Lastensuojelun kriisin selvittäminen kuuluu poliitikoille, painottaa asiantuntija
Lähes jokainen lasten ja perheiden sosiaalihuollon ammattilainen kokee työssään liikaa kuormitusta. Paineita on liikaa ja työntekijöitä liian vähän. Lain mukaiset asiakasmäärät eivät lähellekään aina toteudu, eivätkä lapset pääse riittävästi vaikuttamaan omiin asioihinsa.
Lastensuojelun Keskusliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia selvittivät lastensuojelun ja lasten ja perheiden sosiaalihuollon ammattilaisten näkemyksiä alan nykytilasta. Keskiviikkona julkaistut tulokset toistavat jo tiedossa olleita ongelmia.
Selvityksessä todetaan, että lastensuojelun ”kriisi” on lastensuojelua suurempi, ja siihen vaikuttaa voimakkaasti perheiden ehkäisevän ja varhaisen tuen saatavuus. Erityisasiantuntija Laura Holmi Lastensuojelun Keskusliitosta toteaa, että katse täytyy kääntää poliitikkojen suuntaan.
– Ongelmia ei voi ratkaista yksittäisten työntekijöiden tasolla, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä siitä, että lastensuojelun palveluihin ohjataan resursseja, Holmi sanoo.
Lasten ja perheiden tuen tarve Suomessa on lisääntynyt, ja lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla ja nuorilla on yhä monimutkaisempia haasteita.
Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2021 Suomessa reilut 173 000, ja niiden kohteena oli vajaat 94 000 lasta. Määrät kasvoivat 7 prosenttia edellisestä vuodesta.
Huostaan otettujen lasten määrä sen sijaan on ollut laskussa jo kolme perättäistä vuotta. Vuonna 2021 huostassa oli 11 210 lasta.
– Suoraa tietoa huostaanottojen vähenemisen syistä ei ole. Ajanjaksolla on ollut koronaepidemian vuosia ja rajoituksia, jotka ovat vaikuttaneet palveluihin pääsyyn. Toisaalta muutos voi kertoa, että lapsia ja perheitä on myös onnistuttu auttamaan varhaisemmassa vaiheessa, Laura Holmi sanoo.
Selvityksen tulokset kertovat, että 97 prosenttia alan työntekijöistä kokee liikaa kuormitusta. Melkein kolme neljäsosaa vastaajista kaipaa lisää aikaa lasten tapaamisiin. Vain noin puolet vastaajista kokee, että kriisitilanteessa ehtii tavata lasta ja nuorta riittävästi ja vain noin neljäsosan mielestä lasten ja nuoren osallisuus toteutuu lastensuojelussa tällä hetkellä hyvin.
Vastausten perusteella sosiaalipalvelujen ja lastensuojelun liian pienet henkilöstöresurssit vaikuttavat suoraan asiakkaan saaman palvelun laatuun ja työn kuormittavuuteen.
Selvityksessä kävi ilmi, että erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden tarpeet tunnistetaan liian heikosti. Vammaisilla lapsilla sekä neuroepätyypillisesti tai neuropsykiatrisesti oireilevilla lapsilla on kohonnut riski joutua tarvittavien palvelujen ulkopuolelle.
Palveluja on tulosten mukaan vaikea saada ilman lastensuojelun asiakkuutta, vaikka palveluntarve johtuu vammasta, ei lastensuojelua vaativasta tilanteesta.
Myös maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten lasten kohdalla ammattilaisten on vaikea tunnistaa, millaisia palveluja lapset tarvitsevat.
Selvitys toteutettiin anonyymillä verkkokyselyllä elo–syyskuussa. Siihen vastasi 322 kuntien ja kuntayhtymien lastensuojelun sekä lasten ja perheiden sosiaalihuollon ammattilaista.