Voittojen puute Ukrainassa varjostaa voitonpäivän viettoa Venäjällä

Ukrainan sodan näkyminen Venäjän ensi maanantain voitonpäivän juhlinnassa on asiantuntijoiden mukaan vielä arvoitus. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila arvioi, että konkreettisesti voittojen puutteessa Venäjällä saatetaan pitäytyä perinteisesti toisen maailmansodan muistelussa ja viitataan Ukrainan sotaan vain yleisemmällä tasolla.

Yliopistonlehtori, sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta puolestaan arvioi, että Ukrainan sivuuttaminen juhlapäivänä jättäisi ilmaan suuren kysymysmerkin, koska sota on jo vaatinut niin paljon uhreja ja vaikuttanut muutenkin venäläisten elämään.

Lassila arvioi poliittisen riskin Ukrainan sodan sivuuttamisesta konkretisoituvan erityisesti Venäjän sotilaspiireissä, missä tappioista ja voittojen puutteesta ollaan tuskallisen tietoisia. Sen sijaan suuri yleisö ei välttämättä osaa voitonjulistuksia kaivata.

–  Kansalaisille voidaan kyllä myydä mitä vaan riippumatta siitä, mitä rintamilla on tapahtunut. Vaikka Ukrainassa olisi tullut kuinka kovasti pataan, sillä ei välttämättä ole vaikutusta voitonpäivään, Lassila sanoo.

Tällaiseen ratkaisuun tuntui viittaavan ulkoministeri Sergei Lavrovin lausunto, jonka mukaan Venäjä ei takerru ”sotilasoperaatiossaan” mihinkään päivämääriin –  ei edes voitonpäivään.

Moskovassa joka tapauksessa on jo harjoiteltu perinteistä voitonpäivän sotilasparaatia varten.

Jos jotain konkreettisia saavutuksia Ukrainasta kuitenkin päätetään esitellä, Käihkön mukaan kyseeseen voisivat esimerkiksi tulla jo tutut väitteet Donbassin niin kutsuttujen kansantasavaltojen suojelemisesta tai Mariupolin valtauksesta – vaikka kumpikaan ei ole totta.

–  Venäjällä on toki myös väitetty, että Ukraina olisi suunnitellut hyökkäystä Venäjää tai ainakin näitä ”kansantasavaltoja” vastaan, mikä olisi siis nyt muka saatu estetyksi, Käihkö kuvailee.

Hänen mukaansa Venäjän jatkuva puhe taistelusta natseja vastaan luo tavallaan suorituspaineita, koska ajatukset johtavat toiseen maailmasotaan, jossa silloiset oikeat natsit lyötiin perinpohjaisesti Berliinin valtausta ja Adolf Hitlerin itsemurhaa myöten.

Poliittisesti Käihkö pitää myös mahdollisena, että Venäjällä tehtäisiin voitonpäivän myötä päätöksiä maan sisäisen kontrollin ja talouden keskitetyn johtamisen vahvistamisesta.

Venäjän on myös uumoiltu saattavan käyttää voitonpäivää tilaisuutena julistaa virallisesti sota Ukrainalle sekä määrätä sen seurauksena liikekannallepano. Sekä Käihkö että Lassila pitävät tätä periaatteessa mahdollisena, mutta Venäjän kannalta myös monin tavoin ongelmallisena ratkaisuna.

–  Yksi syy miksi Venäjä ei ole julistanut sotaa on se, etteivät johtajat luota omiin kansalaisiinsa. Niin kauan kuin sotaa ei julisteta, voidaan sotatoimia jossain määrin kontrolloida, Käihkö sanoo.

Ilman virallista sodanjulistusta Venäjän on ollut helpompi peruuttaa alkuperäisistä tavoitteistaan, kun taas sodanjulistus nostaisi Käihkön mukaan odotuksia. Päätös on hänen mukaansa hankala, sillä toisaalta nyt näyttää siltä, ettei Venäjä saa millään mobilisoitua tarpeeksi joukkoja laajamittaiseen hyökkäykseen Ukrainassa ilman liikekannallepanoa.

Päätös ei toisi kuitekaan nopeaa ratkaisua, sillä todennäköisesti melko yhteistyöhaluttomien reserviläisten saaminen koolle, koulutettua ja varustettua kestäisi viikkoja, ellei kuukausia.

–  Ja miten he pärjäisivät hyvin koulutettuja ja motivoituneita ukrainalaisia vastaan, Käihkö kysyy.

Lassila muistuttaa voitonpäivän juhlinnan alkaneen Neuvostoliitossa vasta 1960-luvun puolivälissä, 20 vuotta sodan jälkeen, kun vaikeuksien keskelle kaivettiin juhlan aihetta menneisyydestä. Päivän vietto ritualisoitui yhtäältä kevään ja toisaalta sankaruuden sekä kollektiivisen surun juhlaksi, joka oli enemmän kansallinen venäläinen kuin neuvostoliittolainen juhlapäivä.

Tämä kuitenkin muuttui vuoden 2014 jälkeen, kun juhlaan on tuotu Lassilan mukaan yhä vahvemmin mukaan juuri Neuvostoliiton perintöä.

– Tietyllä tapaa voi olla jopa todennäköisempää, että (voitonpäivänä tänä vuonna) ikään kuin suljetaan verhot Ukrainalta ja mennään entisen kaavan mukaan, Lassila arvioi.

Samalla hän myöntää, että jos Venäjä todella olisi saavuttanut merkittäviä voittoja Ukrainassa, niitä tuskin olisi jätetty sivuosaan myöskään voitonpäivän juhlinnassa. Nykytilanteessa onkin tutkijoiden mukaan mielenkiintoista seurata, esiintyykö maanantain juhlissa esimerkiksi hyökkäyssodan Z-symbolia tai Ukrainassa kaatuneiden sotilaiden kuvia.

Lassila tosin muistuttaa, että kaikki muut kuin toisessa maailmasodassa kaatuneet sotilaat eivät ole Venäjällä saaneet läheskään yhtä paljoa virallista arvostusta.

Ukrainan sodan erikoisuudesta ja mielettömyydestä kertoo osaltaan se, että voitonpäivä oli myös Ukrainassa pitkään suuri juhlapäivä natsi-Saksan vastaisen taistelun muistolle. Lassila arvioi, että viimeistään nyt käynnissä olevan sodan jälkeen tähän aikaan ei ole enää paluuta.

–  Ukrainalaiset ovat saaneet nyt oman ”Suuren isänmaallisen sotansa”, ja toinen maailmansota tulee jäämään aika lailla varjoon, hän arvioi.

Tutkijat arvioivat myös Ukrainan asevoimien haluavan tilaisuuden tarjoutuessa ”juhlistaa” voitonpäivää omalla tavallaan iskemällä Venäjän joukkojen kimppuun. Tätä taustaa vasten Ukrainan sotilastiedustelun julkistama tieto, jonka mukaan Venäjä suunnittelisi jonkinlaista voitonparaatia Mariupoliin, vaikuttaa venäläisestä näkökulmasta äärimmäisen uskaliaalta ja huonolta ajatukselta.