Tartossa piirrettiin 100 vuotta sitten raja Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille – Suur-Suomi jäi luomatta
Ensi keskiviikkona tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomi ja Neuvosto-Venäjä allekirjoittivat Tartossa rauhansopimuksen. Sen merkitystä Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva luonnehtii erittäin suureksi.
– Tarton rauhahan päätti sen vaiheen, jolloin Suomi oli tehnyt itsenäistymispäätöksen ja jolloin jatkui aika levoton vaihe, kunnes Tarton rauha lopullisesti vakiinnutti Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset suhteet, hän sanoo.
Rauhansopimuksessa sovittiin muun muassa maiden välisestä rajasta. Neuvottelujen lopputulos oli, että Suomi ei saanut kaikkea haluamaansa.
– Suomi toivoi saavansa enemmän kuin mitä loppujen lopuksi sai, mutta sai kuitenkin enemmän maata kuin mitä Suomi oli koskaan aikaisemmin saanut. Suomi oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin historiansa vaiheissa.
Suomi olisi halunnut saada Petsamon lisäksi myös Repolan ja Porajärven kunnat, jotka Suomi oli ottanut aiemmin haltuunsa. Mutta kun piti valita alueista, vaaka kallistui Petsamon hyväksi, koska Suomi halusi meriyhteyden Jäämerelle.
Tarton rauhansopimus herätti Suomessa oikeistopuolella aika vahvoja protesteja ja puhuttiin häpeärauhasta, sanoo filosofian tohtori Aleksi Mainio, joka johtaa viisivuotista Suomalaiset Venäjällä -tutkimushanketta Kansallisarkistossa.
– Ylipäänsä jäi Suur-Suomi luomatta, ja tämän ajattelutavan mukaan omat maat jäivät tavallaan rajan taakse.
Neuvosto-Venäjän näkökulmasta katsottuna näytti Mainion mukaan varmaan siltä, että raja tuli nimenomaan Karjalankannaksella liian lähelle Pietaria.
Rajan määrittely maiden välille vaikutti paljon ihmisten elämään ja toimeentuloon varsinkin Itä-Suomessa, josta oli ollut varsin tiiviit kaupalliset ja muut yhteydet etenkin Pietariin.
Mainion mukaan Pietarista oli puhuttu jopa eräänlaisena Itä-Suomen Amerikkana.
Myös Nuorteva korostaa Pietarin merkitystä nimenomaan Itä-Suomelle. Keisariaikana Pietari oli itse asiassa imenyt kaiken sen, mitä Itä-Suomi pystyi tuottamaan, oli sitten kyse metsätalouden tai maatalouden tuotteista.
– Sitten kun tuli raja, tuli Neuvosto-Venäjä, niin kaikki tämä katkesi. Siinä oli sama tilanne kuin 1990, kun vientikauppa katkesi Neuvostoliittoon.
Vaikka Tartossa sovittiin rajasta, se oli Mainion mukaan hyvin vuotava pitkälle 1920-lukua.
Erilainen salakuljetus kukoisti 1920-luvulla rajaseudulla. Suomen puolelle salakuljetettiin Mainion mukaan muun muassa paljon ihmisiä. Salakuljetettujen joukossa oli esimerkiksi Pietarin vanhaan eliittiin kuuluneita.
– Toisaalta Suomen puolelta oli monenlaista intressiä mennä rajan yli, kun se oli vielä mahdollista, joskin vaarallista. Kaikenlaisia vakoilijoita, seikkailijoita, kauppiaita, salakuljettajia ja monenlaista muuta väkeä meni edestakaisin, Mainio kuvailee.