Saimaannorppaa uhkaa verkkokalastus, itämerennorppaa liian suuri metsästyskiintiö

Metsästyskiintiön lisäksi ilmastonmuutos on uhka itämerennorpalle, jonka pesinnän onnistuminen riippuu jäätilanteesta
Kotimaa

Saimaannorpan kuuttien suojaksi asetetut verkkokalastusrajoitukset norppien keskeisillä elinalueilla päättyvät tänään. Verkkokalastus on saimaannorpille vaarallista, vaikka rajoitukset päättyvätkin, kertoo Suomen luonnonsuojeluliitto.

Itämerennorpan osalta kansainvälinen ympäristöjärjestö WWF puolestaan arvioi, että maa- ja metsätalousministeriön metsästysvuodelle esittämä 375 itämerennorpan metsästyskiintiö on liian suuri Perämeren norppakannan kokoon nähden.

Suomi ja Ruotsi ovat liian suurella metsästyskiintiöllä vauhdittamassa itämerennorpan uhanalaistumista, kertoo tiedotteessa WWF:n Suomen ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.

Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että verkkokalastus on saimaannorpille vaarallista. Verkkoon jäätyään kuutti tai norppa kokee pitkän ja tuskallisen tukehtumiskuoleman.

Luonnonsuojeluliitto vetoaa kaikkiin Saimaalla kalastaviin, että he jättäisivät verkot laskematta veteen myös rajoitusajan ja -alueiden ulkopuolella.

Liitto lisää, että kalastusta Saimaalla ei tarvitse lopettaa, kunhan se tehdään norpille turvallisilla menetelmillä.

WWF:n mukaan kestävä suurin sallittu metsästyskiintiö itämerennorpalle olisi Perämeren ja Merenkurkun alueella korkeintaan 150 norppaa, josta olisi vähennettävä mahdolliset vahinkoperusteiset poikkeusluvat sekä muu ihmisen aiheuttama kuolleisuus, eli tietoon tulleet kalanpyydyksiin tai salametsästyksessä kuolleet norpat.

Ilmastonmuutos on suuri uhka itämerennorpalle, jonka pesinnän onnistuminen riippuu jäätilanteesta. Saaristomerellä eläviä itämerennorppia on niin vähän, että ne ovat jo uhattuna, eikä Saaristomerelle myönnetä pyyntilupia. Perämeren jäätilanne on toistaiseksi ollut parempi, mutta ilmastonmuutos uhkaa myös sen norppakantaa.

WWF ehdottaa, että Suomen ja Ruotsin tulisi laatia Perämeren itämerennorppakannan yhteinen hoitosuunnitelma, joka turvaa itämerennorpan säilymisen elinvoimaisena pitkällä tähtäimellä myös lisääntymisolojen heikentyessä.