Elämää itärajalle ennallistamisen sijaan
Suomi pitää saada kestävän kasvun tielle, pelkällä leikkaamisella tämä ei toteudu. Tähän tarvitaan todellista aluepolitiikkaa, jotta koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön.
Itäinen Suomi on pitkään jäänyt aluekehittämisessä muusta maasta jälkeen. Eteläisestä ja läntisestä Suomesta on tullut kehityksen veturi, mikä on johtanut kansallisten voimavarojen suuntaamiseen näille alueille.
Viime vuosina on ollut nähtävissä aluepolitiikassa, jota ei saisi aluepolitiikaksi kuulemma kutsua, selvä muutos.
Aiemmin aluepolitiikalla tuettiin heikomman kehityksen alueita, jotta koko Suomi pysyisi kehityksessä mukana. Nyt tehdään aluepolitiikkaa, jossa valtio siirtää resursseja tukemaan alueita, joilla menee muutenkin muuta maata paremmin.
Tukea annetaan vauhdittamaan jo valmiiksi paremmassa vauhdissa olevaa kehitystä. Tästä toimivat esimerkkinä mm. meidän Itä-Suomen ansiosta Suomeen tulevat aluekehitysrahat, joita siirretään enenevässä määrin länteen ja etelään.
Ja tämä aluepolitiikan linja näyttää olevan hallituksella myös neuvotteluissa tulevasta EU-ohjelmakaudesta. Näin ei voi kuitenkaan jatkua eikä näin saa tapahtua, meille kuuluu se, mikä meidän ansiostamme Suomeen tulee.
Tämä kaikki näkyy useilla politiikan osa-alueilla muutoinkin, kuten energia-, tie- ja rautatieinvestoinneissa.
Itäinen Suomi tarvitsee aktiivista toimintaa, ei passivointia.
Alueen elämisen, asumisen ja yrittämisen edellytyksistä pitää huolehtia yhdessä alueen omin sekä valtion ja EU:n voimavaroin. Itäisen Suomen elinvoima on koko Suomen turvallisuuskysymys.
EU-politiikan osalta tulee huolehtia, että Itä- ja Pohjois-Suomi säilyttävät EU- ja muissa tuissa harvaan asutun alueen asemansa. Viime kädessä vastuu Suomen puolen pitämisestä on hallituksella, mutta meidän kaikkien tulee sekä tukea hallitusta että vaatia siltä tämän asian hoitamista koko Suomen etu huomioiden.
Seuraavan ohjelmakauden rahoitukseen tulee saada erillisrahoitusta rajamaakuntien tukemiseen (vrt. Brexit). Tukialueena ei voi olla koko Suomi. Ei voi olla niin, että meidän avullamme Suomi saa rahaa, mutta se raha käytetään lännessä ja etelässä.
Rahoituksessa tulee myös huomioida Kaakkois-Suomen alue, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala, jotka ovat erityisesti kärsineet Venäjän rajan sulkeutumisesta.
Itäinen Suomi tarvitsee aktiivista toimintaa, ei passivointia. Elävä itäraja on kannatettavampi tavoite kuin ennallistettu itäraja, jollaista on esitetty niin hallituksen kuin vihreiden suunnalta.