Suomalaismepit ennakoivat ennallistamisesta hankalaa vääntöä – Sirpa Pietikäisen mielestä tosiasioita ei kannata kiistää
Suomalaiset europarlamentaarikot ennakoivat EU:n ennallistamisasetuksesta pitkiä ja monelle jäsenmaalle hankalia neuvotteluja.
Keskustameppi Elsi Kataisen mukaan toistaiseksi kotimainen keskustelu on keskittynyt vielä metsään. Asetus koskee kuitenkin myös kaupunkien ekosysteemien muuttamista, kaikkia vesistöjä ja maatalousmaata.
Asiassa oman ryhmänsä Renew Europen neuvottelijana toimivan Kataisen mukaan kyseessä on äärimmäisen laaja-alainen ja sisällöltään monella tavalla hankala esitys, jossa katsotaan ”taaksepäin” kaupunkien asemaa lukuunottamatta.
– Kun olen siinä neuvotteluporukassa mukana, niin tämän asian haluaisin muuttaa, että nämä hyvät tavoitteet siirretään eteenpäin eikä katsota sinne taaksepäin, Katainen sanoi Europarlamentin perjantaiaamun pressikahveilla. Hänen mukaansa ennallistamisneuvottelut parlamentin kolmen valiokunnan kesken alkavat 1. joulukuuta.
Kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen ennakoi, että vuodenvaihteessa alkavalla Ruotsin EU-puheenjohtajakaudella neuvottelujen etenemisvauhti ei päätä huimaa. Ruotsin nykyinen hallituspohja ja vallitseva metsäahdistus viittaavat hänen mukaansa siihen.
– Neuvottelut ovat joka tapauksessa hyvin hitaita ja saapa nähdä, miten asiat etenevät.
Pietikäinen korostaa kuitenkin, että tarve asetukselle on aivan ilmeinen: se, että kieltää asian, ei poista sitä eikä itsensä pettäminen pidemmän päälle kannata.
– Se on vähän sama, että jos saa ikävän diagnoosin, ja sanoo että kyllä tämä nyt ihan lenkkeilyllä ja hyvällä ruokavaliolla hoituu, niin ei se välttämättä niin ole. Sitten on vaan kurjemmassa tilanteessa ja huonommalla ennusteella hoitamassa sitä hankalammin vähän myöhemmin.
Pietikäisen mukaan asetukseen on joka tapauksessa otettava kantaa ja tehtävä ratkaisut, koska niin ei tehty ”hyvän sään aikana”. Vielä yli 10 vuotta sitten luontokadon pysäyttämiselle oli vastaava, paljon lievempi tavoitetaso.
– Ja kun se pysäyttäminen ei enää riitä, me ollaan ennallistamisessa.
Kokoomusmepin mukaan Suomea vastaavia tuskia on muillakin mailla. Esimerkiksi Ranskassa kaupunkiluonnon ennallistaminen on todella iso kysymys.
– Mutta sekin on ihan hoidettavissa, on tätä viherrakentamista, seiniä, kattoja ja asfalttipintojen välttämistä kaikkialla, missä on mahdollista. Ei todellakaan tarvitse ruveta purkamaan kolmannesta kaupungista yhtään missään, vaikka näitäkin urbaaneja legendoja liikkuu.
Metsäkysymys on Pietikäisen mukaan hankala myös vähämetsäisille Espanjan tai Kreikan kaltaisille maille, jossa ennallistaminen esimerkiksi kuivilla vuoristoalueilla on todella vaikeaa.
– Siksi luulen, että näistä tulee erittäin hankalat ja vaikeat neuvottelut. Mutta toivoisin, että järki voittaisi eikä se, että asiaan palataan vielä huonommin tuloksin ja isommilla tavoitteilla vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tästä.
SDP:n Miapetra Kumpula-Natri näki, että Suomen hallituksen kriittiselle suhtautumiselle asetukseen on syynsä. Missään ei hänen mukaansa ole sanottu, että komissiossa on ollut ”Jumalan käsi”, joka osoittaa ennallistamisvaikutuksista Euroopassa absoluuttisesti kolmanneksi eniten viiden miljoonan kansan päälle tai että 12,5 prosenttia noin suurin piirtein koko asetuksen kustannuksista kohdistuisi Suomeen
–Laskelmat todennäköisesti tarkentuvat ja paljon, toivottavasti siihen tulee jotakin helpotusta.
Kumpula-Natrin mielestä myös kustannuksiin pitää kiinnittää huomiota, koska luonto ja ihmisen hallintorajat eivät aina ole yksi yhteen. Pelkästään luonnon ehdoilla toimimalla raivattaisiin hänen mukaansa myös ihmisiä ja ruuantuotannon pinta-alaa pois, eikä Euroopan pitäisi ulkoistaa murheitaan.
Kumpula-Natrin mukaan asia vaatii tasapainottelua, vaikka otettaisiin tosissaan se lähtökohta, että lajikato on tosiasia.
– Ja se näkyy, ihmiset tunnistavat, että kesällä puuttuu vanhoja tuttuja lintuja ja hyönteisiä ja muita. Sen takia tsemppaan Suomen hallituksen vallitsemaa linjaa, että kritiikkiä ja paranneltavaa on.
Pietikäinen korosti, ettei ennallistamisessa ole kyse täyssuojelusta vaan paikallisesta, mosaiikkimaisesta ajattelusta.
– Ja silloin se ei tarkoita, että siirretään esimerkiksi peltopinta-alaa kokonaan tuotannon ulkopuolelle, vaan että sinne reuna-alueelle jää luonnontilaisempia alueita.
Pietikäisen mukaan olennaista on myös, ettei suojelua voi kompensoida jossain toisaalla vaikkapa suojelemalla vähemmän metsää ja tekemällä enemmän vaikkapa maatalouden puolella tai kaupungeissa. Vaikkapa Helsingin ei kannata myöskään haikailla täyttävänsä viherryttämisvelvoitteitaan ostamalla suojelualueita Kajaanista.
–Se ei toimi näin päin, vaan kyllä se pitää tehdä sekä Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa, maataloudessa, vesistöissä että Suomen metsissä. Nämä eri kohteet eivät ole keskenään mitään tradeoffia, kokoomusmeppi muistuttaa.