Suomen ja Venäjän suhteissa ei ole enää paluuta entiseen, uskoo Li Andersson
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, puheenjohtaja Li Andersson on opiskellut Venäjän kieltä ja kulttuuria. Aiemmin tällaisista opeista olisi ollut välitöntä hyötyä presidentin tehtävässä, mutta nyt suhde Venäjään on ”katkolla”.
– Edellytys sille, että tilanne voisi muuttua on se, että sota loppuu ja Venäjän politiikassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Mutta en itse usko, että suhteet palautuvat sen jälkeenkään sellaisiksi mitä ne ennen olivat ennen sotaa, Andersson sanoo STT:n haastattelussa.
Andersson kuvailee Venäjän nykytilannetta ”masentavaksi”. Valonpilkahduksia ei näy, kun oppositio on vangittu ja riippumaton media joutunut lopettamaan toimintansa. Eikä mikään takaa, että asiat kohenisivat Vladimir Putinin joskus väistyttyä.
– Tämä on Suomen kannalta hyvin huolestuttavaa, mutta myös se tulevaisuus, johon meidän on fiksua varautua, Andersson linjaa.
Presidentinvaalien kenties tärkeimmäksi teemaksi Andersson nostaa sen, millainen Naton jäsen Suomesta tulee. Hän tarjoaa pohjoismaista Nato-roolia.
– Meillä on yhteisiä turvallisuusintressejä liittyen vaikkapa arktiseen alueeseen ja Itämereen. Meillä on myös hyvin samankaltaiset yhteiskuntajärjestelmät ja aika samanlaiset arvopohjat yhteiskunnassa.
Suomen puolustusmäärärahojen pitämiseen Naton edellyttämällä kahden prosentin tasolla bkt:stä Andersson suhtautuu käytännönläheisesti. Pysyvät menot voivat olla ennallaan, muuta on katsottava tarkoituksenmukaisesti.
– Pitää huomioida myös muut turvallisuuden kannalta oleelliset kohdat budjetissa, että ei rakenneta vastakkainasettelua, jossa leikataan jostain huoltovarmuuden tai ympäristötyön kannalta tärkeistä kohteista, Andersson kuvailee.
Euroopan puolustusteollisuuden vahvistaminen saa Anderssonilta ymmärrystä, erityisesti huoltovarmuuden näkökulmasta.
– En pidä sitäkään toivottavana, että aina kun jotain (aseita) pitää hankkia niin ne joudutaan hankkimaan jostain muualta kun Euroopassa ei ole vaihtoehtoja.
Andersson kertoo saaneensa jo kansalaispalautteita, joissa ihmetellään ”miksi yksinhuoltajilta leikataan kun Ukrainaa avustetaan”.
– Tämä on todella huolestuttavaa ja olen kaikille sanonut, ettei se ole ukrainalaisten syytä, jos (pääministeri Petteri) Orpon hallitus leikkaa pienituloisilta. Samalla toivoisin sinne hallituksen suuntaan ymmärrystä sille, miltä nämä asiat näyttävät, Andersson sanoo.
– Meidän pitää huolehtia myös ihmisten resilienssistä (sietokyvystä).
Andersson pitää presidenttiä tarpeellisena toimijana. Tässä hän eroaa muun muassa puolueensa nuorisojärjestöstä, jonka tavoitteena on ollut viran lakkauttaminen.
Andersson perustelee näkemystään kokemuksilla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja presidentin (tp-utva) työstä.
– On hyödyllistä että on henkilö, joka on vähän päivänpolitiikasta irrallaan silloin kun on haastavia aikoja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Andersson kaipaa laajempaa ymmärtämystä sille, että valtiojohdossa pitää olla harkintaa spekuloinnin sijaan.
– Kykyä pitää pää kylmänä myös kuumissa paikoissa.
Presidentin arvojohtajan roolissa Andersson haluaisi nostaa esiin köyhyyttä, asunnottomuutta ja nuorten huumekuolemia.
– Jotain me teemme tosi väärin tässä maassa, jos täällä kuolee eniten Euroopassa nuoria huumeisiin.