Tilojen määrä pudonnut yli 300 000:sta alle 50 000:een – Maatalouden myllerrys kaipaa "pelle pelottomia"
Maatilojen määrä Suomessa on laskenut 1960-luvun alun yli 300 000:sta alle 50 000:een. Määrä laskee lähivuosina edelleen, mutta maatalouteen on tulossa myös muita perustavanlaatuisia muutoksia.
Kun tilojen keskikoko kasvaa, suurempien tilojen pyörittäminen vaatii viljelijöiltä yhä monipuolisempaa osaamista. Samalla markkinoiden merkitys kasvaa ja maataloustukien merkitys vähenee.
Asiantuntijat uskovat, että seuraavan kymmenen vuoden aikana tilat erikoistuvat yhä voimakkaammin. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Jyrki Niemen mukaan tiloilla on eri tyylejä sopeutua rakennemuutokseen.
Päästrategia on tuotannon laajentaminen. Tällaiset tilat tuottavat usein elintarviketeollisuudelle perusraaka-aineita.
On kuitenkin myös pieniä tiloja, jotka erikoistuvat esimerkiksi luomuviljelyyn. Jotkut taas viljelevät osa-aikaisesti ja täydentävät tulovirtoja palkkatöillä tai vaikkapa maatilamatkailulla.
Myös vanhalla konseptilla jatkavia tiloja on.
– Erityisesti tällaiset iäkkäiden viljelijöiden hallussa ilman potentiaalista jatkajaa olevat pienehköt tilat, joilla velkarahoitus on vähäinen ja kannattavuus kuitenkin kohtuullinen, saattavat pysyä pitkäänkin tuotannossa, Niemi arvioi.
Uusi teknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia maataloudelle. Pellervon taloustutkimuksen maatalousekonomisti Heini Lehtosalo uskoo, että jo kymmenen vuoden aikana teknologia tulee apuun monessa asiassa.
– Data kertoo missä tarvitaan ravinteita, missä on riittävästi vettä ja minne tarvitaan ehkä lisää. Kaikkeen tällaiseen voidaan asentaa erilaisia antureita ja vaikkapa lannoitusta voidaan tarkentaa sillä, että otetaan valokuvia kasvustosta ja traktorit osaavat tiputtaa ravinnetta oikeaan kohtaan.
Suomessa teknologioiden käyttöönotto on ollut melko hidasta, koska pienille tiloille investoinnit ovat suuria. Lehtosalo peräänkuuluttaa yhteistyötä.
– Sellaisia pellepelottomia tarvitaan, jotka vain lähtevät kokeilemaan kaikkea. Sitten kaveritkin huomaavat, että ehkä tuo oli kannattavaa.
Niemen mukaan yksi visio on täysautomaattisuus, jossa ihmistä tarvitaan vain tietokoneen äärellä. Se tosin ei toteudu vielä lähivuosina.
Teknologia saattaa mullistaa tulevaisuudessa koko ruokajärjestelmän, jos esimerkiksi keinoliha lyö läpi. Sitä on povattu kauppojen hyllyille jo kymmenen vuoden päästä.
– Kuluttajien näkemys on mielenkiintoinen, hyväksyvätkö he tällaisen vai haluavatko he autenttista ruokaa, Niemi pohtii.
Hän arvelee, että tulevaisuudessa esimerkiksi pizzan päällä tai janssoninkiusauksessa saatetaan käyttää keinolihaa, mutta juhlapöytään halutaan autenttista ruokaa.
Voi olla, että 20 vuoden päästä Etelä-Suomessa viljellään maissia.
maatalousekonomisti Heini Lehtosalo
Ilmastonmuutoskin vaikuttaa maatalouteen tulevaisuudessa. Vielä 2020-luvulla se ei ehdi juuri vaikuttaa, ilmastopolitiikka tosin alkaa jo näkyä esimerkiksi maataloustukien kriteereissä.
Vaikka yleistyvät sään ääri-ilmiöt tuovat huonoja satovuosia, voi lämpenevä ilmasto parantaa suomalaisen maatalouden suhteellista kilpailukykyä. Monessa muussa maassa on jo liian kuumaa.
– Se voi mahdollistaa myös uusien viljelykasvien käyttöönoton. Voi olla, että 20 vuoden päästä meillä Etelä-Suomessa oikeasti viljellään rehuksi maissia tai joitain muita pidemmän kasvukauden vaativia viljelykasveja, jos ilmastonmuutos muuttaa kasvuolosuhteitamme, Lehtosalo sanoo.