"Täytyy olla monella rintamalla vahva" – Kaikkonen puolustaa hävittäjä- ja sotalaivahankintoja, joilla pärjätään vuosikymmeniä

Kääriäinen joutui aikanaan lakkauttamaan Hyrylän ilmatorjuntarykmentin, jossa Kaikkonenkin kävi armeijansa
Politiikka

Tuusulan Hyrylässä sijaitsevaan Rykmentinpuistoon nousee taloja kiivaalla tahdilla. Viime kesänä siellä järjestettiin asuntomessutkin.  

– Tähän on tarkoitus rakentaa aika iso asuinalue. Asukkaita tulee ajan kanssa yli 10 000, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) sanoo kävellessään Rykmentinpuistossa sijaitsevaan ilmatorjuntamuseoon.  

Se on koronan vuoksi yleisöltä suljettu, mutta tuusulalainen puolustusministeri päästetään mielellään sisään Suomenmaan haastattelua varten.  

– Tämä on Suomen ainoa ja paras ilmatorjuntamuseo, Kaikkonen myhäilee.  

– Kas, Sergei. Legendaarinen perustykki, Kaikkonen silmäilee ilmatorjuntakanuunaa.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen ja ilmatorjuntakanuuna, jota Sergeiksikin kutsutaan.

Museo sijaitsee Helsingin ilmatorjuntarykmentin entisen varuskunnan vieressä. Siellä Kaikkonenkin kävi armeijaa vuosina 1993–94. Hän on asunut Rykmentinpuiston lähistöllä koko ikänsä, lapsuudenkotikin sijaitsi Hyrylässä.  

– Olisin halunnut laivastoon, mutta sitä olisi joutunut odottamaan aika pitkään. Mietin, että on siinäkin puolensa, kun varuskunta on lähellä. Tulin sitten tänne ja aivan hyvä paikka tämä oli. 

Kaikkonen kävi reserviupseerikurssin Haminassa ja palasi sitten Hyrylään tulenjohtajaksi.  

– Pojat ampuivat ja minun tehtäväni oli kertoa, minne ammutaan, Kaikkonen sanoo.  

Ensimmäinen haaste tuoreelle upseerioppilaalle oli saada ikäisensä varusmiehet toiminaan porukassa.  

– He kuitenkin ehkä laskivat päiviä siihen, milloin pääsevät pois. Mutta siitäkin selvittiin. Siinä piti laittaa itseä peliin ja näyttää esimerkkiä, olla reilu ja tasapuolinen. 

Kaikkonen oli ensimmäisen kerran ehdolla eduskuntavaaleissa jo 21-vuotiaana keväällä 1995. Kolmas kerta vei hänet Arkadianmäelle saakka vuonna 2003. 

Eduskuntaryhmän puheenjohtajanakin kannuksia hankkinut Kaikkonen nousi viime eduskuntavaalien jälkeen ensimmäistä kertaa ministeriksi.  

– Puolustusministerin tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja motivoiva, isänmaalliselle ihmiselle mieluisa, hän kertoo.  

Keskustalainen puolustusministeri Seppo Kääriäinen joutui aikanaan kovan paikan eteen, kun puolustusvoimien menoja piti karsia ja varuskuntaverkkoa supistaa. Siinä rytäkässä sai mennä myös Hyrylän ilmatorjuntarykmentti, joka pantiin kiinni vuonna 2007. 

Paikallisena ensimmäisen kauden kansanedustajana Kaikkonen vastusti päätöstä jyrkästi.  

– Omat muskelini eivät riittäneet silloin päätöksen estämiseen. Tuusulalla on tietysti kasvukuntana ollut paremmat edellytykset selvitä siitä kuin jollain muulla paikkakunnalla.  

Kaikkonen sanoo linjanneensa puolustushallinnossa, että tällä vaalikaudella varuskuntia ei lakkauteta.  

– Tällä verkolla mennään. Ei sitä ole varaakaan typistää, aika pieneen se on mennyt.  

Kaikkonen on silti tyytyväinen siihen, että puolustushallinto on yhä valtionhallinnon parhaiten hajautettuja osia. Hän haluaa laajentaa etätyön tekemisen mahdollisuuksia reippaasti.  

Tarkoitus on, että tulevaisuudessa etätöitä voisi tehdä 60 prosenttia puolustusvoimien työntekijöistä nykyisen 40 prosentin sijaan. 

– Kyllä työn, perhe-elämän ja muun elämän yhteensovittamista helpottaa, jos ei aina tarvitse olla fyysisesti tietyssä työpaikassa. Mennään rohkeasti eteenpäin tällä rintamalla ja luotetaan ihmisten omiin valintoihin. Monet työt sujuvat aivan hyvin kotoakin. 

Kaikkoselle sopisi, ettei myöskään puolustusministerin tarvitsisi jatkossa matkustaa maailmalla yhtä paljon kuin ennen, vaan osa kokouksista hoituisi etäyhteyksin. 

– Siinä säästyisi aikaa, rahaa ja hitunen luontoakin. 

Kaikkoselle korona-ajan harvoja hyviä puolia onkin ollut kotona vietetty aika heinäkuussa syntyneen Alvarin kanssa. 

– On hienoa, että minulla on ollut tavallista parempi mahdollisuus olla vauvan kanssa. Se on ollut kaikkinensa aivan mahtavaa ja parasta aikaa. 

Puolustusministeri Antti Kaikkosen takana on toisen maailmansodan aikainen amerikkalainen hävittäjälentokone Airacobra.  

Museossa komeilee harvinaisuus, kolmen eri koneen osista koottu toisen maailmansodan aikainen amerikkalainen hävittäjälentokone Airacobra.

Suomen hävittäjähankinnat lienevät Kaikkosen ministerikauden kuumin juttu. Koneita on tarjolla Yhdysvalloista, Britanniasta, Ruotsista ja Ranskasta. Puolustushallinto analysoi kesän aikana viiden eri hävittäjätarjoajan lopullisia tarjouksia. Koneita vertailevat maan parhaan asiantuntijat. Hallitus päättää vuoden lopulla, mistä seuraavat hävittäjät ostetaan.  

– Voin kertoa, että jokaisella tarjokkaalla on omat perusteensa, miksi juuri heidän koneensa olisivat eri syistä parhaita, Kaikkonen naurahtaa. 

Hävittäjien lisäksi käyttöikänsä päässä ovat puolustusvoimien sotalaivat. Neljää uutta alusta aletaan pian rakentaa Rauman telakalla. Suomen tähän mennessä suurimmat sotalaivat maksavat 1,3 miljardia ja ne korvaavat seitsemän vanhaa alusta.

– Lohdutuksena hinnoista huolissaan oleville voi todeta, että joka vaalikausi tai edes joka vuosikymmen ei näin isoja investointeja tarvitse tehdä, vaan näillä pärjätään sitten vuosikymmeniä eteenpäin.  

Kaikkonen tyrmää välittömästi väitteen siitä, että koronakriisissä olisi mahdollista säästää esimerkiksi hävittäjähankintoja lykkäämällä. Jos vanhoilla Horneteilla aiottaisiin lentää vaikka viisi vuotta pidempään, niitä pitäisi kunnostaa isolla rahalla. 

– Metalli väsyy, tekniikka vanhenee, aseistuksessa alkaa olla päivittämistä. Miljardiluokan summa rahaa niihin pitäisi laittaa, ja senkin jälkeen olisi tämä iso investointi edessä. 

Horneteja ostettiin 64 kappaletta vuonna 1992, mutta nyt 10 miljardin euron hintakattoa ei ole sidottu tiettyyn määrään.  

– Mutta jos kilpailun meinaa voittaa, täytyy päästä samaan suuruusluokkaan kuin Hornetien lukumäärä oli.  

Kaikkonen myös sanoo, että se suuruusluokka tarvitaan, ”jotta voidaan uskottavasti olla koko Suomessa olla liikkeellä”.  

– Se on itselleni tärkeä arvo, että tässä ollaan puolustamassa muutakin kuin pääkaupunkiseutua.  

– Puolustuskyvyn on oltava sen verran vahva, että mahdolliselle hyökkääjälle tulee niin paljon harmia ja tappiota, että ei kannata lähteä. 

Kaikkosen ja hänen puolisonsa Jannika Rannan poika ei pääse aikanaan Hyrylään lähiarmeijaan isänsä tavoin, mutta Kaikkonen uskoo, että asevelvollisuus on samankaltaista vielä parinkymmenen vuoden päästä kuin nyt.  

– En usko, että se aivan toisenlaistakaan on. Nykyinen malli toimii maanpuolustuksen näkökulmasta tänäkin päivänä. Mihinkään vallankumoukseen ei ole tarvetta, pikemminkin hienosäätöön, ministeri toteaa.  

Kyberpuolustukseen panostetaan nyt paljon, mutta perinteiseen sodankäyntiin varautumisestakaan ei voi Kaikkosen mielestä tulevaisuudessa löysätä.  

– Täytyy olla monella rintamalla vahva, mikään lenkki ei saa olla heikko. 

Asevelvollisuudenkin täytyy silti elää ajassa. Parlamentaarinen komitea pohtii parhaillaan sen kehittämistä.  

Kaikkosen mielestä kutsuntaprosessin voisi käydä läpi koko ikäluokka. Hänen ajattelussaan kaikkia koskevat kutsunnat tarkoittaisivat kuitenkin eräänlaista nuorten henkistä, fyysistä ja elämänhallinnallista tsekkauspistettä.  

Kaikkosen mukaan maanpuolustuksellista tarvetta ei ole sille, että naiset suorittaisivat armeijan yhtä laajasti kuin miehet. Siihen uppoaisi paljon rahaa, tarvittaisiin monta uutta varuskuntaa.  

– Nykymalli tuottaa jo vahvan sodanajan reservin, 280 000 sotilasta. Se on yksi Euroopan vahvimpia. Ei meillä ole tarvetta sitä erityisesti kasvattaa, Kaikkonen toteaa.  

Keskusteluissa on pyörinyt myös kansalaispalvelus, jonka voisi suorittaa asevelvollisuuden rinnalla. 

Kaikkoselle ei ole kuitenkaan vielä kirkastunut, mitä se aivan konkreettisesti tarkoittaisi. Kansalaispalveluskin on Kaikkosen mukaan silti vaihtoehto, jota on hyvä pohtia. 

– Löytyykö yhteiskunnasta siihen mielekkäitä tehtäviä, tähän kysymykseen ei ole aukottomia vastauksia löytynyt, hän toteaa.  

Siviilipalveluksessa Kaikkonen näkee uudistamisen tarvetta. Hän katsoo korona-ajan osoittaneen, että nykyinen malli ei palvele kriisitilanteissa. Lainsäädäntö esimerkiksi esti sen, että siviilipalvelusmiehiä olisi käytetty Uudenmaan eristämisessä varusmiesten tapaan.  

– Komitea voisi pohtia siviilipalveluksen muuttamista niin, että se vastaisi paremmin maan kokonaisturvallisuuden tarpeisiin. 

Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaan kuukausilehdessä maaliskuussa. Suomenmaan voit tilata täältä.