Väitöstutkimus: Medialla ei valtaa polittiisiin päätöksiin, enemmänkin siihen mistä poliitikot puhuvat julkisesti
Uutismedian toiminta ei vaikuta kovin usein siihen, mitä poliittisia päätöksiä Suomessa tehdään. Sen sijaan media vaikuttaa monesti siihen, mistä poliitikot puhuvat julkisesti esimerkiksi eduskunnan kyselytunnilla.
Tieto perustuu Helsingin yliopiston tuoreeseen väitöstutkimukseen, jossa tutkija Juho Vesa selvitti kollegoineen kansanedustajien käsityksiä median vallasta. Kyselyyn vastasi 96 kansanedustajaa vuodenvaihteessa 2013–2014.
Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista kansanedustajista oli sitä mieltä, että eduskunnan kyselytunnilla kiinnitetään usein tai erittäin usein huomioita johonkin asiaan siksi, että uutismedia on nostanut asian esille.
Eduskunnan valiokuntien työhön media vaikuttaa selvästi harvemmin.
Vain viidennes kansanedustajista koki, että valiokunnissa reagoidaan usein tai erittäin usein median esille nostamiin asioihin.
– Eduskunnassa kyselytunti on pääosin äänestäjille suunnattu julkinen näytös, kun taas varsinainen päätösten valmistelu tehdään valiokunnissa, joiden työhön media ei siis usein vaikuta, Juho Vesa sanoo.
Tulokset osoittavat, että uutismedian eli journalistisen median valta politiikassa on usein varsin pinnallista.
Media vaikuttaa huomattavasti enemmän poliitikkojen julkiseen kilpailuun äänestäjistä kuin varsinaisiin päätöksiin. Samansuuntaisia tuloksia on saatu eri tutkimusmenetelmillä esimerkiksi Belgiassa ja Yhdysvalloissa.
Virkamiehet ja poliitikot saattavat paheksua median myötäilyä.
Tutkija Juho Vesa
Median melko vähäinen vaikutus päätöksiin selittyy muun muassa päätöksenteon hitaudella.
Kun media nostaa jonkin yhteiskunnallisen ongelman keskusteluun muutamaksi päiväksi, poliitikot voivat reagoida nopeasti ottamalla asiaan julkisesti kantaa.
Varsinkin oppositio hyödyntää median puheenaiheita hiillostaessaan hallitusta.
– Päätöksenteko sen sijaan vie enemmän aikaa ja siinä nopea reagointi median nostamiin asioihin on vaikeampaa.
– Hallituksella on myös käytössään useita vaihtoehtoisia tiedonlähteitä, ja moni median esille nostama asia on jo ennalta sen tiedossa. Virkamiehet ja poliitikot saattavat myös paheksua median myötäilyä Vesa arvelee.
Median melko pieni vaikutus päätöksiin voi Vesan mukaan johtua myös siitä, että päätösten valmisteluvaiheessa julkinen keskustelu on usein vähäistä.
Hän selvitti myös haastatteluilla virkamiesten, poliitikkojen ja työmarkkinajärjestöjen suhtautumista julkiseen keskusteluun.
Tuloksista havaittiin, että poliittisten neuvottelujen osapuolet eivät mielellään puhu keskeneräisten neuvottelujen yksityiskohdista julkisuudessa, sillä julkinen keskustelu voi kärjistää ja lukkiuttaa neuvotteluasemia.
– Suomessa päätöksentekoon liittyy usein neuvottelemista muun muassa hallituspuolueiden kesken sekä kolmikannassa hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä. Suomi voidaankin luokitella neuvotteludemokratiaksi, Vesa sanoo.
Väitöstutkimuksen mukaan poliittisiin neuvottelutilanteisiin on muodostunut osin kirjoittamattomia sääntöjä, joiden avulla päättäjät pyrkivät hallitsemaan julkista keskustelua.
Esimerkiksi ministereiltä ei yleensä toivota julkisia kannanottoja kolmikantaisen valmistelun aikana.
Sääntönä myös on, että kolmikantaisten työryhmien jäsenten ei tule antaa julkisuuteen yksityiskohtaista tietoa työryhmissä käydyistä keskusteluista.
– Kolmikannan osapuolet pitävät tällaisia julkisuussääntöjä usein itsestään selvinä, eikä niistä tarvitse erikseen sopia.
– Silti sääntöjä ei aina noudateta, ja erityisesti riitatilanteissa neuvottelijat saattavat vuodattaa luottamuksellisia tietoja toimittajille, Vesa toteaa.
Vesan mukaan kansalaiset kuitenkin odottavat päätöksenteolta avoimuutta, ja siksi ministeriöt tiedottavat myös keskeneräisistä asioista.