Suomalaisasiantuntijan mukaan Myanmarin kansa ei niele vallankaappausta ja Suu Kyin pidättämistä

Myanmarin kansa ei aio sulattaa asevoimien tekemään vallankaappausta, arvioi vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki Ulkopoliittisesta instituutista. Hän muistuttaa, ettei sotilaiden pidättämä Aung San Suu Kyi ole mikä tahansa poliitikko vaan erityisesti myanmarilaisten enemmistön, eli burmalaisten, mielestä ”kansakunnan äiti”.

–  Suu Kyi on jo entuudestaan osoittanut sinnikkyytensä, ja kansa nyt varmasti lähtee tavalla tai toisella osoittamaan mieltään. Ruohomäki sanoo.

Hänen mukaansa typerintä, mitä asevoimat voisi tehdä, olisi mielenosoitusten tukahduttaminen verisesti, se kun sataisi suoraan Suu Kyin NLD-puolueen laariin. Tästä huolimatta Ruohomäki ennustaa, että väkivaltaa tullaan maassa vielä näkemään.

Hänen mukaansa on vaikea ymmärtää Myanmarin armeijan päätöstä ryhtyä vallankaappaukseen, koska sille oli marraskuun vaalituloksesta huolimatta edelleen taattu neljäsosa parlamentin paikoista.

Niin kutsutuilla ”seniorikenraaleilla” oli lisäksi jo entuudestaan niin paljon valtaa ja rahaa, etteivät he olisi sitä enää yhtään lisää tarvinneet, Ruohomäki arvioi.

–  Seniorikenraalit ampuvat kyllä nyt todella itseään jalkaan, koska kansahan ei tule tätä hyväksymään, hän sanoo.

Ruohomäen mukaan kenraalit ovat toki jo pitkään suhtautuneet happamasti maan avautumiseen ja Suu Kyin hallitukseen, joten ehkä he katsoivat, että nyt on aika tehdä liike edistyksen katkaisemiseksi.

Selitykset marraskuun vaalien laajamittaisesta vilpistä tai paluusta monipuoluejärjestelmään vuoden kuluttua eivät Ruohomäen mukaan ole uskottavia.

Myanmarin vallankaappaus tuomittiin laajasti ulkomailla, mutta mahdollisuudet vaikuttaa maan tilanteeseen ovat vähäiset. Pakotteiden tehoa nakertaa se, että tärkein tukija Kiina ja esimerkiksi naapurimaa Thaimaa ovat hyvissä väleissä Myanmarin kenraaleiden kanssa.

Ruohomäen mukaan Myanmaria ei missään tapauksessa uhkaa eristyksiin jääminen.

–  Kiina on kaikki nämä vuodet tukenut Myanmarin armeijaa ja tehnyt yhteistyötä. Maan sisäinen tilanne ei hetkauta Kiinaa millään tavalla, Ruohomäki sanoo.

Kiinalle tärkeintä on, että sen intressit Myanmarissa – kuten Uusi silkkitie (Belt and Road) -hankkeeseen kuuluvat väylät – pysyvät ennallaan. Tästäkin näkökulmasta asevoimien vallankaappaus oli outo, sillä kenraalit lähtivät aikanaan avaamaan Myanmaria maailmalle päästäkseen eroon liian yksipuolisesta Kiinan taloudellisesta ”talutusnuorasta”, hän pohtii.

Ruohomäen mukaan koko alueen kannalta Myanmarin kaappaus on paha takaisku, koska maata oli Indonesian ohella pidetty Kaakkois-Aasiassa demokratian kannalta lupaavana esimerkkinä, jopa mahdollisena menestystarinana. Nyt länsimaiden pitää tuomita sotilasvallankaappaus, mutta toisaalta varoa katkaisemasta suhteita kokonaan ja ajamasta Myanmaria takaisin Kiinan syliin.

–  Kansainvälinen yhteisö on tosi äimän käkenä, että miten tässä nyt näin kävi, Ruohomäki kuvailee.