Suomessa kaavaillaan lobbareiden saamista rekisteriin – " Pohjoismaissa tilanne nähdään lintukotomaisesti"

Puhemies Paula Risikko (kok) esitti viikko sitten lobbarirekisterin perustamista Suomeen.

Apulaisprofessori Emilia Korkea-aho Itä-Suomen yliopistosta pitää asian selvittämistä tervetulleena.

– Pohjoismaissa nähdään tilanne ehkä lintukotomaisesti. Ajatellaan, että meillä on hyvä hallinto ja kattava julkisuusperiaate, hän toteaa.

Ongelmiakin silti on. Esimerkiksi Suomessa on julkisuudessa paljon keskusteltu pyöröovi-ilmiön eri muodoista. Virkamiesten ja kansanedustajien siirtyminen kesken kautta liike-elämän tai järjestöjen palvelukseen on herättänyt kritiikkiä. Karenssi-sopimukset jo otettiinkin käyttöön kielteisiksi koettujen lieveilmiöiden hillitsemiseksi. Myös eduskunnan vierailijalistoja koskeva päätös herätti runsaasti keskustelua.

– Lobbarirekisteri selkiyttäisi tilannetta nykyisestä. Kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt, Korkea-aho tietää.

Suomi eroaa muista Pohjoismaista siinä, että meillä on alan itsesääntelyä. Viestinnän ammattilaisten järjestö ProComilla on oma rekisterinsä. Myös Edunvalvontafoorumi on laatinut edunvalvonnan eettiset ohjeet.

Kansanedustaja keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) istui viime vaalikaudella työryhmässä, jossa pohdittiin lobbausproblematiikkaa Euroopan korruptionvastaisen työelimen Grecon suositusten pohjalta. Lobbarirekisteri nousi esiin yhtenä vaihtoehtona.

Tuolloin katsottiin kuitenkin, ettei siitä ole saatavissa meidän järjestelmäämme lisäarvoa.

– Rekisteri on ilman muuta selvittämisen arvoinen. Epäilen kyllä, ettei se tule ratkaisemaan niitä asioita, joita moni kuvittelee sillä ratkaistavan, Lohi toteaa.

Päätöksenteon läpinäkyvyys on hänen mielestään ensiarvoisen tärkeää. Lohi olisi itse valmis tarvittaessa avaamaan vaikka oman kalenterinsa. Salattavaa ei ole. Toisaalta häntä huolestuttaa, kuormittaisiko pakollinen raportointi kansanedustajia entisestään.

– Rekisterin toimivuus riippuu pitkälle siitä, miten se käytännössä rakennetaan. Tähän liittyy rajanvetoa muun muassa siitä, kuka on lobbari, hän lisää.

Lobbaus on keskeinen ja välttämätön osa päätöksentekojärjestelmää. Eduskuntalaitos kuulee virallisestikin erilaisia asiantuntijoita ja intressiryhmiä.

– Kokemukseni mukaan vuoropuhelua käydään avoimesti. Me kansanedustajatkin teemme samaa työtä pyrkiessämme vaikuttamaan toisiin kansaedustajiin ja ministereihin.

Jos taas joku yritys tai järjestö on liikkeellä tietyn asian yhteydessä, päättäjä kyllä pystyy Lohen mukaan laittamaan sen omaan viitekehykseensä.

Itse hän ei ole kokenut minkäänlaisia kielteisiä vaikuttamisyrityksiä seitsemänvuotisen uransa aikana.

– Toiminta on asiallista. On myönteistä, että erilaisia näkökulmia tuodaan esiin. Päättäjät muodostavat käsityksensä asioista tiedon varassa.

Apulaisprofessori Korkea-ahokin huomauttaa, että lobbauksella on turhaan huono maine. Se sekoitetaan usein virheellisesti lahjontaan tai muihin korruptoituneisiin menetelmiin.

– Rekisterillä ei tavoitella lobbauksen hillitsemistä vaan toiminnan tekemistä läpinäkyväksi niin kansalaisille, toimittajille, kuin järjestöillekin. Sen kautta myös päätöksentekijä voi tarkistaa häntä lähestyvien tahojen taustoja, Korkea-aho sanoo.

Hän ymmärtää, että Suomessa rekisteri saatetaan kokea hieman vieraaksi välineeksi. Missään nimessä hän ei usko, että hanketta vastustavilla olisi jotain kyseenalaista taustallaan. Korkea-aho kuitenkin muistuttaa, että pelissä on kansalaisten luottamuksen lisääminen. Rekisterin perustamista tulisikin puntaroida siinä valossa.

– Toivon, että asiasta voitaisiin keskustella vapaasti, pohtia, mitä lobbaus on ja mitkä ovat sen edut ja haitat. Keskusteluun tarvitaan myös lobbareiden ääni.