Lukijalta: Suomen tärkein investointi jää lapsiperheiden maksettavaksi
Lapsiperheet kasvattavat Suomen tulevat sukupolvet – tulevat työntekijät, veronmaksajat, yrittäjät ja yhteiskunnan rakentajat. Silti suuri osa tämän työn taloudellisesta vastuusta jää lapsiperheiden itsensä kannettavaksi. Hyödyt jakautuvat aikanaan koko yhteiskunnalle.
Suomen syntyvyyskriisi on yksi suurimmista pitkän aikavälin haasteistamme. Jos lapsia syntyy jatkuvasti liian vähän, työikäisten määrä vähenee, veropohja kapenee ja paine julkisten palvelujen rahoittamiseen kasvaa. Siksi lapsiperheiden tukeminen ei ole vain perhepolitiikkaa, vaan myös talous- ja väestöpolitiikkaa.
Syntyvyyden laskuun ei tietenkään ole yhtä syytä eikä yhtä ratkaisua. Lapsen saaminen on henkilökohtainen päätös, johon vaikuttavat monet tekijät. Tutkimusten perusteella taloudellisilla kannustimilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa ensimmäisen lapsen hankintaan.
Useamman lapsen kohdalla taloudellisten tekijöiden merkitys voi kuitenkin kasvaa. Osa perheistä haluaisi vielä yhden lapsen, mutta taloudellinen tilanne ei tunnu siihen riittävältä.
Siksi yksi keino voisi olla merkittävä ansiotuloveron huojennus kolmannesta lapsesta alkaen.
Kyse ei olisi yleisestä veronalennuksesta, vaan syntyvyyteen kohdistuvasta kannustimesta. Kolmannen lapsen myötä perheen menot kasvavat tuntuvasti.
Tarvitaan usein enemmän tilaa ja liikkumiseen suurempi auto, ruokaa ja vaatteita kuluu enemmän ja harrastus- sekä kuljetuskustannukset kasvavat. Samalla vanhempien mahdollisuudet tehdä täysipainoisesti työtä voivat muuttua.
Jos yhteiskunta haluaa kannustaa perheitä toteuttamaan toivomansa lapsiluvun, kannustimen pitäisi olla riittävän suuri, jotta sillä olisi merkitystä perheen taloudellisessa päätöksenteossa. Muutaman kymmenen euron kuukausittainen etuus ei siihen riitä.
Tällaista uudistusta pitäisi arvioida myös pitkällä aikavälillä. Verotulojen menetys on vain yksi puoli laskelmaa. Lapsiperheet käyttävät rahansa pääosin kotimaiseen kulutukseen, ja osa rahasta palautuu sitä kautta verotuloina.
Vielä merkittävämpi vaikutus syntyy tulevaisuudessa, jos syntyvyyttä saadaan edes hieman nostettua. Jokainen uusi sukupolvi tarkoittaa aikanaan uusia työntekijöitä ja veronmaksajia.
Siksi meidän pitäisi kysyä nykyistä rohkeammin, mitä syntyvyyden jatkuva lasku maksaa Suomelle.
Tarvitsemme tietysti muutakin kuin verokannustimia: kohtuuhintaista asumista, toimivia perhevapaita, laadukasta varhaiskasvatusta ja työelämää, jossa perheen perustaminen on mahdollista. Mutta myös taloudellisilla kannustimilla on paikkansa.
Lapsiperheet kantavat nyt suuren osan uuden sukupolven kasvattamisen kustannuksista, vaikka koko yhteiskunta tarvitsee näitä lapsia tulevaisuudessa. Olisiko aika tunnustaa tämä myös talouspolitiikassa?
Hanna Holma
TtK, aluevaltuutettu
Kangasala
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/