Tietoliikennekaapelit ovat tiedustelupalveluille kultasuonia
Suomen tietoliikenne on kaapeleiden varassa. Siksi niiden kuntoa ja poikkeuksia valvotaan herkeämät. Kaapelit ovat myös tiedustelupalveluiden kultasuonia, ja riskejä yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
Suomessa on varauduttu siihen, että maan tietoliikenneyhteydet yritettäisiin lamauttaa, kertoo verkko-operaattori Cinian tietohallinto- ja turvallisuusjohtaja Pertti Hyvärinen. Hänen mukaansa suurimmat tahallisesta toiminnasta aiheutuvat riskit Suomen tietoliikenneyhteyksille liittyvät tietoliikennekaapelien katkaisemiseen, verkon solmupisteiden tuhoamiseen, digitaaliseen häirintään ja sähkönsyöttöjärjestelmän vaurioittamiseen.
Käytännössä kaikki päivittäiset vapaa-ajan, yritysten ja viranomaisten sähköiset palvelut ovat lukuisten maalla ja merellä kulkevien kaapelien varassa. Hyvärisen mukaan kaapeleiden kuntoa ja toimivuutta sekä niissä teknisesti havaittavia poikkeuksia valvotaan jatkuvasti.
Häiriöitä voisi syntyä esimerkiksi kaapeleiden salakuuntelusta. Tietoliikennetiedustelu kun kiinnostaa monien maiden tiedustelupalveluita – myös Suomen sotilastiedustelua ja suojelupoliisia. Nekin ovat näillä näkymin saamassa näppinsä kultasuoneen, josta moni muu maa jo etsii viranomaisia kiinnostavia tietoja.
Kyse on uusien tiedustelulakien tuomista tietoliikennetiedusteluoikeuksista, ja varsinaisia suonia ovat Suomen muuhun maailmaan yhdistävät kaapelit.
Vuodenvaihteessa Puolustusvoimien apulaistiedustelupäällikön tehtävät jättänyt eversti evp. Martti J. Kari kertoo, että Puolustusvoimat on kiinnostunut esimerkiksi kaapeleissa kulkevasta vieraiden asevoimien viestinnästä. Supo puolestaan haistelee kaapeleista sisäisen turvallisuuden uhkia ja esimerkiksi vieraan vallan vakoilijoiden liikennettä näiden lähtömaan kanssa.
– Asevoimienkin viestintää kulkee nykyään kaapeleita pitkin, eikä enää radiosignaaleina ilmassa. Käytännössä analogisesta alettiin siirtyä digitaaliseen jo 2000-luvun alussa, tiedustelua nykyään Jyväskylän yliopistossa opettava Kari kertoo.
Nettiliikenne Suomesta on kulkenut suurelta osin joko maa- tai meriteitse Ruotsin kautta maailman datakeskuksiin. Ruotsissa tietoliikennetiedustelua tekee muun muassa paikallinen signaalitiedustelulaitos Försvarets radioanstalt (FRA).
Itämeren kautta kulkevan, vuonna 2016 käyttöön otetun uuden C-Lion-datakaapelin myötä liikennettä kulkee entistä enemmän Ruotsin ”sentraali-santran” ulottumattomissa. Tämän Cinian kaapelin kuituihin pääsee kuitenkin toisessa päässä Saksan ulkomaan tiedustelupalvelu Bundesnachrichtendienst (BND). Suomessa kaapeli tulee maihin Santahaminan sotilasalueelle. Kaapeleita kulkee useita sekä meressä että maalla. Maakaapelien lukumäärä ja sijainti ei ole julkista tietoa.
– Välittömästi, kun kaapeli poistuu meidän (Suomen) alueeltamme ja nousee paikkaan, josta siihen pääsee käsiksi, viranomaisen tiedustelutoiminta kohdistuu liikenteeseen tietyillä hakuehdoilla, Kari sanoo.
Tiedustelu on siis Karin mukaan järkevää tehdä jommassa kummassa päässä kaapelia paikasta, josta tietoliikennettä muutenkin ohjataan kaapelista ulos.
Esimerkiksi kylmän sodan aikana kaapeleita on kuunneltu myös salakuuntelulaitteilla meren pohjassa. Hyvärisen mukaan kaapeleiden kuuntelu matkalta on vaikeampaa kuin ilmassa kulkevan signaalin kuuntelu. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta.
– Kaapeleita on mahdollista kuunnella useallakin eri tekniikalla. 100-prosenttinen suojautuminen kuuntelulta on vaikeaa, ennen Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskusta johtanut Hyvärinen sanoo.
Vaikka suurvalloilla on kyky kuunnella myös merenalaisia kaapeleita, ovat operaatioiden kohteena Hyvärisen mukaan todennäköisimmin maalla kulkevat yhteydet.