Tornbergien koti on sekä mökillä että kaupungissa – "Voisimme maksaa veromme puoliksi kahdelle paikkakunnalle"
Maaliskuussa Järvenpäässä Uudellamaalla ei ollut lunta.
Markku ja Irma Tornberg pakkasivat autonsa ja lähtivät ajelemaan 800 kilometrin päähän mökilleen Kuusamoon.
Sinne lunta oli tullut enemmän kuin tarpeeksi ja Tornbergeilla oli tarkoitus käydä pudottamassa pahimmat kuormat mökin katolta pois.
Matkalla he kuuntelivat uutisia. Koronatartuntoja oli tullut Suomessa lisää, mutta mistään poikkeusoloista ei kuitenkaan vielä tiedetty.
Pariskunta aikoi palata takaisin Etelä-Suomeen heti pääsiäispyhien jälkeen. Olihan heillä varattuna matka Kreetallekin.
Parissa päivässä tilanne kuitenkin muuttui dramaattisesti.
Hallitus julisti Suomeen poikkeustilan 16. maaliskuuta ja asetti kansalaisten arkeen lukuisia rajoituksia. Parin viikon päästä Uudenmaan rajat lyötiin kiinni.
Tornbergit katsoivat hallituksen tiedotustilaisuuksia mökillään ja totesivat, että tästä taisi tulla pidempi reissu.
Pääsiäinen tuli ja meni, Kreetan lomakin peruttiin. Lopulta he olivat mökillään koko kevään aina juhannukseen saakka. Ja vähän ylikin.
Tornbergit eivät olleet ainoita.
Maailmanlaajuinen epidemia pakotti suomalaiset etätöihin ja monelle se tarjosi tilaisuuden viettää enemmän aikaa vapaa-ajan asunnollaan.
Monet kiinteistöalan yritykset raportoivat kiinnostuksen kesämökkien ostamiseen kasvaneen koronakevään ja -kesän aikana ympäri Suomen.
Merkille pantavaa oli etenkin nuorempien ikäluokkien halu hankkia omia kesämökkejä.
Mökkeilyä väitöskirjassaan tutkineen Ympäristökeskuksen erikoistutkijan Kati Pitkäsen mukaan kesämökki edustaa suomalaisille usein eräänlaista turvasaareketta, jossa saa hetken olla rauhassa kaikesta maailman melskeestä.
Siksi niihin haluttiin turvaan myös poikkeuksellisena kriisiaikana.
– Korona-aika vaati kontaktien välttämistä ja moni varmasti koki, että mökillä se on kaikkein helpointa toteuttaa, Pitkänen pohtii.
Tornbergien mukaan mökillä vietetty kevät oli “loistavaa aikaa”.
Eläkkeellä oleva pariskunta keksi korona-arkensa ohjelmaksi kaikenlaista puuhaa.
Oli ulkoilua, retkeilyä, pilkkimistä, lumihommia. Halkopinokin kasvoi niin, että nyt puuta riittää monen vuoden tarpeiksi.
Sosiaalisia kontakteja oli vähemmän, mutta toisaalta kahdenkeskistä aikaa löytyi senkin edestä.
– Kyllä me voisimme jatkossakin viettää täällä pidempiä aikoja, Irma Tornberg sanoo.
Mökillä he ovat viettäneet useamman viikon mittaisia jaksoja ennenkin, noin 5–6 kertaa vuodessa.
Korona-aikana vahvistui kuitenkin ajatus, että Kuusamo voisi olla heille vielä selvemmin toinen kotipaikkakunta.
– Olisimme valmiit maksamaan puolet veroistamme tänne. Toivottavasti hallitus alkaa sellaista pian valmistelemaan, Markku Tornberg miettii.
Jos Tornbergit olisivat vielä työelämässä, uskoisivat he silloinkin viettävänsä pidempiä aikoja mökillä. Kulunut kevät teki etätöiden tekemisestä niin tavallista ja helppoa.
Tornbergien kaltainen kaksipaikkaisuus voi Pitkäsen mukaan olla yksi korona-ajan merkittävimmistä muutoksista, jolla olisi isoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Suomalaiset tekivät muutamassa kuukaudessa jättimäisen digiloikan, kun he oppivat työskentelemään etänä kuka mistäkin. Työn paikkasidonnaisuus menetti monilla aloilla hetkessä merkityksensä.
Vaikka etätyösuositukset ovat väljentyneet kesän alusta alkaen, paluuta entiseen ei välttämättä enää ole. Moni haluaa tehdä etätöitä jatkossakin.
Pitkäsen mukaan vapaa-ajan asumisen lisääntymistä on ollut havaittavissa jo ennen koronaa.
Harva on valmis muuttamaan maalle tai kesämökille pysyvästi, mutta moni haaveilee siitä, että elämän voisi jakaa sekä kaupunkiasunnon että vapaa-ajan asunnon kesken.
Työn paikkariippumattomuus helpottaa kuviota huomattavasti.
Yleisin suomalainen mökin omistaja on yli 60-vuotias.
Vuonna 2018 tehdyn Nordean kyselytutkimuksen mukaan 18–25 -vuotiaista yli puolet haluaisi omistaa kesämökin.
Pitkäsen mukaan juuri alle 40-vuotiaiden kiinnostus mökkeilyn lisäämiseen saattaa nostaa vapaa-ajan asumisen suosiota merkittävästi.
– Voi olla, että koronakevään jälkeen entistä useampi alle 40-vuotias päättää toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ostaa itselleen oman kesämökin.
Pitkäsen mukaan ilmiötä vauhdittaa se, että mökkien varustelutaso on parantanut selvästi viime vuosikymmeninä.
Vielä 1980- ja 1990-luvuilla mökkeilyn ajateltiin olevan paluuta vanhanaikaiseen elämään, jossa vedet kannettiin itse ja sähköä ei välttämättä ollut.
Nykyään mökit ovat pienoisomakotitaloja astianpesukoneineen, nettiyhteyksineen ja muine mukavuuksineen.
Sähköt ja aiempaa parempi varustelutaso alkavat olla mökeillä itsestään selviä asioita.
– Erityisesti mökillä pitkiä aikoja viettävät haluavat mökille elämää helpottavia arjen mukavuuksia. Ne mahdollistavat myös sen, että mökeillä voi viettää aikaa ympäri vuoden.
Mökkeily osuu varsin hyvin nykyajan yhteen suurimpaan megatrendiin: ympäristötietoisuuden nousuun.
– Etenkin nuoremmat sukupolvet haluavat tehdä elämässään luontoystävällisiksi miellettyjä ratkaisuja. Ja mökkeily ajatellaan juuri sellaiseksi, Pitkänen näkee.
Kohentuneesta varustelutasosta huolimatta mökkielämä perustuu edelleen ekologiselle yksinkertaisuudelle ja luonnon läheisyydessä elämiselle.
Mökkeily on hyvä vaihtoehto myös pitkille kaukolennoille, joiden ilmastovaikutuksista ihmiset ovat entistä tietoisempia.
Nykyiset 30-vuotiaat ovat tottuneet reppureissaamaan ulkomailla, mutta jatkossa he haluavat entistä enemmän löytää mahdollisuuksia kotimaasta.
– Elämme hyvin mielenkiintoista aikaa sen suhteen, miten vapaa-aikaan liittyvät kulutustottumukset tulevat muuttumaan, Pitkänen sanoo.
Mökkiläisten isoa määrää ei kuitenkaan nähty koronakriisin aikaan hyvänä asiana.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kehotti maaliskuun lopulla mökkiläisiä palaamaan koteihinsa.
Pelkona oli, että koronaviruksen levitessä he ruuhkauttavat vähemmillä resursseilla varustetut maaseutupaikkakuntien terveyskeskukset.
Tornbergit eivät kokeneet sitä kuitenkaan painostuksena. He pohtivat Järvenpäähän palaamista, mutta päättivät kuitenkin jäädä Kuusamoon.
He tiesivät, että moni muukin mökkiläinen teki samanlaisen ratkaisun.
– Pikkaisen tietenkin omatunto kolkutti, että teemmekö nyt jotain todella väärin, mutta toisaalta täällä me olimme enemmän turvassa taudilta kuin kaupungissa, Irma Tornberg sanoo.
– Ja jos olisimme joutuneet taudin vuoksi hakeutumaan Kuusamon terveyskeskukseen hoitoon, tuskin meitä olisi poiskaan käännetty, hän lisää.
Terveyspalvelut ovatkin yksi suurimmista syistä, miksi Tornbergit olisivat valmiita maksamaan puolet veroistaan mökkipaikkakunnalle.
Silloin heidän ei tarvitsisi miettiä hoidon saantia missään tilanteessa.
– Se olisi selkein ja tärkein vastine, jota ajattelisin kuntaan maksamillani verorahoilla saavani, Irma Tornberg pohtii.
Keskusta on korostanut viime vuosina monikuntalaisuuden mahdollistamista.
Keskustan tuore puheenjohtaja Annika Saarikko nosti monipaikkaisuuden näkyvästi esiin perjantaisessa linjapuheessaan.
Saarikon mukaan ajatusta kaksoiskuntalaisuudesta täytyy edistää ennakkoluulottomasti.
– Ihmisten omia valintoja ja toiveita pitää tukea. Monipaikkainen Suomi on jo täällä, vaikka tilastot ja rakenteet eivät sitä tunnistakaan. Se on ihmisten mielissä ja identiteeteissä, ja yhä useammalle meistä se on arkitodellisuutta.
– Jaamme aikaa henkisesti ja fyysisesti useamman paikkakunnan kesken. Miksi se ei voisi näkyä myös vaikutusmahdollisuuksissa, verotuksessa ja palveluissa paremmin?
Viime hallituskaudella silloinen kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) esitteli kaksoiskuntalaisuutta käsitelleen selvityksen, jossa todettiin, ettei Suomen perustuslaki salli verotusta ja äänioikeutta useammassa kunnassa.
Kansanedustaja Hilkka Kemppi totesi kesäkuussa Suomenmaan verkkolehden haastattelussa, että monikuntalaisuuden mahdollistaminen vaatisi kuitenkin poliittista tahtoa.
Hän korosti, että usein ihmiset viettävät aikaa monella paikkakunnalla. Perustuslailliset haasteet pitäisi hänen mielestään kyetä ratkaisemaan.
Kemppi muistutti, että tuoreen maaseutubarometrin mukaan kaupunkilaisista vajaa puolet näkee omistavansa kymmenen vuoden sisällä vapaa-ajan asunnon maaseudulla.
– Ne ovat isoja lukuja. Jos nämä realisoituvat, meidän pitäisi olla hallinnon puolesta valmiita tämän kaltaisiin muutoksiin, hän summasi.
Erikoistutkija Pitkäsen mukaan mökkien omistamiseen ja niissä vietettyyn aikaan liittyvät ratkaisut ovat yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan merkittäviä.
Tällä hetkellä Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Noin 2,5 miljoonalla suomalaisella on mahdollisuus mökkien säännölliseen käyttöön.
Ihan oma lukunsa ovat hiihtokeskusten ja muiden lomakohteiden yhteydessä olevat vuokramökit, joita myös käytetään runsaasti.
Jos mökkeilyn suosio vain kasvaa, on Pitkäsen mukaan muutoksia odotettavissa ainakin infrahankkeisiin, palveluihin, työelämään, verotukseen ja sote-puolelle.
Pitkänen kuitenkin huomauttaa, että laajasta levinneisyydestään huolimatta mökin omistaminen on luokkasidonnainen ilmiö, joka koskettaa erityisesti hyvätuloista keskiluokkaa ja sitä rikkaampia.
Varustelutason noustessa mökin omistaminen alkaa olla mahdollista entistä pienemmälle väestönosalle.
Sekin on otettava päätöksenteossa huomioon.
Viime aikoina maaseudun ja kaupunkien välinen vastakkainasettelu on käynyt välillä kuumana.
Mökkeilyn lisääntyminen saattaisi kuitenkin olla yksi ratkaisu senkin helpottamiseen.
Tornbergeille kaksipaikkaisuus merkitsee ennen kaikkea sitä, ettei heidän tarvitse liian voimakkaasti määritellä, mihin kategoriaan he asuinpaikkansa perusteella kuuluvat.
Pariskunta viihtyy erinomaisesti kaupungissa, mutta kaipaa säännöllistä kosketusta myös maalle. Kerrostaloelämän ja mökin yhdistäminen on siihen osuva ratkaisu.
– En millään pysty sanomaan, että olenko maalainen vai kaupunkilainen, sillä olen kumpaakin. Luulen, että moni suomalainen kokee samalla tavalla, Markku Tornberg sanoo.