Urheiluhistoria | Juuri kun maailma katsoi Helsinkiin, sää muuttui niin surkeaksi, että televisiolähetyksetkin pimenivät
Eihän se näkymä varsinaisesti suomalaista silmää mairitellut. Taivaalta tuli vettä kuin aisaa.
Katsojat kyyristelivät Helsingin olympiastadionin katsomossa ohuissa sadetakeissaan tai pahvinpaloilla suojautuen. Televisiokuvissa vesi tuntui ryöpsähtelevän heidän niskaansa kuin saavista kaataen.
Helsinki oli saanut tasan 20 vuotta sitten järjestettäväkseen yleisurheilun maailmanmestaruuskisat jo toista kertaa. Edellisen kerran MM-mittelöt oli järjestetty kaupungissa vuonna 1983.
Mutta nyt oli elokuu 2005 ja sää teki kisajärjestäjille tepposet. Vettä tuli valtoimenaan jo avajaisiltana. Muutaman kisapäivän jälkeen sitä alkoi tulla niin paljon, että lajeja jouduttiin siirtämään seuraaville päiville.
Moni saattaa muistaa naisten 110 metrin aitojen loppukilpailun, jossa lajin olympiavoittaja, USA:n Joanna Hayes kompastui märällä juoksuradalla aitaan ja menetti mitalin. Hayesin pettyneeseen itkuun tuntui kiteytyvän koko surkea sää, johtuipa kaatuminen sateesta tai ei.
Taivas Helsingin yllä leijui mustanpuhuvana koko ajan. Pahimmillaan vettä tuli niin paljon, että Olympiastadionilta oli katkaistava sähköt. Samalla pimenivät kansainväliset televisiolähetykset.
– Moni varmaan ihmetteli, mitä siellä tapahtuu. Maailman parhaat urheilijat kyselivät, että mitä tehdään. Oma 3 000 hengen organisaatio myös kyseli, että mitä nyt tapahtuu. Yleisöä oli tupa täynnä. Katsojat, sponsorit, eikä vähiten media olivat kimpussa kyselemässä, että mitä tapahtuu, yleisurheiluvaikuttaja Antti Pihlakoski muisteli MTV Uutisille vuonna 2020.
Tilanne oli eittämättä hyvin stressaava kisajärjestäjille. Miten yleisö reagoisi? Pitäisikö lipputulot palauttaa?
Lopulta kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin. Kaikki lajit saatiin kisojen aikana kilpailtua. Lipputuloja ei tarvinnut palauttaa. Kisajärjestäjät tekivät taloudellisesti vajaan 400 000 euroa voittoa.
Surkea sää näytti kuvastavan myös suomalaisten menestystä.
Kisapäivä toisensa perään päättyi pettymykseen. Kovin pettymys koettiin keihäänheitossa, johon kohdistui ennakkoon eniten suomalaisodotuksia.
Kisapäivänä vettä tuli kaatamalla. Myös tuuli oli kova. Tero Pitkämäki jäi neljänneksi, Aki Parviainen yhdeksänneksi. Mitaleilta putoaminen oli Pitkämäelle valtava pettymys.
Voittoon kiri virolainen yllättäjä Andrus Värnik, hopeaa heitti Norjan Andreas Thorkildsen ja pronssia Venäjän Sergei Makarov.
Jonkinlaista balsamia suomalaisten haavoihin saatiin kisojen toiseksi viimeisenä päivänä.
Tommi Evilä taisteli MM-pronssista trillerimäisessä miesten pituuden finaalissa. Lopulta mitali irtosi sentin erolla neljänneksi tulleeseen Espanjan Joan Lino Martineziin.
Evilän tulokseksi kirjattiin 825. Se rikkoi selvästi Evilän karsinnassa hyppäämää Suomen ennätystä 818. Pronssihypyssä oli kuitenkin liikaa myötätuulta, joten sitä ei kirjattu SE-tulokseksi. Kisan lopputuloksiin myötätuuli ei kuitenkaan vaikuttanut.
Kultaa kisassa vei USA:n Dwight Phillips, hopeaa sai Ghanan Ignisious Gaisah.
Pronssi jäi Evilän uran ainoaksi arvokisamitaliksi.