Suomalaiset opettajat eivät saa positiivista palautetta työstään, ja se vaikuttaa jaksamiseen – Opettajat kokevat työstressiä enemmän kuin suomalaiset keskimäärin

Suomalaisten opettajien henkilökohtainen vastuu luokkatyössä korostuu hyvin vahvasti kansainvälisessä vertailussa.

Suomalaiset opettajat ovat tunnollisia ja ajattelevat helposti, että jokaisen oppilaan pitää saada tietty määrä huomiota, kertoo Koulutuksen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Matti Taajamo.

Opettajien jaksamiseen vaikuttavana tekijänä Taajamo pitää myös sitä, että suomalaiset opettajat eivät saa positiivista palautetta työstään.

– Jos opettajat saavat palautetta, se useimmiten liittyy ongelmatilanteisiin oppilaiden tai heidän vanhempiensa kanssa, jolloin palaute on luonteeltaan pelkästään kielteistä.

Taajamo kertoo, että tästä huolimatta 57 prosenttia suomalaisista opettajista uskoo, että heidän työtään arvostetaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi Ruotsissa tähän uskoo vain viisi prosenttia opettajista.

Opettajilla on työstressiä selvästi enemmän kuin suomalaisessa työelämässä keskimäärin.

Vuoden 2017 työolobarometri osoittaa, että 59 prosenttia opettajista kokee, että työtä on liikaa erittäin tai melko usein. Vielä vuonna 2015 luku oli 33 prosenttia, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:stä kerrotaan. Kyselyyn vastasi 1 127 OAJ:hin kuuluvaa opettajaa ja esimiestä marraskuussa 2017.

Myös opettajien työn ilo on laskenut selvästi vuodesta 2013.

– 67 prosenttia opettajista on kuitenkin edelleen enimmäkseen innostuneita työstään, ja innostuneisuus ylittää yhä niukasti työelämän keskiarvon, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio kertoo.

Vaikka tuoretta tietoa opettajien alanvaihdoksista ei ole, Länsikallion mukaan tiedossa on, että monet opettajat sitä vähintään harkitsevat. Vuonna 2004 alaa vaihtoi kymmenen prosenttia luokanopettajista ja 20 prosenttia aineenopettajista.

Länsikallion mukaan opettajan työ on muuttunut liian kuormittavaksi erilaisten muutosten ja leikkausten myötä. Länsikallio kertoo, että esimerkiksi perusopetuksessa opetusryhmät ovat liian monimuotoisia eikä erityisopettajia ole riittävästi erityisen ja tehostetun tuen antamiseen.

– Myös perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on aiheuttanut ylikuormitusta, kun muutoksia on viety arkeen liian nopeasti.