Suomi ei ole kierrätyksen mallimaa – muovin raahaaminen ekopisteelle voi olla työlästä ja kompostointi vaikeaa

Heti alkuun nolo tunnustus: laitan biojätteet sekajätteeseen. Minulla on tietysti selityksiä. Sen piti olla vain väliaikaista.

Muutin kuusihenkisen perheeni kanssa rivitalosta omakotitaloon kaksi vuotta sitten. Rivitalossa olin tottunut kierrättäjä. Taloyhtiön roskakatoksesta löytyivät kaikkien eri lajien roskikset uusinta villitystä eli muovinkeräystä lukuunottamatta.

Muutto oli suuri elämänmuutos myös kierrätysmielessä. Talon pihassa oli vain yksi sekajäteastia, ja on edelleen.

Kompostointi on monen omakotiasujan ratkaisu, mutta se tuntui oudolta ajatukselta keskellä kovimpia pakkasia.

Aloitetaan kompostointi sitten kesällä, ajattelin. Mutta kompostin hämmentäminen tuntui suurehkolta lisävaivalta ruuhkavuosien keskellä, joten sen aloittaminen vain lykkääntyi.

En todellakaan ole mikään multapeukalo. En saa nautintoa ajatuksesta, että voisin levittää puutarhaani itse tuottamaani multaa.

Biojätteen kippaaminen sekajätteeseen kolkuttaa omaatuntoani kuitenkin jo liikaa. Olen murheissani ilmastonmuutoksesta ja tiedän, että jokaisen pitää tehdä oma osansa.

Samalla minulla on houkutus syyttää systeemiä. Eikö kierrättämistä tosiaan saa tämän helpommaksi?

Puolet suomalaisista kuitenkin asuu omakotitalossa tai paritalossa.

Asuinalueellamme jätehuollosta vastaa kuntayhtymä Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY, jonka roskisauto hakee omakotitaloista vain sekajätteet.

Biojätekeräyksenkin periaatteessa saisi, mutta se tulee kalliiksi sekä kukkarolle että luonnolle, HSY:n ympäristöasiantuntija Minna Partti sanoo.

– Ympäristön kuormitus biojätteen keräyksestä on liian suuri, jos iso rekka-auto käy hakemassa pieniä nyssäköitä, hän toteaa.

Jätelaki velvoittaa kunnan hoitamaan asukkaiden jätehuollon. Biojätehuollolle täytyy olla ympäristöperusteet. Useimmissa kunnissa se on järjestetty kuten HSY:n alueella. Biojätteet kerätään vähintään kymmenen asunnon kiinteistöiltä, muille suositellaan kotikompostointia.

Käytännöt kuitenkin vaihtelevat.

Pohjois-Karjalan jätehuolto ohjaa hankkimaan useamman omakotitalon yhteisen bioastian. Jyväskylässä biojätettä on kerätty kaikista kiinteistöistä jo parinkymmenen vuoden ajan.

Kartonki-, lasi- ja metallipakkauksille on Suomessa yli 1 850 ja muovijätteelle reilut 500 keräyspistettä. Niistä vastaa Suomen pakkauskierrätys Rinki Oy.

Pahvit, paperit ja vaaralliset jätteet on tietysti helppo minunkin säilöä kotona ja viedä aika ajoin ekopisteelle.

Murheenkryynejä ovat bio- ja muovijäte. Muovijätteen ongelma on se, että sitä on paljon ja osa siitä on haisevaa. Sitä pitäisi säilöä pitkään kotona, koska keräyspisteelle on matkaa.

Partin mukaan pienen määrän kylmää vettä täytyy riittää muovipurkin huuhteluun, tai vaihtoehtoisesti sitä voi pyyhkäistä talouspaperin palalla. Jos nämä eivät riitä, niin muovin voi laittaa suosiolla sekajätteeseen.

Lämpimällä vedellä läträäminen vie kierrätyksen ympäristötaseen miinukselle.

Hallituksen joulukuussa hyväksymä valtakunnallinen jätesuunnitelma pyrkii vähentämään sekajätettä entisestään. Kierrätyksen pitää tehostua.

Suomi ei ole kierrättämisen mallimaa. Kotitalouksista tulevan yhdyskuntajätteen kierrätystavoite on 55 prosenttia vuonna 2023, kun tällä hetkellä kierrätysaste on 40 prosenttia.

Biojätteestäkin vain 40 prosenttia saadaan kierrätykseen. Jätesuunnitelmassa tavoitellaan 60:tä prosenttia.

Välillä tuntuu, että käytännön kierrätysmahdollisuudet laahaavat monta vuotta tavoitteiden perässä.

– Tavallaan joo, mutta pitää muistaa, että logistiikan täytyy olla järkevää, Partti vastaa.

HSY:n alueella on paljon tiivistä kerros- ja rivitaloasutusta, mutta Partin mukaan läheskään kaikki eivät siltikään vaivaudu lajittelemaan.

Helsingin Jätkäsaaressa yksiössä asuvalle Terhi Haapaniemelle kierrättäminen on helppoa.

Kerrostalon sisäpihalla on omat roskiksensa muoville, sekajätteelle, biojätteelle, metallille, lasille, pahville ja paperille.

Espoon ammattiopisto Omniassa asiantuntijana työskentelevän Haapaniemen roskiskaappi on täynnä pieniä astioita ja pussukoita.

– Jos kierrätyspiste on muutaman porrasaskelman päässä, ei ole mitään syytä olla kierrättämättä, Haapaniemi sanoo.

Muovinkeräys on ollut taloyhtiössä vasta vajaan vuoden.

– Sekajätteeseen minulla ei jää enää oikein mitään. Nytkin siellä on vain vanulappuja.

Osa puolestaan samaistuu Kangasalla pienessä Köyrän kylässä nelihenkisen perheensä kanssa asuvan Sakari Eerolan tilanteeseen.

Kiinteistökohtaista jäteastiaa ei ole lainkaan. Sekajäte pitää viedä kylätien päähän, jonne on Eerolan kotoa 2,5 kilometriä.

– Teen piharakennuksessa pientä välivarastointia, jotta jäteastioilla ei tarvitse käydä niin usein, sukutilansa isäntä kertoo.

Eerola vie lehdet, lasit ja metallit ekopisteelle, mutta biojäte menee sekajätteeseen.

– Kylän jätepisteessä ei ole biojäteastiaa. Ainoa vaihtoehto olisi oma kompostori, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi, lomituspalvelupäällikkönä työskentelevä Eerola sanoo.

Lähimpään muovinkeräyspisteeseen on Eeroloilta 17 kilometrin matka.

– Jos muovinkeräyspiste olisi kylän ekopisteellä, voisin kierrättää kuivat ja siistit muovit mielihyvin.

Moni saa lohtua siitä tiedosta, etteivät jätteet päädy mätänemään kaatopaikalle. Niin minäkin.

Jätteenpoltto on korvannut kaatopaikat. Oman talouteni – ja 1,5 miljoonan muun Etelä-Suomen asukkaan – roskat menevät Vantaan Energian jätevoimalaan, joka on ollut toiminnassa neljän vuoden ajan.

Suomessa on yhdeksän jätevoimalaa, joista Vantaan voimala on suurin. Roskan polttamisesta saadaan siellä kaukolämpöä ja sähköä, joilla lämmitetään 40 prosenttia Vantaan asunnoista.

Voimalan pihassa käy päivittäin 200 roska-autoa kippaamassa lastinsa valtavaan säiliöön.

Pääsen paikan päälle seuraamaan, miten jätekahmari nostaa säiliöstä 5 000 kilon lastin ja tiputtaa sen polttouuniin. Kouran sisässä olevien jätepussien seasta törröttää joulukuusi. Koura nostaa säiliöstä neljä 5 000 kilon painoista lastia tunnissa.

Polttouunissa on yli tuhannen asteen kuumuus, mutta voimalan piipusta tuleva höyry on vain 40–50-asteista. Palamisesta tuleva energia otetaan tehokkaasti talteen.

Jätevoimalan hyötysuhde on jopa 95 prosenttia, mikä on parempi kuin kivihiilivoimalan.

Onko polttouuniin sekajätteen mukana joutuvasta biojätteestä harmia täällä?

Jätevoimalan tuotantopäällikkö Kalle Patomeri vakuuttaa, että biojäte kyllä palaa tässä kattilassa.

– Tekniikkamielessä biojäte ei ole mikään ongelma.

Patomeri sanoo, ettei roskamassasta tulisi palamisen kannalta liian märkää, vaikka kaikki eteläsuomalaiset kippaisivat biojätteensä sekajätteeseen.

– Mutta ei sitä kannata kauhean kovaa kuuluttaa, ihmiset ovat muutenkin niin laiskoja kierrättämään.

Patomeri on nimittäin kierrättämisen kannalla. Märästä biojätteestä ei saa energiaa irti polttoprosessissa, joten siitä ei ole voimalalle hyötyä.

Kierrättämällä biojätteestä saadaan tärkeitä ravintoaineita mullan muodossa tai uusiutuvaa energiaa biokaasulaitoksella.

– Onhan se paljon järkevämpää. Biojäte, paperi ja pahvi kuuluvat kaikki sellaiseen kategoriaan, että jos ne tuodaan tänne polttoon, niin kyllähän ne tuosta läpi menevät. Mutta on paljon fiksumpaa kerätä ne etukäteen ja kierrättää. Polton jälkeen ne ovat pelkkää tuhkaa.

– Raaka-aineet vähenevät maapallolta koko ajan. Muutenhan lähes kaiken voisi vain polttaa, Patomeri huomauttaa.

Tekniikkamielessä biojäte ei ole mikään ongelma.

Jätevoimalan tuotantopäällikkö Kalle Patomeri

Jos Patomeri saisi päättää lajittelusta, niin sekajätteen joukosta kiellettäisiin alumiini.

Sitä on esimerkiksi einesrasioissa ja jugurttipurkkien kansissa, ja lajittelupisteessä sen paikka on pienmetallien joukossa.

– Alumiini on ärsyttävää, se sulaa arinalla ja tukkii paikkoja.

Patomeren mukaan jätevoimalassa on kuitenkin jouduttu varautumaan siihen, että kaikki eivät viitsi kierrättää oikeaoppisesti. Suodattimet poimivat jätteen seasta esimerkiksi raskasmetalleja sisältäviä akkuja.

Metalli ei sula polttouunissakaan, joten säilykepurkit noukitaan lopuksi tuhkasta ja laitetaan kierrätykseen.

Patomeri pitää jätteenpolttoa välivaiheena jätehuollon pitkässä juoksussa.

– Jätteenpoltto korvasi kaatopaikat, mutta kierrätys lähtee korvaamaan tätä. Meidän elinaikanamme kierrätys ei tosin korvaa jätteenpolttoa kokonaan, Patomeri ennustaa.

Voimalalla riittää nyt roskaa ruuhkaksi asti.

– Poltamme paljon enemmän kuin ikinä suunniteltiin. Meidän piti polttaa 320 000 tonnia jätettä vuodessa, mutta viime vuonnakin poltettiin 376 000 tonnia.

Patomeri uskoo, että 5–10 vuoden päästä saavutetaan se piste, että polttolaitosten määrä on Suomessa sopiva. Sitten jätteen määrä lähtee ehkä hiljalleen alaspäin.

EU:n jätedirektiivin pohjautuva tuore jätesuunnitelma hoputtaa suomalaisia jätteen vähentämiseen.

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Sirje Stén tiivistää viestin näin: Vähennä jätemäärää, kierrätä jätteet ja kuluta mieluummin palveluja kuin tavaraa.

Stén korostaa, että biojätteen kierrätys on tärkeintä, koska sitä on jopa kolmasosa yhdyskuntajätteestä.

– Itse kompostoin, eikä se nyt hirveän hankalaa ole.

Stén kertoo, että kierrätysmahdollisuuksien lisäämistä velvoitetaan lainsäädännöllä tulevien vuosien aikana.

– Monet kunnat ovat niitä jo lisäämässäkin.

HSY:llä on luultavasti jo suunnitteilla ratkaisu minun ja varmasti myös monen muun pientaloasujan toiveisiin.

Ensi vuonna kokeiluun tulee monilokeroinen jäteastia, joka korvaa sekajäteastian. Kerättäviä jätteitä ei ole vielä päätetty, mutta siinä voisi olla lokerot esimerkiksi biojätteelle, muovipakkauksille ja kartongille.

Lokerot tyhjennetään monilokeroiseen jäteautoon.

Herää kysymys, että miksi tämä palvelu on vasta suunnitteluasteella?

Partti sanoo, että jätehuollossa on ollut viime vuosina paljon isoja mullistuksia aina jätteenpoltosta taloyhtiöiden kierrätysvalikoimien lisäämiseen, joten monta asiaa ei ole pystytty tekemään kerralla.

– Kyllä tämä on pilvenhattarassa ollut pitkään.

Porvoossa ja Sipoossa on jo käynnissä ympäristöministeriön tukema hanke, jossa 200 omakotitalon pihaan on tuotu täydelliset ekopisteet.

Monilokeroisiin jäteastioihin voi laittaa sekajätteen lisäksi biojätteen, pakkauskartongin, paperin, poistotekstiilit, metallin, lasipakkaukset ja muovipakkaukset.

Jäteastioiden mukana on myös tarpeen mukaan tyhjennettävät lokerikot, johon kerätään pienikokoisia sähkölaitteita, paristoja ja pienakkuja. Kerättäviä jätelajeja on kaikkiaan 10.

Kesäkuussa alkanut kokeilu kestää vuoden. Sen aikana seurataan kustannuksia, astioiden täyttymistahtia ja kierrätysasteen tehostumista.

– Jätehuollossa on edetty koko ajan pienin askelin, Itä-Uudenmaan Jätehuollon toimitusjohtaja Vesa Heikkonen kertoo.

Monilokeropalvelua on toteutettu suppeammassa muodossa Itä-Uudellamaalla jo vuodesta 2012. Käynnissä olevassa kokeilussa uusia tärkeitä juttuja ovat etenkin biojätteen ja muovin keräys.

10 jätelokeron systeemiä testaa parhaillaan myös Itä-Uudenmaan jätehuollon laatu- ja ympäristöpäällikkö Katariina Lossi, jonka viisihenkinen perhe asuu omakotitalossa Porvoossa.

Lossin perheen bio- ja muovijätteet menivät sekajätteeseen ennen monilokerokokeilua.

– Ei vain tullut lähdettyä kompostointiin. Ja koin, että muovin vieminen ekopisteelle on hankalaa. Helpompaa se on tässä omassa pihassa.

Lossin mielestä kierrättäminen tuntuu nyt luontevalta ja motivoivalta.

– En tosin kokenut huonoa omaatuntoa aiemminkaan, koska sekajäte meni polttoon eikä kaatopaikalle.

Lossi haluaa monilokeroastiat pihaansa kokeilun jälkeenkin, vaikka ne maksavat lähes tuplasti enemmän kuin entinen sekajäteastia.

– Tämä hinta on vielä ihan ok, koska tämä on kuitenkin palvelu, joka helpottaa arjen pyörittämistä. Mutta hirveästi enempää en haluaisi maksaa.

Muovin vieminen ekopisteelle on hankalaa.

Itä-Uudenmaan jätehuollon laatu- ja ympäristöpäällikkö Katariina Lossi

Heikkonen uskoo, että monilokeroastioilla on mahdollisuus nostaa kierrätysastetta.

Tällä hetkellä jätehuollon maailmassa on kaksi ääripäätä, joista toinen on se, että asukas lajittelee kaiken itse jo kotona. Lajittelulaitokset ovat puolestaan syntyneet laiskojen lajittelijoiden vuoksi. Niissä erotellaan eri materiaaleja sekajätteen joukosta.

– Näistä kahdesta ääripäästä yritetään nyt hakea sopivaa kombinaatiota, Heikkonen toteaa.

– Mutta mikä parasta; olipa asukkaan pihassa 240 litran sekajäteastia tai monilokeroastia, niin kummassakaan tapauksessa jätettä ei päädy kaatopaikalle. Se on se iso juttu nykypäivän jätehuollossa.

Reportaasi on julkaistu alun perin Suomenmaassa 9.2.2018. Lehden voit tilata täältä .