Ydinaseet ovat jo vaikuttaneet sotaan Ukrainassa, ja sodan lopputulos voi määrittää ydinaseiden roolia tulevaisuudessa
Ukrainan sota on pistänyt myös ydinaseisiin ja niihin liittyvään pelotteeseen koskevia teorioita ja ajatuskulkuja koetukselle.
Samalla kun ydinaseiden kieltämistä tavoittelevan YK-sopimuksen allekirjoittaneet valtiot kokoontuivat juhannuksen alla ensimmäiseen kokoukseensa, vaikuttaa siltä, että ydinaseet ovat tulleet jäädäkseen.
Muun muassa ministeri Jaakko Iloniemi on arvioinut ydinaseiden olevan entistä houkuttelevampia, koska niiden omistaminen näkyy takaavan maalle ”eräänlaisen koskemattomuuden”.
Vaikka ydinaseita ei ole – onneksi – käytetty Ukrainassa, ne ovat kuitenkin muovanneet sodan kulkua pelkällä olemassaolollaan. Ydinaseet eivät estäneet sodan syttymistä lännen ydinasepelotteen ulkopuolella olevassa ja omista ydinaseistaan luopuneessa Ukrainassa. Sodan laajenemisen estäminen on kuitenkin monissa arvioissa laskettu merkittävältä osin ydinasepelotteen ansioksi.
Yhdysvaltalaisten professori Jeffrey Lewisin ja tutkimusjohtaja Aaron Steinin mukaan ydinasepelote on toiminut rajoittamalla sekä Venäjän että lännen toimintavapautta. Yhdysvallat ja Nato ovat varoneet osallistumasta sotatoimiin suoraan, eivätkä ne ole lähettäneet sotilaitaan Ukrainaan, vaikka siihen olisi varmasti ollut lännessä kiusausta ja Ukrainassa tarvetta.
Venäjällä puolestaan olisi varmasti ollut houkutusta ja sotilaallisia perusteitakin iskeä esimerkiksi Puolaan varastoituun Ukrainan läntiseen aseapuun, mutta ainakaan toistaiseksi tätä askelta ei ole tohdittu ottaa. Yhdysvaltain ja Naton ydinasesateenvarjo ei liene tässä vähäpätöisin tekijä.
Lewisin ja Steinin mukaan ydinpelote toimii määritelmällisesti juuri näin: se turhauttaa molemman osapuolen päättäjiä ja sotilaita, jotka eivät voi tai uskalla ryhtyä sinänsä perusteltuihin sotatoimiin, koska taustalla kummittelee katastrofaalisen ja koko olemassaoloa uhkaavan tuhon mahdollisuus – presidentti Joe Bidenin sanoin ”kolmas maailmansota”
– Ydinpelotteen on tarkoitus tuntua ikävältä, koska se pohjautuu raadolliseen arvioon ihmisluonteesta: Ihmiset eivät reagoi parhaiten rakkauteen, iloon tai mielihyvään vaan hellittämättömän kivun uhkaan, Lewis ja Stein kirjoittavat War on the Rocks -sivustolla.
Ydinpelotteen toimivuuden jatkumisesta ei kuitenkaan ole takeita. Toistaiseksi länsi on arvioinut voivansa lähettää Ukrainalle runsaasti aseapua, myös raskaita aseita, ilman vaaraa Venäjän turvautumisesta ydinaseisiin.
Venäjä puolestaan vaikuttaa ajattelevan, etteivät juuri mitkään raakuudet tai siviilikohteiden moukaroinnit Naton turvatakuiden ulkopuolella olevassa Ukrainassa ylitä länsimaiden kipurajaa ryhtyä suoraan sodan osapuoleksi ja riskeerata ydinsodan mahdollisuutta.
Muun muassa lentokieltoalueen perustamisesta ja hävittäjien lähettämisestä kieltäytyneet Yhdysvallat ja Nato ovat rajoittaneet arvostelijoiden mukaan omaa toimintavapauttaan jopa liiaksi ja ottaneet Venäjän ydinaseiden uhkan liian vakavasti. Samalla presidentti Vladimir Putin ei vaikuta juuri huolehtivan lännen pelotteesta.
Lewisin ja Steinin mukaan varovaisuuteen on hyvät syynsä, koska ydinsotaan joutumien ei ole niinkään hyppy kielekkeeltä tyhjyyteen, vaan jatkuvaa astelua viettävällä rinteellä, jossa ei voi koskaan tietää varmuudella, milloin on astunut liian pitkälle.
– Se, että tämä on sekä vaikeaa, turhauttavaa että ennen kaikkea kauhistuttavaa, ei tarkoita sitä, etteikö ydinpelote toimisi, Lewis ja Stein kirjoittavat.
Jos ydinpelote Venäjän puolelta toimiikin, Putinin pelotteluksi tulkittavat löysät puheet ydinaseen mahdollisesta käytöstä eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet siten, että länsi olisi lopettanut Ukrainan tukemisesta sotatoimissa.
Pelkkä tavanomainen hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin osoittanut, että Venäjä ja sen johtaja ovat valmiita selvästi länsimaita suurempaan, lähes holtittomaan riskinottoon ja kustannuksiin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Siksi pelkoja esimerkiksi Venäjän taktisen ja pienitehoisemman ydinaseen epätoivoisesta käytöstä Ukrainassa ei voi täysin sivuuttaa.
Mihin reaktioon tällainen historiallinen teko johtaisi lännen puolelta, sitä ei Moskovassa voida varmuudella tietää. Royal United Services Instituten (RUSI) vanhemman tutkijan Matthew Harriesin mukaan tarjolla on kaksi huonoa vaihtoehtoa. Lännen liittyminen sotaan tai vastaisku ydinaseella voisi johtaa maailmanlaajuiseen tuhoon, mutta liian laimea vastareaktio ei sekään lupaisi hyvää.
– Siirtyisimme uuteen kauheaan aikakauteen, jos Venäjä käyttäisi rajoitettua määrää ydinaseita ilman rangaistusta ja saisi siitä vielä konkreettista hyötyä, Harries ennustaa Foreign Policy -lehdessä,
Harriesin mukaan kaikkien aseriisuntatoiveiden sammumisen ohella Venäjän menestys voisi houkutella muita ydinasemaita kehittämään itselleen laajemman valikoiman pienempiä ydinaseita ja tehdä niiden käytöstä houkuttelevampaa.
Molemmat synkät skenaariot ovat toistaiseksi spekulaatiota, ja tilanteen kehittymistä odotellessa meidän täytyy Harriesin mukaan vain opetella elämään uudenlaisen ydinsodan uhkan varjossa.
– Ydinpelote on ilman muuta vaarallinen tapa pyörittää maailmaa. Tämän kauhean (Ukrainan ) sodan lopputulos ratkaisee, olemmeko juuttuneet siihen pysyvästi, Harries pohtii.
Vaikka Ukrainan sota osoittanut ydinpelotteen toimivan, on se osoittanut myös sen rajat: pelotteeseen täytyy aina sisältyä se mahdollisuus, että ydinasetta käytettäisiin – vaikka sitten vahingossa.
– Ydinpelote lakkaisi toimimasta ilman sitä riskiä, että jotain menisi kauhealla tavalla pieleen, Lewis ja Stein kirjoittavat.