Ilmastopolitiikka tulee puhuttamaan myös seuraavaa hallitusta – professori: "Kenen etuja tässä valvotaan ja kenen selkänahasta otetaan"
Seuraavan hallituksen pitää päättää, suurennetaanko Suomessa hiilinieluja vai leikataanko päästöjä senkin edestä.
Hiilinielujen kasvattaminen nousi entistä keskeisemmäksi kysymykseksi, kun uutisoitiin, että Suomen maankäyttösektori muuttui vuonna 2021 hiilinielusta päästölähteeksi. Tämän vuoksi Suomi uhkaa jäädä jälkeen EU:n hiilinieluja koskevista velvoitteista vuosiksi 2021–2025. Taustalla on Suomen metsien kasvun heikkeneminen.
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan, emeritusprofessori Markku Ollikaisen mielestä nyt olisi viisasta miettiä, miten hiilinieluja voitaisiin kasvattaa. Maankäyttösektorin nielua voitaisiin lisätä nopeasti, ja sen jälkeen myös teknologisia nieluja niin sanottujen negatiivisten päästöjen avulla.
– Ainakin maaperäpäästöjä voidaan vähentää aika nopeastikin, Ollikanen sanoo.
Esimerkiksi käytöstä poistettuja turvepeltoja ja turvesoita voitaisiin vettää, turpeesta tyhjät turvesuot taas voitaisiin metsittää. Metsäkatoa voitaisiin vähentää muuttamalla pellonraivaus luvanvaraiseksi.
Hakkuiden vähentäminen kasvattaisi nielua nopeasti, mutta poliittisesti vaihtoehto on tulenarka. Ollikaisen mukaan tämä mahdollisuus tulee kuitenkin pitää mielessä.
Hiilinieluilla tarkoitetaan metsiin ja maatalousmaahan sitoutunutta kiinteää hiilidioksidia, joka on poissa ilmakehää lämmittämästä. Teknologiset nielut viittaavat hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin esimerkiksi öljy- ja kaasukenttien tyhjiin onkaloihin.
Jos hiilinieluja ei saada taas kasvuun, EU:n hiilinielutavoitteesta jäämistä voi kompensoida isommalla päästöjen leikkaamisella. Myös päästöyksiköiden ostaminen muilta jäsenmailta on yksi mahdollisuus.
EU:n ilmastopolitiikassa on omat päästövähennystavoitteet maankäyttösektorin lisäksi niin kutsutulle taakanjakosektorille, johon kuuluvat esimerkiksi liikenne, asuminen ja maatalous. Oma päästövähennystavoite on myös päästökaupalle, jonka piirissä ovat suuret teollisuuslaitokset sekä sähkön- ja lämmöntuotanto.
Päästövähennyskohteiden etsiminen voi kuitenkin johtaa poliittisiin kiistoihin.
– Taakanjakosektorilla tavoitteiden kiristäminen vaikuttaa ihmisten arkipäivän asioihin, kuten asumiseen ja liikkumiseen, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen.
– Tämä on yhteiskuntapolitiikkaa, sitä kenen etuja tässä valvotaan ja kenen selkänahasta otetaan, Hukkinen sanoo.
Tilannetta ei helpota se, että toimien arvioidaan olevan kalliita.
– Varsinkin taakanjakosektorilla se on kyllä hirmuisen kallista, sanoo Markku Ollikainen.
Taakanjakosektorilla Suomen on joka tapauksessa vähennettävä päästöjään. Viime vuonna EU:ssa kiristettiin tavoitteita, ja Suomen tulee vähentää päästöjään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
– Suomi kuuluu niiden maiden joukkoon, joille tavoite on se korkein, kertoo ympäristöneuvos Jarmo Muurman ympäristöministeriön ilmasto- ja ympäristönsuojeluosastolta.
Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC totesi raportissaan viime vuonna, että elämme ratkaisevia hetkiä ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä.
Jos kaikilla sektoreilla ei toteuteta välittömiä ja syvälle meneviä leikkauksia päästöihin vuoteen 2025 mennessä, on lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna mahdotonta.
Euroopan unionin ilmastopolitiikka määrittelee Suomen askelmerkkejä, mutta Suomella on myös oma, EU:ta tiukempi hiilineutraaliustavoite.
Väistyvä hallitus on asettanut tavoitteen, että Suomi olisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaisi sitä, että Suomi sitoo hiilidioksidia ilmakehästä hiilidioksidipäästöjensä verran.
Ollikaisen mukaan Suomen tavoite on Suomen oma vastaus siihen, miten Suomi osallistuu Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamiseen.
Vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksessa valtiot sitoutuivat rajoittamaan pitkän aikavälin lämpenemisen 1,5 ja 2 asteen välille esiteolliseen aikaan verrattuna.
Ollikainen ja Hukkinen eivät ajattele, että tavoite hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä joutaisi roskakoriin, vaikka hallituspuolueet vaihtuisivat vaalien jälkeen.
– Ainoa puolue, jonka tiedän sanoneen, että tavoitteesta pitää luopua, on perussuomalaiset. Muilta en ole tällaista kuullut, Ollikainen sanoo.
Perussuomalaisten viime vuonna julkaistussa maaseutupoliittisessa ohjelmassa todetaan, että ”Suomen omiin ilmastotavoitteisiin on otettava aikalisä”.
Nykyisen hallituksen aikana eduskunta on säätänyt ilmastolain, johon hiilineutraaliustavoite on kirjattu, mutta halutessaan uusi eduskunta voi muuttaa lakia.
– Onhan se teoriassa mahdollista, että hallitus esittää ilmastolain muutosta, ja jos eduskunnan enemmistö sen hyväksyy, niin silloinhan se muuttuu, Muurman sanoo.
Ollikaisen mielestä tavoitteesta luopuminen olisi mainehaitta Suomelle
– Se olisi suuri tappio vaikkapa teknologiateollisuudelle, isku vasten kasvoja energiateollisuudelle, Ollikainen sanoo.
Ollikainen sanoo, että teollisuudessa on lähdetty siitä, että Suomen asettama tavoite antaa perspektiivin tulevaisuuteen.
Myös Jarmo Muurman on sitä mieltä, että kyseessä olisi arvovalta- ja maakuvatappio.
– En jaksa uskoa, että yrityselämässä kovin suuresti haikaillaan taka-askeleita, se on yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan ja investointien näkökulmasta negatiivista, Muurman sanoo.
Vaalien alla poliittinen keskustelu on monesti kärjekästä. Hukkisen mukaan vaalien alla retoriikka voi johtaa myös hieman harhaan.
– Puolueiden on pakko erottautua toisistaan, mutta sitten kun aletaan muodostaa hallitusta, niin sitten pitää löytää kompromissin ituja, Hukkinen sanoo.
Metsien käytöstä tulee tulevalla hallituskaudella kiistaa, arvioi Hukkinen.
Hänen mukaansa tilanne luonnonvarojen suhteen alkaa kiristyä.
– Tajutaan, että tässä puhutaan kriittisestä raaka-aineesta ja kilpailuasetelmasta, mitä sillä tehdään, Hukkinen sanoo.
Metsäteollisuus on Suomelle tärkeä ala, mutta Hukkinen ei usko, että noin vain todettaisiin metsäteollisuuden olevan niin arvokasta, että sen toimintaedellytykset turvataan hinnalla millä hyvänsä.
Hukkisen mukaan on yllättävää, kuinka vähän Suomessa säädellään metsien käyttöä, kun otetaan huomioon, kuinka paljon ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä tiedetään.
– Meillä on ajateltu, että metsät ovat ikään kuin vapaa, hallitsematon rintama, jota vaan valloitetaan.
Hukkisen mukaan hakkuiden säätely on punainen vaate monille metsänomistajille ja metsäteollisuudelle, jonka raaka-aineesta on kysymys. Säätely olisi kuitenkin mahdollista.
– Meillä on taloudellisia instrumentteja, joilla metsän käyttöä voitaisiin säännellä, ja sitten on ohjaavat instrumentit, joilla rajoitetaan metsän käyttöä.