Superruokabuumi kasvattaa erikoisempien marjojen suosiota 

– Onpas upean paljon marjoja, ihastelee oululainen Marja-Leena Pirkola. Hän alkaa poimia pihlajanmarjoja pihapuusta kokonaisina terttuina suureen astiaan.

Pirkola on intohimoinen marjanpoimija ja Pohjois-Pohjanmaan Marttojen kotitalousasiantuntija.

– Pihlajanmarjoista voi tehdä vaikkapa hyvää toffeeta, Pirkola sanoo hyvillään.

Marjaharrastaja Pirkola poimii mielellään – tavanomaisten mustikoiden ja puolukoiden lisäksi – myös juolukoita, variksenmarjoja, lillukoita, marja-aronioita ja sianmarjoja eli ruohokanukoita.

Niin sanottujen epätavallisempien luonnonmarjojen käyttö on suomalaisissa kodeissa lisääntynyt viime vuosien aikana, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoisasiantuntija Rainer Peltola.

– Suomessa on ollut muutamia vuosia vallalla villi- ja superruokainnostus. Se on lisännyt kiinnostusta myös erikoisempia luonnonmarjoja kohtaan, Peltola sanoo.

Peltolan arvion vahvistaa luonnontuotealan toimialajärjestö Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio. Hän selittää ilmiötä sillä, että aiemmin tuntemattomista marjoista on nyt saatavilla entistä enemmän tutkimustietoa.

Moision mukaan marjojen käyttö on lisääntynyt paitsi kotitalouksissa, myös teollisuudessa.

– Variksenmarjoista teollisuus tekee mehuja ja käyttää sitä sekamarjoina hilloihin ja hyytelöihin. Myös pihlajanmarjatuotteita on tullut lisää pieniltä yrityksiltä, Moisio muotoilee.

Moni nimittää luonnonmarjoja superfoodeiksi niiden vitamiini- ja polyfenolipitoisuuden vuoksi.

– Pihlajanmarja sisältää enemmän C-vitamiinia kuin useimmat muut marjat. Vain tyrnissä ja mustaherukassa on enemmän, kertoo Itä-Suomen yliopiston tutkija Riitta Törrönen.

Kuitua pihlajanmarja sisältää reilusti enemmän kuin esimerkiksi mansikka, mustikka tai puolukka.

Marja-aronia, variksenmarja ja juolukka puolestaan sisältävät paljon antosyaaneja ja muita polyfenoleja.

– Polyfenolien runsas saanti liittyy alentuneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, kakkostyypin diabetekseen ja muistisairauksiin, Törrönen sanoo.

Marja-Leena Pirkola kävelee kangasmetsässä ja katselee ympärilleen. Hän etsii juolukoita, mutta niiden kasvupaikka näyttää vaihtuneen sitten edellisen marjastuskerran. Muistoja tulee mieleen.

– Muistan, kun 50-luvulla Lumijoella poimin juolukoita mummolleni, koska mustikoita ei ollut. Sittemmin olen kuullut monelta, että juolukat olisivat myrkyllisiä, Pirkola ihmettelee.

Luultu myrkyllisyys on yksi syy, miksi niin sanottu vanha kansa on jättänyt useat marjalajikkeet metsään. Nykytiedon valossa varovaisuus on ollut aiheetonta.

Myrkytystietokeskuksen mukaan esimerkiksi juolukat, variksenmarjat, lillukat, marja-aroniat ja sianmarjat ovat myrkyttömiä.

Juolukoiden tiedetään aiheuttaneen myrkytysoireita vain, jos marjoissa on ollut loissieni sclerotina megalospora. Sienen tunnistaa siitä, että marja muumioituu ja kovettuu.

Pihlajanmarjat eivät ole myrkyllisiä, mutta Myrkytystietokeskuksen mukaan ne sisältävät joitakin aineita, jotka voivat aiheuttaa lievää ruuansulatuskanavan ärsytystä. Näitä aineita ovat sorbitoli, orgaaniset hapot ja tanniinit. Lisäksi marja sisältää hyvin pieniä pitoisuuksia haitallista parasorbiinihappoa.

Myrkytystietokeskuksen mukaan pihlajanmarjojen kypsentäminen ennen käyttöä saattaa ehkäistä mahdollisia vatsaoireita. Tämä suositus perustuu kansantietoon.