Tutkija: Ukrainan solmimat kahdenväliset sopimukset paikkaavat Nato-jäsenyyden puutetta

Ukrainan sota

Suomesta tuli keskiviikkona kahdeksas maa, joka on solminut Ukrainan kanssa kahdenvälisen turvallisuussopimuksen. Vastaavanlaisen sopimuksen ovat aiemmin solmineet Ukrainan kanssa Hollanti, Britannia, Saksa, Ranska, Tanska, Kanada ja Italia.

– Ukrainan näkökulmasta sopimukset osoittavat kumppanien poliittista sitoutumista siihen, että Ukraina voi jatkaa valitsemaansa strategiaa, eli puolustussotaa Venäjää vastaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen.

Sopimuksessa ei Karjalaisen mukaan ole yllätyksiä ja se on hyvin samansuuntainen kuin Ukrainan muut vastaavat sopimukset.

– Suomi sitoutuu jatkamaan aseapua merkittävällä tasolla.

Karjalaisen mukaan Suomi on suhteessa muihin EU- ja Nato-maihin viestinyt aseapunsa sisällöstä varsin niukasti, ja sama linja jatkuu myös uudessa sopimuksessa.

Sopimus sisältää paitsi tukea puolustukselle myös muun muassa poliittista tukea sekä tukea Ukrainan jälleenrakennukselle ja uudistuksille.

– Tämä osoittaa, ettei turvallisuutta nähdä kapeasti sotilaallisena turvallisuutena. On merkittävää ja tarpeellista, ettei tuki reformeille ja hyvän hallinnon kehittämiselle unohdu samalla kun tuetaan akuutteja tarpeita maanpuolustuksessa, Karjalainen sanoo.

Ukrainan solmimien kahdenvälisten sopimusten taustalla on G7-maiden viimekesäinen julkilausuma pitkäaikaisesta sotilaallisesta tuesta Ukrainalle. Sen pohjalta myös Pohjoismaat antoivat Ukrainan tukemisesta oman yhteisjulistuksensa.

Kahdenvälisillä sopimuksilla on Karjalaisen mukaan erityinen merkitys sen vuoksi, että Ukrainan tie Natoon ei ole vielä auennut.

– Ukraina hakee näillä sopimuksilla vastaavanlaista tai korvaavaa tukea kuin mitä Nato-jäsenyys voisi antaa. Toki ajatuksena on, että nämä sopimukset voisivat myös tukea Ukrainan jäsenyystien avautumista.

Ukrainan Nato-jäsenyyden tukemisessa on sopimusten välillä eroja.

– Esimerkiksi Saksa ei ole niin suoraan ilmaissut tukeaan Ukrainan Nato-jäsenyydelle, kun taas sitten Ranska ja Britannia ovat, Karjalainen sanoo.

Myös Suomen ja Ukrainan sopimuksessa todetaan, että Ukrainan paikka on Natossa.

Sopimuksissa merkittävää on Karjalaisen mukaan osoitus siitä, että Ukrainan tukijamaat ovat sitoutuneet pitkän aikavälin tukeen ja monet jopa tuen kasvattamiseen.

– Se on hyvin merkittävää Ukrainalle, koska sillä kuitenkin on ollut jatkuvana kysymysmerkkinä se, riittääkö aseapu ja jatkuuko se, kun varastot ovat vähissä, Karjalainen arvioi.

Samalla lähetetään Venäjän suuntaan viesti tuen jatkumisesta, sekä myös Yhdysvaltojen suuntaan viesti vastuunkannosta, Karjalainen katsoo.

Vaihtelua maiden välillä löytyy esimerkiksi siinä, millaisia sotilaallisia kyvykkyyksiä maat ovat valmiita tukemaan.

– Saksan sopimus on käsittääkseni varovaisempi siinä, että ei rakenneta sellaisia kyvykkyyksiä, joilla voidaan iskeä Venäjän puolelle. Britannia ja Ranska taas ovat antaneetkin sellaisia aseita Ukrainalle, jotka mahdollistavat pidemmän matkan iskut, ja nämä sopimukset tietysti jatkavat tätä linjaa, Karjalainen sanoo.

Toisaalta Saksa oli valmis kasvattamaan aseapua määrällisesti enemmän kuin esimerkiksi Ranska, hän huomauttaa.