Santeri Ala-Röyskö ei puhunut koko peruskouluaikanaan – lopulta hän päätyi johtamaan puhetta ja vaikuttamaan politiikassa
Santeri Ala-Röyskö oli puhumatta koko peruskouluaikansa.
Selektiivisenä mutismina eli valikoivana puhumattomuutena tunnettu stressihäiriö tai olotila piti hänet hiljaa koulussa ja harrastuksissa. Kotona hän kuitenkin puhui.
– Sitä osasi kyllä puhua, mutta ei vain pystynyt tai kyennyt sillä hetkellä puhumaan kaikille. Esimerkiksi sisaruksille ja vanhemmille pystyy puhumaan, mutta julkisilla paikoilla se ei onnistu, Ala-Röyskö kuvailee kokemuksiaan.
Hän pääsi selektiivisestä mutismista yli vähän kerrallaan, mutta myös ottamalla rohkeita askeleita.
– Yläasteella mietin joka päivä koulutaksissa, että tänään minä puhun. Mutta kynnys oli kuitenkin niin suuri vuosikausien jälkeen, etten yksinkertaisesti vain pystynyt.
– Mietin kuitenkin, etten halua jatkaa samalla tavalla koko elämääni. On pakko alkaa puhua jossain vaiheessa. Päätin, että peruskoulun jälkeen ryhdyn puhumaan, ja mietin mikä olisi sopiva paikka päästä eroon mutismista, ja harjoitella puhumista ja esiintymistä.
Rippikoulu auttoi.
– Aiemmin oli jäänyt hampaankoloon, että ripari oli jäänyt käymättä. Päätin mennä lopulta kaksi vuotta myöhässä. Siellä löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun aloin puhua ja sain samalla myös naimaluvan, Ala-Röyskö hymyilee.
Mutismi vaikutti vielä rippikoulun jälkeenkin, sillä esiintyminen jännitti ja arkuutta oli vielä. Lukiossakin piti harjoitella puhumista ja sosiaalisten suhteiden luomista.
– Käytännössä aloitin tyhjältä pöydältä, kun olin ollut 9–10 vuotta puhumatta. Aika iso elämänmuutos, mutta paljon kehittymistä tapahtui lukiossa, ja tutustuin uusiin ihmisiin.
Yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamisesta Ala-Röyskö kiinnostui yläasteella. Hän seurasi uutisia, ja halusi vaikuttaa maailman tapahtumiin. Yläasteen yhteiskuntaoppi innosti sekin.
Kun puhuminen ja esillä oleminen alkoi olla luontevaa, Ala-Röyskö lähti mukaan lukion opiskelijakunnan toimintaan. Lopulta hän päätyi sen puheenjohtajaksi.
– Se oli yksi haave opiskelijapolitiikassa. Olihan se haaste, mutta keräsin rohkeutta ja itseluottamusta menemällä mukavuusalueen ulkopuolelle. Oli pakko esiintyä ja puhua. Koin, että mukavuusalueelta pitää poistua, jos haluaa kehittyä.
– Aika iso kehityshän se oli kolmen vuoden sisään.
Lukiossa opettaja kannusti yhteiskunnasta kiinnostunutta opiskelijaa ehdolle myös kuntavaaleissa. Ala-Röyskö ei kuitenkaan vielä silloin kokenut, että olisi valmiuksia, eikä hänellä ollut puoluettakaan.
Se piti siis löytää.
Hän kävi lukion jälkeen puolueiden ohjelmia tarkasti läpi, ja finaaliin pääsivät SDP, kokoomus, vihreät ja keskusta.
Loppukilpailussa keskusta vei voiton. Kestävän kehityksen, alueellisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja ylisukupolvisuuden periaatteet sekä keskustan rooli maltillisena sillanrakentajana viehätti parikymppistä Ala-Röysköä.
Sittemmin hän on istunut sekä keskustanuorten että -opiskelijoiden liittohallituksissa ja ollut ehdolla vaaleissa.
Yhteiskunnallisuus näkyy myös opinnoissa. Lahtelainen opiskelee Vaasassa hallintotiedettä ja on hakemassa keväällä Tampereen yliopistoon politiikan tutkimuksen linjalle. Avoimen yliopiston opinnot ovat käynnissä.
Ala-Röyskö arvelee, että osasyy hänen mutismiinsa oli kaksivuotiaana alkanut lihassairaus. Duchennen lihasdystrofia vei hänet lopullisesti pyörätuoliin 7. luokan aikana.
– Se on etenevä lihassairaus, joka on pysynyt minulla stabiilina. Pyörätuoliin joutuminen oli suurin muutos, mitä sen kanssa on tapahtunut. Kävelin niin pitkään jokaisen askeleen kuin vain pystyin, ja kyllä se söi miestä silloin, kun jouduin pyörätuoliin kokoaikaisesti.
– Vieläkin joskus, mutta aiempaa harvemmin yön pikkutunteina harmittaa se, etten pysty kävelemään. Mutta aika hyvin saan yleensä ajatukset muihin asioihin. Ei näitä pidä miettiä liikaa, Ala-Röyskö pohtii.
Politiikkaa hän toteaa ymmärtävänsä lähtökohdistaan johtuen ehkä eri tavalla kuin moni muu, mutta hän myös muistuttaa, että jokainen katsoo politiikkaa eri tavalla.
– Olen ehkä tuonut mukaan ymmärrystä esteettömyyden merkityksestä.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä huhtikuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeron voit ostaa täältä.
