Selvitys tunnisti tarpeen uudistaa elämänkatsomusaineiden opetusta Suomessa – yhteistä oppiainetta väläytti jopa piispa
Aika ajoin Suomessa viriää keskustelu yhteisen katsomusaineen opetukseen siirtymisestä. Perinteisesti evankelis-luterilainen kirkko on ollut ajatusta vastaan, mutta kuluvalla viikolla kirkon piiristä kantautui toisenlainen, poikkeuksellinenkin puheenvuoro.
– On aika arvioida, tukeeko nykyinen opetuksen malli uskonnollisten perinteiden tuntemisen rinnalla riittävästi uskontolukutaitoa ja mahdollistaako se dialogin eri katsomusten välillä, vai onko jo uuden yhteisen katsomusaineen aika, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa.
Tarve uudistaa katsomusaineiden opetusta tunnistettiin jo viime keväänä opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä. Sen mukaan nykyinen kahteen oppiaineeseen – uskontoon ja elämänkatsomustietoon – jakautuva katsomusaineiden opetus kohtaa tulevaisuudessa merkittäviä haasteita esimerkiksi katsomuksellisen moninaisuuden lisääntyessä.
Joulukuussa Opetushallitus perusti kehittämistyöryhmän pohtimaan katsomusaineiden opetuksen uudistamista.
Mitään siirtymää nykyisestä mallista yhteisen katsomusaineen opetukseen ei tällä hetkellä kuitenkaan ole valmisteilla, korostaa Opetushallituksen opetusneuvos Outi Raunio-Hannula.
Käytännössä uuden katsomusaineen luominen uskonnon ja elämänkatsomuksen tilalle vaatisi eduskunnan päätöksen ja muutoksia muun muassa perusopetuslakiin, lukiolakiin sekä muihin katsomusaineiden opetusta koskeviin säädöksiin.
– Lainsäädännön muuttaminen voi käynnistyä esimerkiksi hallitusohjelman kirjauksesta, jossa poliitikoilla on tietysti keskeinen rooli, sanoo Raunio-Hannula STT:lle.
Siirtymällä olisi myös lakimuutoksia laajempia vaikutuksia, huomauttaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Tuomo Laakso.
– Katsomusopetukseen liittyvät myös opettajien kelpoisuuskysymykset ja se, mistä opettajat löytyvät ja tarvitaanko jonkinlaista täydennyskouluttamista.
Opetussuunnitelman muuttaminen vain yhden oppiaineen osalta olisi Laakson mukaan kuitenkin mahdollista.
Nykyisen mallin mukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten ja nuorten on pakko osallistua evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen ja vastaavasti Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien ortodoksisen uskonnon opetukseen, jos opetuksen järjestäjä tarjoaa opetusta.
Nämä oppilaat eivät saa valita elämänkatsomustiedon opiskelua oman uskonnon opiskelun sijaan, vaikka niin tahtoisivat.
Muihin uskontoryhmiin kuuluville järjestetään oman uskonnon opetusta perusopetuksessa huoltajien ja lukiokoulutuksessa opiskelijan omasta pyynnöstä.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan uskonnonvapaus ei Suomessa toteudu täysin lasten osalta, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen niin halutessaan.
OAJ pitää nykyistä tapaa järjestää katsomusaineiden opetus lähtökohtaisesti kannatettavana, mutta siinä on myös kohtia, joita olisi hyvä käydä läpi. Yksi niistä on juuri se, että osalta puuttuu vapaus valita elämänkatsomustiedon opiskelu.
Toinen epäkohta on se, että perusopetuksessa voi valita, että osallistuu koulun antaman katsomusopetuksen sijaan oppilaitoksen ulkopuolella järjestettävään opetukseen, Laakso sanoo.
– On erittäin tärkeää, että katsomusopetusta järjestetään opetussuunnitelman puitteissa kelpoisten opettajien antamana. Opetuksen tulisi tavoittaa kaikki oppijat eli käytännössä olla velvoittavaa. Tällöin opetukseen ei olisi mahdollista osallistua oppilaitoksen ulkopuolella.