Ukrainan jälleenrakennuksen hinta on jo moninkertainen Marshall-apuun verrattuna – Eurooppa etsii keinoja saada Venäjä maksamaan
Venäjä on käynyt hyökkäyssotaansa Ukrainassa pian vuoden ajan, eikä sotatoimille näy loppua. Jälleenrakentamisen eteen tehdään silti töitä jo nyt, ja urakasta on tulossa valtava.
Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal on sanonut miinanraivauksen olevan miehityksestä vapautettujen alueiden ennallistamisen ensimmäinen askel, joka mahdollistaa asuntojen ja kriittisen infrastruktuurin jälleenrakentamisen.
Ukrainan hallinto arvioi viime viikolla, että maan pinta-alasta noin 30 prosenttia on miinoitettu. Mittakaavan vuoksi: Suomessa se tarkoittaisi yli puolta maan pinta-alasta.
Miinojen ja räjähtämättömien ammusten raivaaminen on vain yksi osa Ukrainan jälleenrakennusta. Se yksistäänkin on jo valtava urakka, sanoo ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) STT:lle.
– Sikäli kuin ymmärrän Venäjän taistelumetodista ja hyökkäyssodan metodista, siellä ei paljon miinakarttoja piirrellä. Tietoa miinojen sijainnista ei välttämättä jaeta toiselle osapuolelle sodan lopussakaan, Haavisto sanoo.
Haaviston tiedossa ei ole, että Suomessa olisi käyty vielä syvempää keskustelua siitä, olisiko täällä lähetettäväksi Ukrainaan maan tarvitsemaa miinanraivausosaamista ja -kalustoa.
Maailmanpankin varapääjohtaja Anna Bjerde arvioi joulukuussa itävaltalaisen Die Presse -lehden haastattelussa Ukrainan jälleenrakennuksen kustannusten nousevan 500–600 miljardiin.
– Silloin ajatellaan nykytilannetta, ja totta kai tuhot jatkuvat koko ajan, Haavisto sanoo.
Yhdysvaltojen toisen maailmansodan jälkeen Euroopalle antama Marshall-apu olisi nykyrahassa arvoltaan noin sata miljardia euroa, ulkoministeri huomauttaa. Ukrainan avuntarve on siis tähän verrattuna moninkertainen.
Ukraina tukijoineen haluaisi tietenkin Venäjän maksamaan aiheuttamistaan tuhoista. Mutta saadaanko Venäjää ikinä suostumaan tällaiseen järjestelyyn?
– Se riippuu monesta asiasta, joita nyt on vaikea sanoa, kuten missä aikataulussa ja minkälaiseen neuvotteluun sota päättyy, Haavisto sanoo.
Yksi mahdollinen keino voisi Haaviston mukaan olla esimerkiksi Venäjän energiavientiin kohdistuva vero, jolla tuettaisiin jälleenrakentamista.
Venäjän ja venäläisten, esimerkiksi Venäjän keskuspankin lännessä jäädytettyjen, varojen käyttämisestä Ukrainan hyväksi on puhuttu paljon.
Toimille on kuitenkin löydyttävä juridisesti kestävä pohja, ja asiaan liittyy niin omaisuudensuojaan kuin investointisuojasopimuksiin liittyviä kysymyksiä, Haavisto sanoo.
– EU-komissiolla on muutamia aika luoviakin ratkaisuehdotuksia, joita on mietitty, muun muassa näiden varojen korkotulojen käyttö.
Haavisto pitää parhaana vaihtoehtona nimenomaan EU-tasoista ratkaisua, mutta ei lähde arvioimaan, millaisella aikataululla sellainen voitaisiin löytää.
Tällä hetkellä jälleenrakennuksessa on kyse välttämättömistä tarpeista. Venäjä on tehnyt tuhoa Ukrainan energiaverkossa ja siviilialueilla, joten sähkö ja vesi on saatava kulkemaan. Vaurioituneita asuntoja pyritään korjaamaan ja tuhoutuneiden tilalle järjestetään väliaikaisasumista.
– Juttelin Ukrainan ulkoministerin (Dmytro) Kuleban kanssa siitä, kumpaa ihminen kestää paremmin: sitä, että sähköt ovat poikki, vai sitä, että vesi on poikki. Hän kertoi omaan kokemukseensa nojaten, että kun vesi on poikki viikon, se on kovempi paikka, Haavisto sanoo.
Avun tarpeesta kertoo sekin, että Ukrainasta on tullut Suomen suurin kehitysyhteistyön kohdemaa. Tänä ja viime vuonna Suomi on osoittanut Ukrainaan yhteensä 140 miljoonan euron edestä humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötukea.
Haavisto katsoo, että Suomella olisi jälleenrakentamisurakkaan annettavaa useilla aloilla.
– Kestävä energia, kiertotalous, energiatehokkuus, kestävä rakentaminen, opetus, inhimillinen pääoma ja oikeusvaltio ovat sellaisia teemoja, joissa meillä on paljon kansainvälistä osaamista ja joita olemme tehneet muissa maissa kriisien jälkeen ja pystyisimme varmasti myös Ukrainassa tekemään, Haavisto sanoo.
Haavisto uskoo, että myös Suomen ydinturvaosaamisella olisi käyttöä Ukrainassa.
Suomalaisyritykset ovat jo nyt osallistuneet Ukrainan jälleenrakentamiseen muun muassa rakentamalla nopeasti pystytettäviä viipalerakennuksia tuhoutuneiden tilalle.
– Nopeat kriisin jälkeen pystytettävät rakennukset ovat tietysti yksi vahvuus. Suomessa on useampia yrittäjiä, jotka näitä pystyvät tekemään, Haavisto sanoo.
Haavisto uskoo, että myös Maailmanpankin ja muiden tahojen rahoittamat projektit Ukrainassa tarjoavat jatkossa mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.
Haavistolla riittää luottoa siihen, että Ukrainaa sodan aikana avustaneilla mailla on halua auttaa myös jälleenrakennuksessa. Hänen mukaansa EU:ssa tai Yhdysvalloissa ei ole ollut havaittavissa halua irrottautua Ukrainan tukemisesta.
Jälleenrakennusavun järjestely vaatii myös mittavaa suunnittelua.
– Nythän apua otetaan vastaan sieltä, mistä saatavissa on, ja viedään sinne, minne sitä onnistutaan saamaan.
Tällä hetkellä jotkut Euroopan maat esimerkiksi tukevat tiettyjä Ukrainan alueita, toiset taas tiettyjä sektoreita, esimerkiksi koulutusta tai terveydenhuoltoa, Haavisto sanoo.
Jälleenrakentamisen työnjakoa varten on perustettu koordinaatioalusta, jossa on mukana edustus muun muassa Ukrainalta, EU:lta, G7-mailta ja Maailmanpankilta.
Ukrainan korruptio-ongelmista on puhuttu pitkään, ja ne ovat olleet pinnalla viimeksi tammikuussa. Läpinäkyvyyden varmistaminen on avun järjestelyssä erittäin tärkeää, Haavisto sanoo.
– Niin kuin tiedetään, sodassa ja sodanjälkeisissä olosuhteissa voi olla paljon poikkeamia ja sellaisia hetkiä, jolloin kontrolli voi olla vähäisempää.
Osissa Ukrainan valtionhallintoa käytetään jo nyt ulkopuolista selvittäjää tai arvioijaa varmistamaan läpinäkyvyys, Haavisto sanoo.
– Minusta on hyvä suositus, että avun jatkuessa ja mennessä eteenpäin läpinäkyvyydestä pidetään koko ajan huolta.
Jälleenrakentaminen ei tarkoita sitä, että kaikki palaisi ennalleen.
– Tietysti meidän ajatuksenamme on, että Ukraina tulevaisuudessa olisi paitsi jälleenrakennettu, myös moderni valtio. Esimerkiksi vihreän siirtymän teemat ja energiakestävyys ovat Ukrainan tulevaisuudelle tärkeitä, Haavisto sanoo.
EU näkee jälleenrakennuksen myös osana Ukrainan tietä kohti unionin jäsenyyttä.
– Tässä on monta asiaa, jotka sitovat Ukrainaa voimakkaammin EU:hun ja länteen, Haavisto sanoo.
Konkreettisesti kyse on esimerkiksi energiaverkkojen tuomisesta yhteen EU:n kanssa, kun Ukraina pyrkii irti riippuvuudestaan Venäjään, Haavisto sanoo.
EU:n ehdokasmaan asema myönnettiin Ukrainalle viime kesänä. Jäsenyysprosessin aikataulua Haavisto ei kuitenkaan lähde ennustamaan.