Tuomio Navalnyin uusimmista syytteistä luetaan tänään, mutta sen pituudella ei ole oikeastaan mitään väliä, sanoo tutkija
Venäjällä odotetaan tänään tuomiota opposition johtohahmo Aleksei Navalnyia vastaan nostetuista ekstremismisyytteistä.
Syyttäjät vaativat jo ennestään vankeudessa olevalle Navalnyille 20 vuoden vankeustuomiota. Se, millainen tuomio Navalnyille tällä kertaa luetaan, on kuitenkin oikeastaan yhdentekevää, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
– Sillä ei ole mitään merkitystä. Jos tarve vaatii, uusi rikos voidaan keksiä mistä tahansa.
Kovaa tuomiota Lassila joka tapauksessa ennakoi.
– Sillä halutaan tietenkin ennen kaikkea viestiä Navalnyille ja hänen tukijoilleen, että ei ole näköpiirissä mitään vapautumista. Sekä signaloida ylipäätään potentiaalisille oppositiotoimijoille ja kaikenlaiselle poliittiselle vastarinnalle, että ”ei kannata”.
Navalnyia syytetään muun muassa ääriliikehdinnän rahoittamisesta, julkisesta yllyttämisestä ääriliikehdintään sekä ”natsi-ideologian elvyttämisestä”.
– Rikollinen tiedetään, pitää keksiä vaan rikoksia. Ja niitähän löytyy, Lassila luonnehtii Navalnyin syytteitä.
Eilisessä lausunnossaan Navalnyi itse kommentoi odottavansa pituudeltaan ”stalinistista” vankeusrangaistusta.
Tuomiot ovat Lassilan mukaan koventuneet Venäjällä etenkin sen jälkeen, kun suurhyökkäys Ukrainaan alkoi.
– Puhutaan kovimmista tuomioista sitten Josif Stalinin ajan. Ja poliittisten vankien määrä on korkeampi kuin mitä se oli Neuvostoliitossa esimerkiksi Leonid Brezhnevin aikana.
Siinä missä aiemmin esimerkiksi korkeimman oikeuden päätöksillä on voitu näytösluontoisesti lyhentää aiemmin annettuja tuomioita, nyt tätäkään ei enää Lassilan mukaan tapahdu.
– Se mikä nyt nähtäviä tuomioita keskeisimmin motivoi, on pelotevaikutus. Yhä armottomampia tuomioita, ei minkääntyyppisiä joustoja.
Viime vuonna Venäjällä hyväksyttiin muun muassa laki, jonka nojalla voi saada 15 vuoden vankeustuomion ”väärän tiedon” levittämisestä maan asevoimista.
Pitkiä vankeustuomioita voi tulla Lassilan mukaan jo yksittäisistä sodanvastaisista kommenteista.
Navalnyi pidätettiin vuonna 2021 hänen palattuaan Venäjälle Saksasta, jossa hän oli toipumassa myrkytysyrityksestä. Navalnyi suorittaa tämänhetkistä yhdeksän vuoden vankeusrangaistustaan rangaistussiirtolassa.
Navalnyin on kerrottu kärsineen vankilassa huonoista oloista ja terveysongelmista ja laihtuneen huomattavasti.
Niin kauan kuin Venäjän poliittinen järjestelmä ja Vladimir Putinin asema säilyvät ennallaan, Lassila ei näe muutosta Navalnyin tilanteeseen – ei vapautumista, mutta ei toisaalta hengenlähtöäkään.
Jos hallinto alkaisi horjua ja pyrkisi säilyttämään asemansa millä keinolla hyvänsä, voisi riski kuolemalle vankilaolosuhteissa kasvaa, Lassila sanoo.
– Mutta en näe tällä hetkellä mitään sellaista tilannetta.
Poliittisiin vankeihin liittyy myös potentiaali siitä, että heidät voitaisiin sopivan tilanteen tullen kenties vapauttaa vastineena jostain muusta, Lassila huomauttaa.
– Perusongelma tässä tietenkin on ollut se, että Navalnyi ei ole halukas lähtemään mihinkään, jos hänelle tarjottaisiin esimerkiksi turvapaikkaa lännestä.
Jos Navalnyi kuolisi vankeudessa, se varmasti aiheuttaisi Lassilan mukaan Venäjän sisällä jonkinlaisia reaktioita. Hän ei kuitenkaan näe, että pelkästään poliittisten vankien tilanne saisi kansalaisia laajemmin protestoimaan ja siten riskeeraamaan omaa turvallisuuttaan.
– Se on tosi vaarallinen aihe, josta joutuu välittömästi vaikeuksiin. Ja valitettavasti se ei ole tavallisten venäläisten kiinnostuksenkohteissa kovin korkealla.
Paljon suurempi poliittinen riski Venäjän hallinnolle on Lassilan mukaan pinnan alla kasvava sosioekonominen tyytymättömyys esimerkiksi kasvavien elinkustannusten ja rapistuvan infrastruktuurin vuoksi.
– Mutta kun joku tällainen protestiliikehdintä alkaa, teemat nivoutuvat yhteen. Jos Navalnyin kuolema tällaisissa olosuhteissa yhdistyisi kasvavaan tyytymättömyyteen sosioekonomisissa kysymyksissä, ne voivat kietoutua yhteen.
Opposition toiminta on ajettu Venäjällä äärimmäisen ahtaalle. Lassilan mukaan käytännössä kaikki keskeiset opposition koordinoivat voimat istuvat vankilassa tai ovat lähteneet maasta.
Oppositiohahmoista toistaiseksi pisimmän vankeusrangaistuksen sai keväällä Vladimir Kara-Murza, joka tuomittiin 25 vuoden vankeuteen maanpetoksesta, väärän tiedon levittämisestä Venäjän asevoimista sekä yhteyksistä ei-toivottuun organisaatioon.
Ukrainan sotaa arvostellut Ilja Jashin istuu kahdeksan ja puolen vuoden vankeustuomiota tahallisesta väärän tiedon levittämisestä Venäjän asevoimista.
”Punaiseksi Navalnyiksikin” kutsuttu kommunistisen puolueen nuori poliitikko Nikolai Bondarenko puolestaan on kadonnut julkisuudesta tyystin, Lassila sanoo.
Jekaterinburgin ex-pormestari Jevgeni Roizman sen sijaan on harvoja Venäjälle jääneitä näkyviä oppositiopoliitikkoja, jotka ovat välttäneet vankeuden. Viimekeväisessä oikeudenkäynnissä hän selvisi sakoilla kommenteista, jotka syyttäjien mukaan halvensivat Venäjän armeijaa. Myös kotiarestissa olevalle Roizmanille voi kuitenkin olla vielä luvassa tuomio, Lassila arvioi.
Voimakkaat yksilöt ovat Lassilan mukaan Venäjällä erityisen tärkeitä, sillä instituutiot ovat heikkoja.
– Näissä olosuhteissa opposition aseman vahvistaminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa toivotonta.
Ulkomaille siirtyneet toimijat ovat olleet Lassilan mukaan olleet erittäin ahkeria tiedonvälittäjiä, mutta ongelmana on toki se, että he toimivat Venäjän ulkopuolella.
Venäjän oppositio ei ole yhtenäinen monoliitti, ja myös sen sisällä otetaan yhteen.
– Aika iso konsensus on kuitenkin Putinin sotapolitiikan vastustuksesta, ja sillä tavalla on edellytyksiä yhteistoimintaan, Lassila arvioi.
Asia erikseen on Venäjän poliittisen järjestelmän sisällä toimiva näennäinen niin kutsuttu systeemioppositio, joka todellisuudessa myötäilee Kremlin politiikkaa. Lassila ei kuitenkaan pidä poissuljettuna, etteikö systeemioppositionkin rooli voisi joskus muuttua.
– Jos ja kun tilanne jossain vaiheessa muuttuu ja Kremlin uskottavuus ei ole enää samalla tasolla, lojaalista oppositiosta voi tulla hyvin äkkiä dislojaali ja ihan aito oppositio.
Se, että oppositio pystyisi taas toimimaan Venäjällä, vaatisi Lassilan mukaan jonkinlaisen shokin, joka laukaisisi muutoksen.
Todennäköisimpänä lähtökohtana hän pitää tälle tilannetta, jossa sosioekonominen tyytymättömyys kasvaisi samalla kun Putinin hallinnon poliittinen kontrolli heikkenisi eikä väkivaltakoneisto pystyisikään enää saamaan yliotetta kapinoinnista.
Esimerkkinä hallinnon kontrollin heikkenemisestä Lassila viittaa Wagner-joukkojen juhannuskapinaan, joka eteni kohti Moskovaa, kunnes joukkojen johtaja Jevgeni Prigozhin keskeytti kapinan. Kreml ja Prigozhin pääsivät sopimukseen, vaikka Putin oli aiemmin ehtinyt jo julistaa Prigozhinin ja Wagnerin syyllistyneen maanpetokseen.
Putin näyttäytyi tapauksessa heikkona vallankäyttäjänä, Lassila sanoo.
– Putinin kontrolli kaikenlaisista pullikoivista toimijoista ei välttämättä ole alkuunkaan niin vahva kuin hän haluaisi näyttää.