Tukes puolustaa uskomushoito-termin käyttöä – myös suomen kielen ammattilaiset puoltavat termiä

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes puolustaa eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään selvityksessä uskomushoito-termin käyttöä. Tukesin mukaan vaihtoehto- ja uskomushoito-termistä luopuminen voi hämärtää tieteellisen ja tieteeseen perustumattoman hoidon rajaa. Pahimmillaan tämä voi aiheuttaa ihmisille terveydellistä vaaraa.

Suomen Terveystuotekauppiaiden liitto ja 11 muuta yhdistystä kantelivat huhtikuussa eduskunnan oikeusasiamiehelle Tukesin viestinnästä. Kantelu koskee sitä, että Tukes käyttää verkkosivuillaan uskomushoito-termiä. Kantelun mukaan yhdistykset pitävät uskomushoito-termiä loukkaavana ja epäasiallisena.

Kantelijoiden joukossa ovat muun muassa Pohjoismainen Homeopaattiyhdistys ry, Klassisen Akupuntion Yhdistys ja Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry.

Tukes toimitti selvityksensä oikeusasiamiehelle heinäkuussa. Tukesin mukaan sopivasta termistöstä on käyty keskustelua pitkään ja käytössä oleviin termeihin liittyy jonkun toimijan näkökulmasta ristiriitaisuutta.

– Vaihtoehtohoito-sanaa puolestaan on esimerkiksi lääkäreiden ja lääketieteen ammattilaisten edunvalvontajärjestön toimesta kritisoitu, koska sen katsotaan viestivän, että hoitoa voi käyttää lääketieteellisen hoidon sijaan, Tukes kirjoittaa selvityksessä.

Tukes käyttää uskomushoito-termiä verkkosivujensa Hyvinvointipalvelu-alasivulla. Sivujen Usein kysyttyä -listassa on kysymys ”Miten Tukes valvoo vaihtoehto- ja uskomushoitoja?”.

Tukesin tehtävänä on valvoa, että kuluttajille suunnatut palvelut ovat turvallisia. Sen sijaan Tukes ei voi ottaa kantaa siihen, ovatko palveluista esitetyt väitteet tieteellisesti todistettuja tai oikeita.

Oikeusasiamiehen tehtävänä on puolestaan valvoa viranomaisten toiminnan laillisuutta. Oikeusasiamies ottaa kantaa käsiteltävään asiaan ja voi tarvittaessa esittää toimenpiteitä, joihin kantelun kohteen on ryhdyttävä.

Tukesin näkemyksen mukaan sen käyttämä vaihtoehto- ja uskomushoidot -käsite on neutraali ilmaisu laajasta kokonaisuudesta, johon sillä viitataan. Tukes katsoo, ettei kantelijoiden esittämä englanninkielinen CAM-termi täytä hyvän virkakielen vaatimuksia. Se ei ole Tukesin mukaan myöskään tarpeeksi vakiintunut.

CAM tulee englanninkielisestä käsitteestä complementary and alternative medicine (suom. täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot).

Tukes on omassa selvitystyössään tiedustellut Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) näkemystä asiaan. Kotuksen vastauksessa todetaan, että sanoja uskomushoito ja uskomuslääkintä voi käyttää asiatekstissä. Kyseiset termit ovat Kotuksessa laaditussa Kielitoimiston sanakirjassa.

Kotus mainitsee, että on myös toisia ilmauksia, kuten vaihtoehtolääkintä. Kotuksen mukaan on kuitenkin syytä varmistua, etteivät tieteelliseen tutkimukseen perustuvat hoitomuodot sekoitu muihin hoitoihin.

Yhdistysten huhtikuussa tekemässä kantelussa mainitaan, että uskomushoito-termi ei ole asiallista kieltä viranomaisilta.

– Kantelijat esittävät vahvan toiveen, että tästä laajasta ja laillisesti ammattiaan harjoittavasta ryhmästä ei käytetä leimaavaa ja loukkaavaa kieltä, kantelussa kirjoitetaan.

Kantelussa yhdistyksiä kutsutaan täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen järjestöiksi. Kantelussa vedotaan Suomen lainsäädännön viranomaisten toimintaa velvoittavaan sääntelyyn ja hallinnon oikeusperiaatteisiin. Niiden mukaan viranomaisten tulee toimia puolueettomasti.

Yhdistysten mukaan viranomaisten tulisi käyttää samoja termejä kuin kansainvälisissä yhteistyöorganisaatioissa, EU:ssa, muissa valtioissa ja tiedeyhteisössä.

Kantelussa mainitaan, että muun muassa Maailman terveysjärjestössä, EU:n alueella ja johtavissa tiedelehdissä käytetään termejä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, täydentävät hoidot ja perinnehoidot.

Kantelussa ei kerrota tarkemmin, missä maissa tai tiedelehdissä edellä mainitut termit ovat käytössä. Kantelussa viitataan myös työoikeuden professorin Seppo Koskisen Edilex-sivustolla vuonna 2021 julkaistuun kirjoitukseen.

– Esimerkiksi uskomushoito-ilmaisu, jota hallituksemmekin on käyttänyt, voi lain piiriin kuuluvassa yksittäistapauksessa kiistatta olla totuudenvastainen tai harhaanjohtava ilmaisu. Kyseinen ilmaisu toisen elinkeinotoimintaa koskevana vaikuttaa tämän tuotteiden kysyntään ja tarjontaan ja siten vahingoittaa toisen elinkeinotoimintaa, Koskinen kirjoittaa.