Tanskalaisvoimistelija löysi Espoosta unelmansa
Olarin Voimistelijoiden kannustusjoukoissa kuuluu viikonloppuna tanskalaisiakin hurraa-huutoja, kun espoolainen OVO Team astelee lavalle joukkuevoimistelun MM-kisoissa Helsingissä. Olarilaisilla on ollut vuoden verran riveissään tanskalaisvoimistelija Olivia Jensen, ja hänen perheensä haluaa nähdä, millaiseen huipennukseen tyttären vuosi päättyy.
Lokakuussa 20 vuotta täyttäneen Jensenin intoa ei himmennä, että hän on MM-kisoissa varavoimistelijana. OVO Teamin joukkueeseen kuuluu tusina voimistelijaa, joista kahdeksan kilpailee MM-areenalla.
– Tiesin jo tänne tullessani, ettei minulla ole varmaa paikkaa joukkueessa. Joukkuevoimistelu on Tanskassa todella pieni laji, mutta halusin lähteä Suomeen tavoittelemaan unelmaani, Jensen kertoi STT:n haastattelussa.
Olarilaisten pitkäaikainen valmentaja Anneli Laine-Näätänen kehuu lämpimästi Jensenin sitoutumista kehittymiseensä. Jensenin loikka tuntemattomaan muistuttaa valmentajaa omasta junioriajasta, sillä hän lähti 15-vuotiaana Kotkasta Helsinkiin urheilulukioon kehittyäkseen rytmisen voimistelussa.
Tanskalaisvoimistelija on ottanut vuoden aikana valtavia harppauksia taidossa, liikkuvuudessa ja kestävyydessä.
– Tanskassa joukkueella ei ollut näin vaikeita liikkeitä ja osia, mitä me teemme. Olivia on joutunut harjoittelemaan uusia osia ja oppinut ne kaikki, Laine-Näätänen sanoi.
Muiden etumatkan kurominen on vaatinut Jenseniltä lukemattomia lisätunteja joukkueharjoittelun päälle.
– Alkuun olin todella väsynyt harjoitusten jälkeen, ja vapaa-aika meni palautumiseen, Jensen kuvasi kuormitusta ja kertoi paneutuneensa huolella lepoon ja ravintoon.
Jensenin perhe on voimistelun kyllästämä, sillä hänen vanhempansa pyörittävät Sorössä voimisteluseuraa. Joukkuevoimistelun kulttuuri on kuitenkin Suomessa hyvin erilainen, sillä lajilla on suomalaiset juuret.
Vajaan 8000 asukkaan kunnasta Espooseen muuttaminen oli Jensenille valtava muutos, sillä aiemmin elämä pyöri tiiviisti perheen parissa. Koti-ikävää on kuitenkin lievittänyt se, että hän asuu Espoon Kilossa tanskalais-suomalaisessa perheessä ja voi välillä puhua äidinkieltään.
Jensen on tyytyväinen, että uskalsi tavoitella Suomessa voimistelullista unelmaansa, vaikka perhekeskeisen nuoren naisen turvaverkko oheni. Videopuhelut kotiin ovat olleet tarpeen, mutta Olarissakin on saanut tukea.
– Valmentaja ei toki korvaa vanhempia, vaikka voi olla turvallinen aikuinen, Laine-Näätänen korosti.
Päävalmentaja Laine-Näätänen arvioi, että Jensen joutui fyysisen harjoittelun lisäksi psyykkisesti koville tullessaan joukkueeseen, joka on todella taitava.
– Muut ovat harjoitelleet liikkeitä jopa kymmenen vuotta ja nousseet juniorijoukkueesta naisten joukkueeseen. Olen oppinut paljon siitä, miten voin kehittyä. Täällä esimerkiksi kaikki lämmittelynkin liikkeet ovat tarkkaan harkittuja, Jensen valotti.
Olivia Jensenin Suomi-vuosi päättyy joulukuussa, sillä hänen on aika aloittaa opiskeleminen.
– Ehkä voimistelen jatkossa vähän rennommin kuin nyt vuoden aikana, sillä tämä tahti on kropalle aika kovaa, Jensen kertoi.
– Kun tulin tänne, oli selvää, että muut ovat minua parempia. Halusin silti käyttää vahvuuksiani, ja nyt tuntuu siltä, että olen osa joukkuetta. Joulukuussa voi tuntua rankalta lähteä, mutta parempi lopettaa huipulla, Jensen sanoi.
