Naton tunteva prikaatikenraali: Lopullisia ratkaisuja Suomen sijoittumisesta komentorakenteeseen ehdittäneen tekemään vasta myöhemmin
Suomen liittymisen Natoon on kuvattu olevan ”hyppy liikkuvaan junaan”, mikä pätee hyvin puolustusliiton komento- ja johtorakenteisiin. Niitä ollaan uudistamassa, koska Nato joutuu kriisinhallintavuosien jälkeen suunnittelemaan jälleen puolustamista Venäjän uhkaa vastaan. Tämän lisäksi on pohdittava, millaista muutostarvetta pinta-alaltaan suurien Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon aiheuttaa.
Yksi konkreettinen kysymys on ollut se, minkä yhteisoperaatioesikunnan alaisuuteen Suomi Natossa sijoitetaan.
Turvallisuusasiantuntija ja prikaatikenraali (evp) Juha Pyykösen mukaan Helsingin Sanomien tiistain uutisessa, jonka mukaan valinta on osunut Hollannin Brunssumiin, saattaa olla hyvin kyse vain tilapäisestä ratkaisusta.
– Mehän emme vielä tiedä, millainen komentorakenne Natolle lopulta tulee. Voi olla, että nyt tehtiin (Suomen osalta) tällainen helppo ratkaisu. Sitten kun tiedetään, mitä Ruotsin jäsenyydelle tapahtuu ja missä aikataulussa, niin voidaan katsoa tilannetta uudestaan ja jatkaa suunnittelua, Pyykönen pohtii.
Natossa itsekin työskennellyt Pyykönen arvioi prioriteettien puolustusliitossa olevan nyt sellaisella mallilla, että ensin tehdään se mikä on välttämätöntä Venäjän uhkaan vastaamiseksi, ja muita järjestelyjä katsotaan myöhemmin.
– Suomi tuli kuitenkin jäseneksi aika yllättäen, myös Natolle. Ei ole vielä ollut aikaa ja valmiutta pohtia kaikkia muutoksia, Pyykönen arvioi.
Toimitusministeristön puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vihjasi niin ikään tiistaina, että esikunta-asia ei ole välttämättä loppuun käsitelty.
Natolla on kolme operatiivisen tason yhteisoperaatioesikuntaa: Brunssumin lisäksi toinen Yhdysvaltain Norfolkissa ja kolmas Italian Napolissa.
Vaikka kyse ei ole varsinaisesti alueellisesta jaosta, on Napolin esikunnan painopistealueena Etelä-Eurooppa, mukaan lukien Mustameri ja Välimeri. Brunssum taas on keskittynyt Eurooppaan Alppien pohjoispuolella Norfolkin painopisteen ollessa Pohjois-Atlantilla.
Suomen mahdolliseksi Nato-esikunnaksi on uumoiltu myös Norfolkia, mille löytyykin Pyykösen mukaan monia hyviä perusteita. Norja kuuluu jo Norfolkin alaisuuteen ja jos saman esikunnan alle saataisiin myös Suomi ja Ruotsi, olisi siitä Pyykösen mukaan huomattavia yhteensovittamisen etuja.
Kolme naapurimaata kun ovat painottaneet maanpuolustuksessaan perinteisesti eri puolustushaaroja: Norja merivoimaa, Suomi maavoimaa ja Ruotsi ilmavoimaa.
– Näiden synergiaetujen tunnistaminen ja siirtäminen operatiiviseen suunnitteluun olisi tietysti helpompaa, jos siinä ei olisi kuin yksi ylempi johtoporras, Pyykönen pohtii.
Toinen Norfolkia puoltava tekijä on arktinen alue, missä Kuolan niemimaan tukikohdat ovat Venäjän tärkein sotilaallinen keskittymä ja strategisen ydinasepelotteen pääasiallinen sijaintipaikka.
– Kun Norja on nyt ollut 74 vuotta yksin vastaamassa tiedustelusta, tilannekuvasta ja ensivasteesta pohjoisessa, niin olisihan se varmasti Naton ja varsinkin norjalaisten kannalta eduksi, jos Suomi ja Ruotsi olisivat samassa johtoportaassa valmistautumassa Venäjän uhkaa vastaan, Pyykönen kuvailee.
Norfolkin puutteena on se, että vasta vuonna 2018 perustettu yhteisoperaatioesikunta on merivoimapainotteinen, eikä siellä ole tehty Suomen kannalta tärkeää maavoimien suunnittelutyötä. Brunssumissa maavoimat sen sijaan on ollut painopistealueena.