"Talouskonservatismi koki pistetappion" – Varman Risto Murto pitää kotimaista EU-keskustelua nurkkakuntaisena
Työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto pitää todennäköisenä, ettei koronakriisin yhteydessä läpi ajettu EU:n elvytyspaketti tule jäämään ainutkertaiseksi.
Hän muistuttaa siitä, että Italian huippupoliitikot ovat olleet ennenkin matkan varrella taitavia saamaan EU:ssa aikaan edullisia muutoksia.
Pysyvä yhteisvelka ei ole tulossa tässä ja nyt, Murto toteaa. Hänen mukaansa todennäköisempää on, että se ottaa harppauksen eteenpäin jälleen seuraavan kriisin yhteydessä.
– Nyt on rakennettu instrumentti, josta tulee väistämättä pitkäaikainen velan pituuden kautta, ja joka on looginen EU:n kannalta. Tämä dynamiikka ohjaa myös siihen, ettei siitä tule kertaluontoista. Se on valmiina seuraavassa kriisissä, Murto arvelee.
Vuosien varrella on nähty, että EU:n integraatio syveneekin juuri kriisien kautta. Murto pitää kuitenkin positiivisena sitä, että koronakriisin elvytystoimet tehtiin edellistä kriisiä poliittisemmin ja avoimemmin.
– Edellistä kriisiä hoiti keskuspankki erilaisten varjomekanismien kautta. Tuli kansalaisten kannalta hyvin heikosti ymmärrettäviä välineitä, varjojärjestelmä, joka ajoi ihan samaa asiaa. Demokratian kannalta oli parempi, että pöytään tuli avoimesti se keskinäinen riippuvuus, joka on olemassa, halusimme tai emme.
Hän muistuttaa myös, että koronakriisin elvytyspakettia alettiin rakentaa tilanteessa, jossa Italian sairaalat täyttyivät. Olisi ollut mahdotonta ajatella, että EU olisi alkanut sellaisessa tilanteessa vaatia tiukempaa talouslinjaa.
– Se on muistutus siitä, mikä mielestäni on tässä EU-keskustelussa vaikeaa. Pienenä valtiona hyötyisimme siitä, että olisi joku sopimus, joka on tehty aiemmin historiassa, ja se pitäisi aina kirjaimellisesti paikkansa. Pelkään pahoin, että eihän se ole realismia. Ei kriisitilanteessa voi todeta, että mehän 30 vuotta sitten sovimme, että tässä tilanteessa te kärsitte pahoin, Murto kuvailee.
Nyt pitäisi käydä itseanalyysi, miksi olemme niin pihalla.
Murto toivoisikin suomalaiseen EU-keskusteluun laajempaa perspektiiviä. Murron mukaan Suomessa on puhuttu elvytyspakettikeskustelussa asian ohi.
Suomi on käynyt jopa muihin samanmielisiin maihin nähden omaa erilliskeskusteluaan.
– Nyt pitäisi käydä itseanalyysi, miksi olemme niin pihalla. Miksi suomalainen valistunutkaan mielipide ei pystynyt ennakoimaan tätä päätöstä, joka tuli lopulta hyvin annettuna ja nopeasti, ilman että realistista keskustelua olisi käyty ollenkaan?
Murron mukaan Suomessa EU:sta puhutaan niin Suomi-keskeisesti, että kokonaisuus hämärtyy.
– On riski, että keskustelu on näin sisäänpäin kääntynyttä. Ei pitäisi antaa oman keskustelun hämätä, mitä EU:ssa muuten ajatellaan ja mitä Euroopassa tapahtuu. Juna menee aivan muualla kuin siinä, mitä suomalaisesta keskustelusta voisi ymmärtää, ja se kannattaa tiedostaa.
Suomen olisi syytä havahtua myös siihen, miten paljon EU:n tasapainoon vaikutti Britannian lähtö unionista. Kukkaronnyöreistään tarkkojen maiden painoarvo on keventynyt merkittävästi.
– Päätöstä elvytysrahastosta tuskin olisi tehty EU-tasolla, jos britit olisivat olleet mukana. Tämä on pysyvä muutos. Brittien lähtö tarkoittaa faktisesti sitä, että ilman Saksaa tämä blokki on pieni, Murto huomauttaa.
Murto allekirjoittaa arviot siitä, että suhtautuminen velkaan on koronakriisin myötä muuttunut.
– Se on hyvin konkreettinen asia myös suomalaisessa talouspolitiikassa. Olen itse sanonut niin, että suomalainen perinteinen talouskonservatismi koki ylivoimaisen pistetappion, enkä usko, että se palautuu herkästi siihen, mistä lähdettiin.
Hän ei pidä uskottavana sitä, että EU:ssa palattaisiin kriisiä edeltäneisiin velka- ja alijäämäsääntöihin.
– Oli yllättävää, että valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) viittasi tähän 60 prosentin velkasääntöön, koska se tavoitteena ei ole poliittisesti eikä taloudellisesti enää tämän kriisin jälkeen realistinen.
Murto pitää aihetta suomalaisille poliitikoille vaikeana, mikä on hänestä huolestuttavaa.
– Toivottavasti ei käy niin, että varsinkin kokoomuksen ja keskustan kärkipoliitikoilla on vaikeuksia puhua siitä, mitä on realistista odottaa. On ongelmallista, jos äänestäjiä ei pysty valmistamaan siihen, mitä on edessä. Kun realistinen tilannekuva on niin epäsuosittu, on riski, että jälleen kerran ajaudutaan pettymykseen, kun ne varsinaiset päätökset euroalueella toteutuvat, Murto kuvaa.
Suomen tarvitsemia rakenneuudistuksia Murto kuvaa teemaksi, joka on muuttunut jollain tapaa jo mahdottomaksi.
– Suomalainen rakenneuudistuskeskustelu on supistunut kinasteluun sosiaalietuuksista, mikä kuvastaa sen maailman muuttumista aika kapeaksi. Muutoksen tarvitsisi olla isompi, syvällisempi ja vaikeampi. Se ei näytä nyt lupaavalta, Murto pohtii.
Hänen mukaansa Suomen talouden tulevaisuus on kiinni ennen kaikkea kahdesta asiasta: väestönkasvun määräämästä työvoiman riittävyydestä sekä liiketoimintaosaamisesta.
Jälkimmäistä hän konkretisoi sillä, mitä tapahtuu Pohjois-Ruotsissa, johon tuntuu kasautuvan pääosin yksityisin varoin rahoitettuja suurinvestointeja. Saman tyyppiset investoinnit olisivat saattaneet päätyä Suomeenkin: rakenteilla on akkutehtaita, vetypohjaista terästeollisuutta, tuulivoimapuistoja.
Murto kysyy, miksi investoinnit valuvat rajan toiselle puolelle.
– Puhe on loksahtanut hyvin valtiojohteiseksi, mutta uskon, että ratkaisut löytyvät viime kädessä muualta. Vastaus liittyy liiketoimintaosaamiseen ja toimialoihin: miten voisimme nostaa yksityisen sektorin toimijoiden riskinottokykyä sekä rahallisesti että taidollisesti? Näiden ratkaisujen löytäminen vaatisi aivan toisenlaisen debatin ja lääkkeet.
Suomen kannattaa toivoa, että Italia onnistuu.
Murron mukaan yksi avain on talouselämän kansainvälisyys. Huippuosaajia olisi pystyttävä integroimaan paremmin Suomeen – ja saatava heidät myös pysymään täällä.
– Esimerkiksi ne henkilöt, jotka rakentavat Ruotsissa näitä isoja hankkeita: heidän kokemuksensa ja verkostonsa on hyvin kansainvälinen. Missä ovat ne suomalaiset, jotka olisivat Teslassa, Applessa, Googlessa? Kuinka monta heitä on, kuinka moni lähtee ulkomaille, tulee takaisin? Kuinka moni ylimmän johdon ulkomaalaisista liikkeenjohtajista jää pysyvästi tänne johtamaan isoja yrityksiä tai perustamaan start up -yrityksiä?
Murto myöntää, että huippuosaajien ankkurointi Suomeen on vaikea tehtävä. Hän pitääkin kansainvälistymisessä helpompana askeleena integroida suomalaiseen työelämään kansainvälisiä opiskelijoita, joista nykyisellään vain pieni osa jää maahan valmistumisensa jälkeen.
EU:n seuraava onnistumisen paikka on elvytysrahojen käyttö. Myös ilmastopolitiikka tulee hallitsemaan EU:n tulevien vuosien asialistaa.
Historiassa on ollut ongelmia siinä, että vihreän leiman on saanut liian helposti, Murto varoittaa.
– Jos kaikki on vihreää, mikään ei ole vihreää, hän tiivistää.
Seurantajärjestelmien täytyy olla kunnossa niin elvytysrahojen käytössä kuin ilmastotoimissakin.
– Koko tässä paketissahan on olennaista, että mikä se todellinen toimeenpano ja rahojen käyttö on. Voi olla, että rahat käytetään taloudellisesti sinänsä järkeviin hankkeisiin, mutta ovatko ne yhteiskunnan kannalta järkeviä – ja sitten on vielä potentiaalinen rikollisuus ja väärinkäytökset siihen päälle, Murto toteaa.
Elvytyspakettiin on ladattu toiveita myös Euroopan suurten talouksien modernisoinnista.
Murto nostaa esiin Italian. Murron mukaan ei ole enää uskottavaa, että maa pystyisi maksamaan massiivista velkataakkaansa pois, vaan on synnyttävä aito muutos.
– Suomen kannattaa toivoa, että Italia onnistuu, koska olemme entistä suuremmassa yhteisvastuussa, jos se ei onnistu saamaan kasvua aikaiseksi. Minulla on varmaan samat skeptisyydet kuin keskimääräisellä suomalaisella, että noinkohan se uudistuu, mutta arpa on heitetty ja rahat ovat lähdössä liikkeelle.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2021. Lehden voit tilata täältä.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.