Trump ja Putin tapaavat sotilasliittoon kuulumattomassa, mutta poliittisesti liittoutuneessa maassa

Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien huipputapaamisen alla suomalaiset ovat muistuttaneet ulkomaisia kommentaattoreita siitä, etteivät Donald Trump ja Vladimir Putin tapaa puolueettomassa tai edes liittoutumattomassa maassa.

On tosin epäselvää, kuinka monessa tapauksessa EU-Suomen  puolueettomuudesta  on kirjoitettu vain tarkoituksena sanoa, ettei maa kuulu Natoon.

Alkuvuodesta tehdyssä Alman kyselyssä myös enemmistö suomalaisista hyväksyi ajatuksen Suomesta puolueettomana maana. Miten tähän on tultu?

Vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus toi Suomen hyvin lähelle liittolaisuutta Neuvostoliiton kanssa.

Sopimukseen saatiin kuitenkin kirjaus pyrkimyksestä  pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella . Puolueettomuudesta ei puhuttu.

Pykälässä Neuvostoliiton sotilaallisesta avusta Suomelle oli myös merkittävä lievennys, jonka mukaan osapuolten on sovittava tällaisesta avusta yhdessä.

Koskaan ei tullut testatuksi, olisiko Neuvostoliitto pannut Suomen suostumukselle painoa.

Neuvostoliitto tunnusti Suomen puolueettomuuden 1950-luvun loppupuolella.

Termi sai etumääreekseen  rauhanomainen, jonka katsottiin myötäilevän Neuvostoliiton näkemystä maailman asioista.

Samoihin aikoihin tapahtuneen presidentinvaihdoksen myötä puolueettomuuspolitiikkaa ryhdyttiin kuvaamaan Paasikiven-Kekkosen-linjaksi.

Puolueettomuus-kirjaus säilyi samansisältöisenä pitkään, vaikka Neuvostoliitto alkoi vähitellen korostaa YYA-sopimuksen merkitystä ja ehdotti sen pohjalta niin sotilaallisia konsultaatioita kuin yhteisiä sotaharjoituksiakin. Ehdotukset torjuttiin.

Suomalaisten tarkoittamassa mielessä Suomen puolueettomuuden tunnusti ensimmäisen kerran presidentti Mihail Gorbatshov vierailullaan 1989.

Kylmän sodan voi katsoa päättyneen Suomen osalta 1990. Suomi irtautui presidentti Mauno Koiviston johdolla yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista sekä YYA-sopimuksen kirjauksista.

Tuskalla vaalittu puolueettomuus muuttui aikansa eläneeksi vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden myötä.

Saman vuoden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan kylmän sodan aikainen puolueettomuuspolitiikka ei ole käyttökelpoinen toimintalinja. 

Suomi ei ole Euroopan kahtiajaon päättymisen jälkeen turvallisuuspoliittisesti idän ja lännen välissä.

Selonteosta löytyvät maininnat Suomen uskottavasta omasta puolustuskyvystä ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Tuoreimmissa selonteoissa asia muotoillaan siten, että  Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa .

Suomen kanssa EU:hun liittyivät myös Ruotsi ja Itävalta.

Ruotsin kylmän sodan aikaisen puolueettomuuden taustalla oli salainen tiivis suhde Naton kanssa. Nykyään maa katsoo olevansa  sotilaallisesti liittoutumaton, ei enää puolueeton.

Itävalta taas korostaa EU-jäsenyydestä huolimatta puolueettomuuttaan.

Taustalla on miehittäjävaltioiden sopimus maan itsenäisyyden palauttamisesta 1955, jonka perusteella puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus on kirjattu Itävallan perustuslakiin.

Tämän päivän Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentti Sauli Niinistön sanoin aktiivista vakauspolitiikkaa, joka tähtää muun muassa vastakkainasettelun lieventämiseen.

Politiikan tukena on neljä pilaria: oma kansallinen puolustus, yhdentyminen länteen, toimivat Venäjä-suhteet sekä sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä.

Suomi on pitänyt avoinna mahdollisuuden hakea läheisen yhteistyökumppaninsa Naton jäsenyyttä. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa kehitetään myös sodan varalle, vaikka muodollista puolustusliittoa ei ole.

Suomella on lisäksi kahdenvälisiä sopimuksia puolustusyhteistyöstä muun muassa Yhdysvaltain ja Britannian kanssa.

Kansainvälisen avun antaminen ja vastaanottaminen on nykyään yksi Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä.

Tuoreen puolustusselonteon mukaan Suomi kehittää yhteistyöverkoston avulla järjestelyjä, joita voidaan hyödyntää avun saamiseksi mahdollisessa kriisissä.

Jutun lähteinä käytetty asiakirjojen lisäksi mm. Jaakko Blombergin ja Juhani Suomen kirjoituksia sekä taustakeskustelua tutkija Matti Pesun (Upi) kanssa.