.
– UKK saattoi aloittaa argumentoinnin 1920-luvulta asti ja sanoa, mitä Josif Stalin olisi tehnyt silloin tai mitä Stalin olisi tehnyt 1930–1940-luvulla tai 1950-luvun alussa. Siitä hän jatkoi pohdiskelua, mitä Nikita Hruštšev olisi tehnyt ja edelleen, mitä Brežnev tekisi nyt.
Tiitinen teki jokaisesta tapaamisesta Kekkosen kanssa tarkat muistiinpanot. Hän merkitsi niihin myös huomioita presidentin voinnista.
Ensimmäiset heikkouden merkit Kekkosessa Tiitinen havaitsi tammikuussa 1981. Presidentti toipui kuitenkin vielä ennalleen ja tuntui muistavan asioita jopa paremmin kuin nuori keskustelukumppaninsa.
– Tämän jälkeen huomasin parilla kerralla asioita esitellessäni, että ne eivät oikein menneet perille ensimmäisellä yrittämällä. Jouduin toistamaan sanomani uudelleen.
Loppukesällä 1981 Kekkonen lähti kuuluisalle kalareissulle Islantiin, jossa hän horjahti veden varaan. Virallisesti presidentin sanottiin kärsineen lievästä matkaväsymyksestä.
Matkan jälkeen Tiitinen soitti presidentille, jonka komennot olivat jälleen aivan kristallinkirkkaat.
– Hämmästelin sihteerilleni Miss Kaarinalle, kuinka Helsingin Sanomat voi kirjoittaa, että ukko on aivan tööt, kun hän puhelimessa oli ollut pirteä kuin peipponen.
Tiitisellä ja Kekkosella oli sovittu tapaaminen syyskuun 4. päiväksi. Tarkoitus oli saada matkaohjeita Tiitisen tulevaa Neuvostoliiton-matkaa varten.
Sitä tapaamista ei koskaan tullut.
Viikkoa myöhemmin Kekkonen jäi sairauslomalle, ja 27. lokakuuta hän erosi presidentin tehtävästä.
Pekka Ervasti ja Seppo Tiitinen: Tiitinen. Vakoilijoita ja veijareita. Otava, 253 s.