Väyrysen renki taivalsi kunnanjohtajaksi ja kirkon rakentajaksi – "Minulle on suuri mysteeri, mitä viime vuosina on tapahtunut"

Kiitoksen kirkko, Martti Pura, 67, luonnehtii saavutustaan.

Puran omin käsin luonnonkivistä ja tiilistä kokoama kirkko seisoo metsäpalstalla Tammelan Portaan kylässä. Kylää halkoo Suomen vanhin maantie, Hämeen härkätie. Papit taivalsivat alueelle jo ainakin 1400-luvulla.

Puran urakka kesti vuoden. Hän punnersi pääosin käsivoimin pystyyn luomuksen, jossa on 450 rikottua kiveä ja tuhatkunta tiiltä.

Emerituspiispa Eero Huovisen siunaamaan kirkkoon mahtuu istumaan parikymmentä henkeä. Alttaritauluna on iso ikkuna, jossa on kuva Ailigastunturista, saamelaisten pyhästä paikasta.

Perusta, ja samalla lattia, on luja, geologien mukaan 1800 miljoonaa vuotta vanha kallio.

– Kiitollisuudesta Jumalaani kohtaan, Pura vastaa kysymykseen, miksi kirkko.

– Kiitollisena hyvästä elämästä.

Koulutukseltaan Pura on maatalouden mies, agrologi. Kunnanjohtajan hommista hän jäi eläkkeelle.

Pura sanoo, että vaikeuksiakin on elämässä ollut. Mutta erityisen paljon hyviä puolia.

– Ensinnäkin: Olen meidän suvustamme varmaan ensimmäinen mies, joka on saanut elää 67-vuotiaaksi näkemättä sotaa.

– Toiseksi: Minulla oli kauhean turvallinen lapsuus, mistä vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset ja naapurit pitivät huolen. Koulu ei mennyt ihan nappiin, mutta ei sekään ole myöhemmin häirinnyt.

– Politiikassa olen saanut paljon enemmän kuin tällaiselle maalaismiehelle olisi ollut ajateltavissa.

Maalaismies sytyttelee tulta kirkon viereen rakentamansa tilavan majan pesään. Pyöreä, pellillä vuorattu uuni on omin käsin muurattu.

Hän käyttää majasta nimitystä Mökötyskämppä. Tai Murjotuskämppä. Tai Seurakuntatalo, kun kirkollisia ollaan.

Siellä on lysti puntaroida maailman ja Suomen menoa, miksei kotikylänkin. Kukaan ei tule sähläämään.

Opin, ettei elämässä saa kaikkea, mitä haluaa.

Martti Pura

Politiikka avasi Portaan pojalle ovet tasavallan kirkkaimpiin saleihin: Keskustanuorten varapuheenjohtajana siipiään kokeilleesta tuli keskustan varapuheenjohtaja 1984, maatalousministeri 1991 ja kansanedustaja kolmeksi vuodeksi varamiespaikalta 1992.

– Miten olisin enemmän voinut saada.

– Kansanedustajaksi en päässyt vaaleissa. Se teki minulle vain hyvää. Opin, ettei elämässä saa kaikkea, mitä haluaa.

Maatalousministerinä Pura joutui hirmu myräkkään. Lamavuosien mainingeissa Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin. Maa jakautui ja maataloustuottajat olivat hurjana. Jopa Johannes Virolainen soitteli ministerille lohdutuspuheluja ”koeta kestää”.

Pura laski, ettei ei pääsisi vuoden 1995 vaaleissa eduskuntaan. 45-vuotiaana hän erosi ministerin paikalta 1994 ja päätti jättää valtakunnan politiikan.

Uusi polku löytyi kunnanjohtajana, 11 vuotta Sodankylässä, seitsemän vuotta Hattulassa ja muutama kuukausi kotikonnuilla Tammelassa viransijaisena. Valtakunnan vinkkeli vaihtui paikalliseen näkökulmaan ja yksittäisten ihmisten ongelmien ratkaisemiseen.

– Olihan sekin aikamoinen elämänkokemus, viiden lapsen isoisä ja yhden lapsen isoisän isä sanoo.

Martti ja Riitta Puralla on kolme poikaa.

Kunnanjohtajuuden pohjalta Puralla on kaksi tuimaa näkökulmaa menossa olevaan sote-keskusteluun.

Viime vaalikaudella perustuslakiasiantuntijat kaatoivat suuren enemmistön hyväksymän mallin. Sanoivat, että se vie kuntien päätösvallan.

– Ihan typerää nollapuhetta. Kun sairaanhoitopiiristä tulee kunnalle lasku, se maksetaan ja sillä selvä. Siinä ei kunnilla ole ollut enää vuosikymmeniin mitään päätösvaltaa, Pura puhisee.

– Ja nykyisessä sote-keskustelussa jotkut yrittävät sotkea autuaasti asiat väittämällä, että tässä yritetään leikata ja säästää. Eihän alun alkaenkaan ollut aikomus leikata, vaan pysäyttää täysin mahdoton kustannusten nousukierre.

Martti Puran politiikkapolun yksi tähtihetki on keskustan Turun puoluekokous 1980. Keskustanuorten varapuheenjohtaja pääsi hurraamaan uudelle puoluejohtajalle, kun Paavo Väyrynen kukisti Johannes Virolainen.

– En minä ollut valinnut mitään k-linjaa tai v-linjaa. Minä tuin Väyrystä, joka oli nuori mies ja jolla oli hyviä kirjoituksia ja puheita vihreästä yhteiskunnasta.

Väyrysen valinnan ikimuistoiset tunnelmat huumasivat Puran.

– Seuraavana vuonna Jussi palautti meidät arkeen, hän lohkaisee.

Ja hörähtää nauruun. Se on vilpitön röhönauru, kuten monta kertaa tämän haastattelun aikana.

Kuopion puoluekokous valitsi Virolaisen keskustan presidenttiehdokkaaksi ensimmäisiin Urho Kekkosen jälkeisiin vaaleihin.

Puoluejohto, eduskuntaryhmän enemmistö, puoluehallitus ja puoluevaltuusto jäivät k-linjan Ahti Karjalaisellaan puoluekokouksen jyrän alle. Väki näytti, missä keskustan päätökset tehdään.

Purakin maksoi osuutensa laskusta. Häntä ei otettu Virolaisen valitsijamiesehdokkaaksi. Oli ollut väärän ehdokkaan takana.

Keskustan sisällä Kuopion kokous jäähdytteli vuosikymmeniä jatkuneen ja välillä kuumanakin käyneen k- ja v-linjan valtataistelun.

Presidenttikilvan loppuottelun voitti demarien Mauno Koivisto vuoden 1982 alussa. Ministerinä Pura sai sittemmin istua Koiviston johtamissa esittelyissä 1990-luvulla.

Tästä muistona Koivisto katselee nyt Kyösti Kallion ja Urho Kekkosen virallisen presidenttikuvan rinnalla Puraa tämän työhuoneessa.

Renki tekee kuten isäntä sanoo. Niin tein minäkin.

Matti Pura

Puran on nyt helppo nauraa. Poliittisen uran muisteleminen 67-vuotiaana on mukavaa. Niin mukavaa, että hän on kirjoittanut kirjan ”Väyrysen renkinä”.

Käsikirjoitus on valmis. Kirjan pitäisi tulla painosta helmikuussa.

Pura on kirjoittanut jo kolmeen kirjaan tarinaa henkilöhistoriastaan ja kotikylästään. Kaksi on painettu. 1970- ja 80-lukua kuvaavan kolmannen osan käsikirjoitus on valmis.

”Väyrysen renki” on sarjan ulkopuolinen. Se käsittelee politiikkaa, jonka Pura haluaa jättää omassa historiasarjassaan vähemmälle.

Pura sanoo, ettei hänellä ole pahoja tarkoitusperiä Väyrystä kohtaan.

– Minulle on suuri mysteeri, mitä viime vuosina on tapahtunut. Henkilökohtaisesti pääsen asiasta eroon, kun kirjoitan sen paperille.

Ja lisää kuin anteeksipyyntönä:

– Se on vain yhden ihmisen mielipide.

Kirjan nimi on Puran mielestä selvä:

– Renki tekee kuten isäntä sanoo. Niin tein minäkin.

Taas Pura hörähtää lihavaan nauruun. Kertoo jutun fiksusta rengistä: Isäntä luetteli hirveästi töitä. Renki kuunteli, löi lätsän päähänsä ja sanoi: Jahas, tänään on se päivä, jolloin tehdään kuten isäntä sanoo, eikä niin, että hyvä tulisi.

Pura ei rupea katumaan Väyrysen renkinä oloaan:

– Vaikka joskus rengit olisivat voineet olla ärtsympiä isäntää kohtaan. Mutta se on jälkiviisautta.

Keskustan kunniajäsenen arvon saanut Pura ei ollenkaan käsitä, että puolueen kunniapuheenjohtaja on perustamassa omaa puoluetta.

– En tiedä, mitä oikein pitäisi ajatella. Väyrynen on yksinäinen taistelija. Hän voi kyllä kuunnella ympärillä olevia, mutta ei ota kuulemaansa huomioon.

Maalaisliiton perillisten nykypäivän menoon Pura sanoo olevansa kohtalaisen tyytyväinen.

– Jos sille tielle lähtee, että 67-vuotias entinen ministeri tietää paremmin kuin ne, jotka ovat siellä sisällä, kannattaa keskustella itsensä kanssa.

– Kun murjotuskämpällä olen käynyt tätä keskustelua, en ole huomannut yhtään asiaa, jossa minulla olisi muita suurempi viisaus.

Puran mielestä keskustan puheenjohtajalla ei ole hänen aikanaan ollut koskaan niin suvereenia asemaa kuin nyt Juha Sipilällä.

Pura kertoo tuntevansa Sipilän jo vuosikymmenten takaa.

– Luotan hänen vilpittömyyteensä ja järkeensä.

Omaa varapuheenjohtajakauttaan 1984–1994 Pura pitää yhdessä mielessä erityisen mielenkiintoisena.

– Puolueella oli monta kärkeä, monta valovoimaista poliitikkoa, jotka kohtuullisesti puhalsivat yhteen hiileen.

Ikkunasta ulos tuijottavan puhujan katseesta on hankala päätellä, katsooko hän samalla menneisyyteen vai tulevaisuuteen.

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 9. joulukuuta.