Sosiaaliturvauudistus – mahdoton tehtävä?
Parlamentaarinen komitea oli keväällä erimielinen siitä, voiko Suomen sosiaaliturvaa viedä tulevaisuudessa perustulon suuntaan. Puheenjohtajisto esitti, että työttömyysturva säilyy vastikkeellisena ja syyperusteisena. Työttömyysturvan saamisen syynä siis pysyisi nykyiseen tapaan työttömyys ja edellytyksenä kokoaikatöiden hakeminen.
Lausumaa vastustivat vihreät ja vasemmistoliitto. Ne haluaisivat siirtyä kohti vastikkeetonta perustuloa, joka maksettaisiin automaattisesti kaikille suomalaisille ja verotettaisiin pois tulojen noustessa. Puolueet perustelevat kantaansa byrokratian vähentämisellä, työllistymisen helpottumisella ja työelämän muutoksella.
Komiteajäsen Anna Kontula (vas.) kertaa, että vasemmistoliiton mukaan nykyinen vaikeaselkoinen, pirstaleinen ja byrokraattinen järjestelmä aiheuttaa itsessään haittoja, jotka olisivat vältettävissä perustuloon siirtymällä.
– Jatkuva pelko perusturvan eli elämiseen välttämättömien tukien menettämisestä jopa kuukausiksi parin päivän työkeikan takia ei kannusta ketään, vaan lamaannuttaa, ahdistaa ja passivoi. Paljon puhutaan perustulon kalleudesta, mutta vasemmistoliitto lasketti vaihtoehdon eduskunnan tietopalvelulla. Suorat kulut yhteiskunnalle olisivat suunnilleen samat kuin nykysysteemissä. Vain opiskelijoiden osalta syntyisi lisämenoja, Kontula kommentoi.
Keskustaa komiteassa edusti Katri Kulmunin vanhempainvapaan ajan Pekka Aittakumpu. Keskustan nuoriso-osasto on vedonnut voimakkaasti perustulon puolesta ja vaati sen puoltamista myös kesän puoluekokouksessa Lappeenrannassa.
Aittakumpu myöntää, että perustulon pohja-ajatus on vastikkeettomuus. Puolueen voimassa oleva kanta on yhä niin sanottu kannustava perustulomalli, johon sisältyy ajatus vastikkeellisuudesta.
– Keskustan mielestä on tärkeää sekä tukea heikompiosaisia että luoda kannusteita ja mahdollisuuksia itsensä kehittämiseksi. Nykytason hyvinvointi on mahdollista vain, mikäli yhä useampi suomalainen tekee ja saa tehdä työtä. Mutta päivitämme perustulokantaa vielä tämän vuoden aikana uudessa sosiaali- ja terveyslinjauksessa, Aittakumpu muotoilee.
2000-luvulla yhä useamman suomalaisen työtulot tulevat monesta lähteestä, ja vakituiset työurat yhdellä tai kahdella työnantajalla ovat olleet jo pitkään historiaa. Esimerkiksi keikka- ja osa-aikatyöläisten, itsensätyöllistäjien, alustatalouden työntekijöiden ja freelancerien todellisuus ei kohtaa jäykän ja yhä monimutkaisemmaksi muuttuneen sosiaaliturvamallin kanssa.
Kokoomuksen komiteaedustaja Arto Satonen perustelee puolueensa kielteistä kantaa perustuloon yhteiskuntavastuulla ja työllisyys- sekä verotusnäkökulmalla.
– Ajatus siitä, että työikäinen ja -kykyinen henkilö voisi jäädä perustulon avulla elämään muiden kustannuksella, ei vastaa kokoomuksen ideologiaa. Pitää paikkaansa, ettei nykyjärjestelmä kannusta keikka- ja muihin lyhytaikaisiin töihin, mutta pitää ottaa huomioon työmarkkinatilanne. Jos osa-aikaisena saisi perustulon kanssa lähes saman summan kuin kokoaikaisena, työtunteja tehtäisiin vähemmän ja verotusta olisi pakko kiristää.
Etenkin perustulon kannattajien mukaan sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyy nimenomaan ideologisia kysymyksiä. Sekä Anna Kontula että vihreiden edustaja Bella Forsgrén pitävät suomalaisen järjestelmänperusongelmana sitä, ettei ihmisiin luoteta.
– Mielestämme vastustus palautuu ihmiskäsitykseen: halutaan kontrolloida ja pakottaa sen sijaan, että uskottaisiin ihmisten lähtökohtaisesti olevan kykeneviä järkeviin päätöksiin, Forsgrén sanoo.
Kontula menee pidemmälle: hänestä koko päättäjä- ja virkamieskunta elää menneessä ja kohtelee kaikkia yhteiskunnan tukia tarvitsevia “vajaavaltaisina”.
– Tämän liskoälyn mukaan työttömien, köyhien, osatyökykyisten ja sairaiden tulee tyytyä osaansa, koska isä tai äiti valtio tietää paremmin. Kuitenkin sosiaali- ja työttömyysturvaa tarvitsevien joukko on heterogeeninen, muuttuva ja yhä useampi tekee useampaakin työtä. Nykyjärjestelmä kohtelee mielivaltaisesti myös monia yrittäjiä, koska se ei tunnista eikä tunnusta työelämän muutosta.
Pekka Aittakumpu sanoo, että puolueet ja muut toimijat katsovat eri tavalla sitä, kuinka velvoittavasti yhteiskunnan pitää kannustaa työikäisiä ihmisiä työelämään.
– Sosiaaliturvan uudistaminen on jäänyt sieltä täältä paikkailuksi. Keskeisenä tavoitteena on, että järjestelmä on selkeämpi ja mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan paremman yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa.
– Työllisyys on nyt noussut korkealle, mutta samalla työelämän ulkopuolella olevista yhä suurempi osa on osatyökykyisiä tai muuten vaikeasti työllistettäviä. Jo tämän takia osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee parantaa. Kohtaanto-ongelma vaatii muun muassa työvoiman liikkuvuuden ja erilaisen lisä- ja täydennyskoulutuksen vahvistamista.
Arto Satosen mukaan uudistusten ydinongelma on se, että Suomen järjestelmässä pitäisi sekä taata elämiseen riittävä perusturva että olla kannattavaa ottaa vastaan koko- tai osa-aikaista työtä.
– Nyt työnteosta seuraa usein asumistuen ja toimeentulon leikkaantuminen. Se nostaa todellisen veroasteen monilla työttömillä 80 prosenttiin tai jopa yli, mikä ei ole kannustavaa. Itse ottaisin mallia Tanskasta, jossa työttömyysturva on korkeampi, mutta kestoltaan lyhyempi, ja sosiaali- ja työvoimapalvelut ovat paljon kattavampia kuin Suomessa nyt.
Yli kaksi vuotta istunutta komiteaa johtavat THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio sekä kaksi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestä. Ensimmäinen luonnos välimietinnöstä on määrä saada valmiiksi lokakuussa. Silloin komitea linjaa alustavasti siitä, lähdetäänkö sosiaaliturvaa uudistamaan ensi vaalikaudella nykymallin pohjalta vai tavoitellaanko suurempaa uudistusta.
Jälkimmäinen voisi tarkoittaa sitä, että nykyetuuksia yhdistettäisiin yhdeksi perusturvaetuudeksi. Periaatteessa komitea voisi myös päättää alkaa edistää perustuloa tai niin sanottua perustiliä, mutta näillä vaihtoehdoilla ei välttämättä ole riittävää kannatusta eduskuntapuolueissa.
Eniten vastikkeellisuudesta, hakijoiden jatkuvasta seurannasta ja raportointivelvollisuuksista ja samalla ay-perusteisesta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta luopumista on vastustanut SDP.
Kaikki haastateltavat mainitsivat kuitenkin, että suurin vastustus oikeastaan minkäänlaisiin uudistuksiin tulee muualta kuin puoluepolitiikasta. Siitä, että järjestelmää halutaan yksinkertaistaa ja selkeyttää eri tukimuotoja yhdistämällä, on poliittinen yksimielisyys.
– Jokin neliraajajarrutus on päällä, enkä minä edes osaa sanoa, mistä kaikkialta se tulee. Ilmeisesti virkamieskunnasta ja eri instituutioissa työmarkkinajärjestöistä lähtien. Olen silti toiveikas, että ainakin etuuksien yhdistäminen toteutuu, kommentoi vihreiden Forsgren.
Kontula on pessimistisempi: hän pelkää senkin vesittyvän, koska “epäluottamus tavalliseen ihmiseen ja halu pitää kiinni kontrollista on niin syvällä”.
– Mutta nykysysteemi estää työllistymistä ja ihmisten mielekästä elämää niin tehokkaasti, että siinä roikkuminen on yksinkertaisesti järjetöntä, hän lataa.
Satonen ja Aittakumpu linjaavat, että vaikka sosiaaliturvaa on yritetty uudistaa vuosia nykyajan työelämää, nyt sen välttämättömyydestä on yhteisymmärrys.
– Vastikkeellisuus voidaan säilyttää ja tukimuotoja silti yhdistää niin, että byrokratia vähenee eikä tukia menetä yhtä helposti. Ihmisten tilanteet ovat yksilöllisiä, ja se on otettava paremmin huomioon, Satonen kommentoi.
– Haluan uskoa ja luottaa siihen, että tahtoa uudistamiseen on ja voimme päästä myös eteenpäin. Uudistaminen vaatii rohkeutta ja joustamista puolin ja toisin, jotta saadaan aikaan yhteinen tulos, Aittakumpu sanoo.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2020. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.