Suomen historian kenties suurin huumori-ilmiö täyttää 30 vuotta – tunnetko hokemat ja hahmot?
Ehkä Suomen historian suurin huumori-ilmiö luotiin 30 vuotta sitten. Kummelin ensimmäinen jakso lähetettiin 7. kesäkuuta 1991.
Vuoden 1991 kesäkuussa tv-sarjasta nähtiin vasta kolme pilottijaksoa, mutta seuraavan vuoden lopulla Kummeli palasi ruutuihin koko joukolla uusia jaksoja. Ohjelma nousi huikeaan suosioon vuoden 1993 aikana.
Elettiin lama-aikaa. Tekijät ovat myöhemmin arvioineet, että juuri tuolloin oli tilausta pöhköhuumorille. Taloudellinen alamäki, työttömyys ja konkurssit tarvitsivat vastapainonsa.
Tekijät ovat kertoneet eräästä tapauksesta, jossa narkomaani oli lähettänyt Kummelille lusikkansa postissa. ”En tarvitse sitä enää”, hän kiitti huumoriryhmää. Komiikka auttoi vapautumaan huumeista.
Kummeli syntyi, kun muusikko Heikki Silvennoinen sai lankonsa, nuoren Olli Keskisen kanssa idean, että videolle kuvattuja pelleilyitä voisi tarjota tv-tuotantoon. He pyysivät Silvennoisen soittokaveri Timo Kahilaista mukaan muutamaan sketsiin, joita he tarjosivat Yleisradion televisio-ohjaaja Matti Grönbergille.
Grönberg innostui ohjelmaideasta, ja lobbasi kanavan johdolle Kummelin tuottamista. Kanava suostui, ja loppu on historiaa.
Silvennoisen, Kahilaisen ja Keskisen seuraksi pelleilemään saatiin alkujaan ryhmän apupoikana ja avustavissa rooleissa toiminut Heikki Hela vuonna 1993. Helakin oli miehille jo musiikkipiireistä tuttu. Musiikki olikin kantava osa sarjaa koko tuotannon ajan.
Vuosi 1994 oli kangasalais-tamperelaisen huumoriryhmän suosion huippuaikaa. Kesäkiertue veti kymmeniä, satojakin tuhansia katsojia ympäri Suomen, Kummeli-paitoja näkyi kaikkialla ja hokemat lentelivät arkisessa keskustelussa.
Opettajilla oli tuolloin vaikeaa, kun koulujen käytävillä ja luokissa kaikui kummelismia kummelismin perään.
Itsekin opettajaksi kouluttautunut Timo Kahilainen teki 1990-luvun alussa sijaisuuksia. Jonkin verran ennen sarjan suosion huippua hän oli tekemässä työpäivää sijaisena eräällä koululla, ja teki yhden asian selväksi heti tunnin alussa.
– Ei sitten yhtään Kummeli-juttua tällä tunnilla.
– Sssselvä, kuului Kummeli-hokema jostain takapenkistä.
Vuoden 1994 lopulla Keskinen päätti lähteä. Hän koki, että hänellä ei ollut enää annettavaa ryhmälle. Keskinen oli myös siitä erilainen kummelimies, että hän esitti enimmäkseen asiallisten hahmojen roolit, viihtyi enemmän organisointi- kuin näyttelytehtävissä eikä ollut muusikko, toisin kuin muut.
Seuraavana vuonna kuvatussa Kummeli Stories-elokuvassa Keskistä ei enää nähty. Ryhmä oli kuitenkin saanut uuden jäsenen, Silvennoisen kanssa 1980-luvulla Catwalk-yhtyeessä musisoineen Heikki Vihisen. Vihinen sai myöhemmissä kolmessa tv-sarjassa peräti pääroolin. Niin sanotussa Vanaja-trilogiassa kummelit tekivät juonellista sarjaa aiempien sketsikokoelmien sijaan. Itse pääsarja palasi ruutuihin vuonna 1997, ja muutaman tauon jälkeen loppui vuonna 2004.
Kummelit ovat sarjan jälkeen ja jo sen ohessa tehneet ajoittain elokuvia, näytelmiä, keikkoja ja tv-tuotantoja. Viimeisimpänä televisiossa on pyörinyt Valkeakoskelle sijoittuva poliisisarja Kontio & Parmas, jonka uudet jaksot ilmestyivät aivan äskettäin. Sarjan pohjalta on ilmestymässä myös elokuva.
Kummelin hokemat elävät edelleen, toiset enemmän ja toiset vähemmän. ”Kyllä lähtee”, ”Speedy on sairaan nopee”, ”jumankauta juu nääs päivää”, ”artisti maksaa”, ”dodii”, ”erittäin hyvin sanottu”, ”Kanada!”, ”nyt sattu muuten Juhaa leukaan”, ”terrrrve kaverrri”, ”Tero ensin” ja ”älkää itteenne teloko” ovat muutamia esimerkkejä.
Kummelilla on ollut välillisiä vaikutuksia monenlaiseen. Toimittajahahmo Mauno Ahosen vakiopaikasta, anniskeluravintola Ohranjyvästä tuli Tampereella vieraileville suosittu käyntikohde. Ongelmana oli, että sieltä haluttiin muistoja matkaan, ja varastelusta tulikin melko suuren mittakaavan ongelma.
Kummeli elää myös meemien maailmassa. Internet-huumori on löytänyt ainakin muutaman Heikki Silvennoisen esittämistä hahmoista. Suomessa erityisen suosittu on ollut niin sanottu tonnin seteli-sketsi. Silvennoisen jähmettynyt ilme on levinnyt jos jonkinlaisissa kuvissa. Sketsin idea on, että asiakas (Kahilainen) maksaa Silvennoisen esittämälle myyjälle kahvilassa kahvin ja vohvelin tuhannen markan setelillä, mutta saa rahasta takaisin vain pari pikku kolikkoa. Kun asiakas alkaa vaatia oikean suuruista vaihtosummaa takaisin, myyjän ilme jähmettyy, eikä hän reagoi mitenkään.
Maailmanlaajuisesti suosittu meemi on Jankon betoni-sketsi. Silvennoisen esittämä toimitusjohtaja Kalervo Jankko kuuntelee vakavaa kritiikkiä ja jopa suoraa huutoa ilmeenkään värähtämättä, mutta alkaa palautteen saannin jälkeen hakata, heitellä ja rikkoa toimistonsa tavaroita.
Kummeli-fanikulttuuri hakee Suomen historiassa vertaistaan, eikä huumorin saralla vastaavaa ehkä löydykään. Putouksen hokemat levisivät moneen kotiin ja koulujen käytäville 2010-luvun alkupuolella, mutta fanikulttuurin mittakaava oli kuitenkin pienempi kuin Kummelin kiertueajan menestyksekkäimmät hetket.
Suurin suosio jäi 1990-luvun puoliväliin, mutta etenkin internetin myötä uudetkin polvet ovat löytäneet Kummelin sketsit.
Lähteenä käytetty Tuomas Marjamäen teosta Kummeli – Erittäin hyvin sanottu (Docendo, 2015)