Yhä useampi rintasyöpään sairastunut paranee tai elää pidempään
Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) mukaan lääketieteen edistysaskelien myötä yhä useampi rintasyöpään sairastunut paranee tai elää pidempään. Täsmälääkkeet ja hoidon kesto räätälöidään yhä yksilöllisemmin. Hyvän ennusteen potilaiden hoitoa pystytään keventämään ja tieteelliset hoitokokeilut keskitetään huonomman ennusteen potilasryhmiin.
Suomessa yli 90 % rintasyövistä todetaan paikallisina rinnassa ja mahdollisesti kainalon imusolmukkeissa esiintyvinä kasvaimina, jolloin hoito tähtää pysyvään paranemiseen. Hoitotulokset ovat kansainvälisestikin vertaillen erittäin hyvät ja viiden vuoden kuluttua sairastumisesta elossa olevien osuus on jopa 91 %.
Rintasyöpä voi kuitenkin uusiutua myöhäisemmässäkin vaiheessa ja 15 vuoden kuluttua diagnoosista suhteellinen elossaololuku laskee lähelle 80 prosenttia. Rintasyövän yleisyyden vuoksi tämä tarkoittaa sitä, että lukumäärällisesti eniten suomalaisia naisia menehtyy vuosittain kaikista syövistä juuri rintasyöpään.
Rintasyövän tieteellistä tutkimusta ja hoitojen kehittämistä tulee määrätietoisesti jatkaa. Noin kolmannekseen rintasyövistä arvioidaan liittyvän perinnöllinen tausta.
– FinnGen-tutkimus on tuonut merkittävää uutta tietoa rintasyövälle altistavista perinnöllisistä geenivirheistä ja geenivarianttien riskisummien hyödyntämisestä yksilöllisen riskin arvioinnissa. Näiden avulla yhä useampia kohonneessa rintasyöpäriskissä olevia sukuja voidaan tunnistaa ja kohdentaa perinnöllisyysneuvontaa ja mahdollisia riskiä vähentäviä toimenpiteitä heihin. Vuoden vaihteessa käynnistyvässä kansainvälisessä Intervene-tutkimushankeessa pureudutaan juuri tähän, kertoo toimialajohtaja, dosentti Johanna Mattson HUSin Syöpäkeskuksesta.
Tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että erityisesti rintasyövän aggressiivisemmissa alatyypeissä (HER2-positiivinen tai kolmoisnegatiivinen) ennuste paranee huomattavasti, jos leikkausta edeltävä lääkehoito tuhoaa kaikki syöpäsolut.
Mattson kertoo, että tämän vuoksi hoitokäytännöt ovat muuttuneet siten, että erityisesti näissä alatyypeissä hoito usein käynnistyy yli 2 senttimetrin läpimittaisissa kasvaimissa alatyypin mukaan räätälöidyillä noin puolen vuoden kestoisilla lääkehoidoilla, minkä jälkeen edetään leikkaushoitoon ja sitä mahdollisesti täydentävään sädehoitoon. Alatyypistä riippuen leikkauksen jälkeenkin voidaan jatkaa lääkehoitoa, kuten HER-2 täsmälääkkeitä tai hormonihoitoa.
Rintasyöpälääkkeiden määrä on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana lisääntynyt merkittävästi. Suuria harppauksia on tehty erityisesti HER-2-positiivisen rintasyövän hoidossa, jonka hoitotulokset ovat täsmälääkkeiden ansiosta parantuneet dramaattisesti. Kolmoisnegatiivista rintasyöpää on aiemmin pystytty lääkehoitamaan vain perinteisillä sytostaateilla. Immuunivasteen muuntajien yhdistäminen sytostaattihoitoon parantaa hoitotuloksia näillä potilailla.
– Hormonireseptoripositiivisen rintasyövän hoidossa julkaistiin viime viikolla tulokset, joiden mukaan hormonihoidolle syntyvää resistenssiä hidastava täsmälääke sykliinikinaasinestäjä pidensi ensilinjan hormonihoitoa saavien levinnyttä rintasyöpää sairastavien potilaiden elinaikaa vuodella keskimääräisen elinaika ollessa jopa 6 vuotta, kertoo Mattson.
HUSin Syöpäkeskuksessa on lähiaikoina alkamassa hyvin laaja yksilöllistetyn lääkehoidon tieteellinen tutkimusohjelma, johon myös levinnyttä rintasyöpää sairastavat voivat osallistua.
Kasvainnäytteestä tai verinäytteestä tehdään syöpäkasvaimen geeniprofilointi ja tulosten perusteella valitaan sopiva kokeellinen hoito. Näin toteutettuna jokaisen potilaan hoidosta voidaan oppia ja olemassa oleville syöpälääkkeille voidaan tunnistaa uusia käyttötarkoituksia.
HUSin Rintarauhaskirurgian yksikössä leikataan vuosittain 1400 rintasyöpää. Yhteistyössä HUSin Plastiikkakirurgian kanssa potilaille on tarjolla kaikki korjausleikkausmenetelmät.
– Viime vuosina rintarauhaskirurgia on muuttunut yhä säästävämpään suuntaan eikä kansainvälisten suurten tutkimusten tulosten perusteella kainalon imusolmukkeiden tyhjennystä enää tarvitse tehdä, vaikka kainalosta löytyisi etäpesäkkeitä. Tämä kehitys on ollut mahdollista leikkausta täydentävän sädehoidon ja kehittyneiden lääkehoitojen myötä, sanoo Mattson.
Leikkauksen jälkeisen sädehoidon suuri muutos on ollut hoidon keston puolittuminen kolmeen viikkoon. Jos sädehoito annetaan vain rintaan, voidaan se toteuttaa myös viikon mittaisena.