Vapaaehtoistyö on lahja toiselle – eikä vain puuhastelua ja kahvinjuontia

Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä. Eniten sitä tehdään liikunnan ja urheilun parissa sekä vanhus-, lapsi- ja nuorisotyössä.

Vapaaehtoistyön kirjo on laaja: laitosvierailuja, asioimisapua, yhdessäkulkemista ulkoilemassa tai erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa – tai vain puhelinsoitto naapurille.

Vapaaehtoistoiminnasta on perinteisesti erotettu sukulais- tai naapurisuhteeseen perustuva hoiva ja auttaminen.

”Työtä, jota tehdään lahjana toisille” on vapaaehtoistyön yksi määritelmä.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin selvityksen mukaan jo neljän ison suomalaisjärjestön – Mannerheimin Lastensuojeluliiton, 4H-liiton, Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Punaisen Ristin – vapaaehtoistyön arvo kansantaloudelle oli vuonna 2009 yli 130 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikkiaan vapaaehtoistyön arvoksi on haarukoitu yhdestä kolmeen miljardiin euroon vuodessa.

– Vapaaehtoistyö ei ole vain puuhastelua ja kahvinjuontia. Kysymys on auttajan ja autettavan hyvinvoinnista, pelkosenniemeläinen Marja-Liisa Oinas tiivistää.

Oinas puhui syyskuussa Rovaniemellä 130:lle vapaaehtoistyötä tekevälle Eläkeliiton järjestämän hyvinvointipäivän alkajaisiksi. Oinas muistutti osallistujia myös oman hyvinvoinnin vaalimisen tärkeydestä.

Juuri vapaaehtoistyö toi Oinaan mukaan Eläkeliiton toimintaan. Nyt hän on Eläkeliiton Lapin piirin puheenjohtaja.

– Vapaaehtoistyö antaa monenlaisia virikkeitä ja tuo uusia ystäviä. Vapaaehtoistyössä jaamme sitä osaamistamme, joka meille on karttunut työn mukana, opettajana ja rehtorina toiminut Oinas sanoo.

Vapaaehtoistyö antaa monenlaisia virikkeitä ja tuo uusia ystäviä.

Marja-Liisa Oinas

Vapaaehtoistoiminta on yksi Eläkeliiton tärkeimmistä toimintamuodoista, ja noin 11 000:n ikääntyneen arkipäivään sisältyy palkatonta auttamistoimintaa.

Muita vapaaehtoistyötä tarjoavia järjestöjä ovat muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen risti, Unicef, Ensi- ja turvakotien liitto, seurakunnat, Amnesty, Animalia ja WWF.

Eläkeliiton vapaaehtoistyöhön ovat löytäneet tiensä myös Sinikka Kaakkuriniemi Keminmaalta ja Kirsti Pelkonen Pelkosenniemeltä.

Seitsemänkymmentä vuotta täyttäneet naiset ovat olleet eläkkeellä kahdeksan ja seitsemän vuotta. He ovat myös omien yhdistystensä puheenjohtajia.

Kaakkuriniemi toimi sosiaalitoimen johtajana Keminmaalla ja Pelkonen henkilöstöpäällikkönä Sodankylän kunnassa. Pelkonen oli loppuajan osa-aikaeläkkeellä, Kaakkuriniemi töissä loppuun asti.

– Ajoin kuin pendolinolla seinään, hän kuvaa.

Vapaaehtoistyö on jatkoa työlle, kun hakeutuu sellaiseen toimintaan, jossa koulutusta ja työkokemusta voi hyödyntää, Kaakkuriniemi sanoo.

Hän tuli Eläkeliiton toimintaan mukaan jumpan kautta.

Nykyään Kaakkuriniemi on Keminmaan Apunen-toiminnan eli Eläkeliiton auttavan vapaaehtoistoiminnan vastaava.

Kaakkuriniemi tekee koti- ja laitosvierailuja, järjestää ja antaa asiointiapua ja järjestää ryhmätoimintaa vanhusten päivätoiminnassa.

Musiikki on punaisena lankana Kaakkuriniemen työssä.

– Lauletaan ja muistellaan. Laulujen sanat palaavat muistisairaidenkin mieleen, ja heistä näkee, kuinka he virkistyvät.

Kirsti Pelkosta ovat lapsesta asti kiinnostaneet kädentaidot, ja hän on tottunut ratkomaan ongelmia.

Pelkosen kohdalla vapaaehtoistyö vaihtelee viikoittain.

Hän osallistuu erilaisiin kädentaitoryhmiin ja projekteihin.

– Pienestäkin avusta voi saada hyvän mielen, kampaajakäynnillä äsken apuna ollut Pelkonen sanoo.

Pelkosta harmittaa tunne, että ei vapaaehtoisena pysty tekemään tarpeeksi.

Pienestäkin avusta voi saada hyvän mielen.

Kirsti Pelkonen

Kaakkuriniemen mukaan säästöpaineet ja henkilökuntavähennyksen näkyvät paineina myös vapaaehtoistyön suuntaan.

Naiset korostavatkin, että palkattoman vapaaehtoistyön ei ole tarkoitus korvata ammattilaisen tekemää palkallista työtä.

– Vapaaehtoistyötä tehdään tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin ja omalla ajalla ilman palkkaa, Kaakkuriniemi tiivistää.

Muita työn periaatteita ovat tasa-arvoisuus, vastavuoroisuus, luotettavuus, luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus, autettavan ehdoilla toimiminen, toiminnan ilo ja mahdollisuus ihmisenä kasvamiseen.

– Työhön pitää sitoutua ja tehdä se, minkä on luvannut, naiset sanovat.