Sähköautojen aika on nyt, mutta tekeekö niillä Suomessa mitään? – Selvitimme asian ajamalla Helsingistä Kolille talven kovimmissa pakkasissa

Santeri Alkio ennusti jo lähes sata vuotta sitten ”nykyisten raskaiden autojen sijasta … sähkövaunuja, jotka kulkevat sirosti, ääntelemättä, haisematta, kuin ajatus”
Liikenne

Ulkolämpömittari näyttää helmikuisena perjantaiaamuna viittätoista pakkasastetta, kun käännyn Lahdenväylälle. Polkaisen pedaalin pohjaan ja maisema alkaa vaihtua ripeämmin. Tuulen humina ja renkaiden jyrinä lisääntyvät, mutta konepellin alta kuuluu vain tuskin havaittavaa ininää.

Kytken kaistavahdin ja mukautuvan vakionopeussäätimen päälle. Auto ohjaa itse itseään ja pitää riittävän turvavälin edelläajaviin. Tehtäväkseni jää pitää kädet ratissa ja pysytellä hereillä.

Olen elämäni aikana omistanut neljä autoa, jotka ovat hankintahetkellä olleet keskimäärin 16 vuotta vanhoja. Nyt allani on autoliikkeestä lainaamani uudenkarhea sähkökäyttöinen Hyundai Ioniq ja tunnen istuvani aikakoneessa matkalla tulevaisuuteen.

Perinteisissä polttomoottoriautoissa sisätiloja lämmitetään moottorin hukkalämmöllä. Sähköautoissa lämmitys tuotetaan sähköllä, mikä lyhentää toimintamatkaa.

Tavoitteenani on selvittää, onko sähköauto kelvollinen kulkuväline Suomen talvessa. Aion tehdä paukkupakkasilla viikonloppureissun Helsingistä Kolille.

Hyundain akussa on virtaa 90 prosenttia. Tähtäimessäni on Kivimaan ABC:n pikalatauspiste Lahdessa, jonne ei ole matkaa kuin 110 kilometriä. En siis turhia säästele, vaan nostan nopeuden sataseen ja käännän lämmitykseen lisää tehoa.

Kotimaan liikenteen osuus on noin viidennes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Suomen tavoitteena on vähentää päästöjään 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. On siis selvää, että liikennettä odottaa iso myllerrys.

Tavoitteena on saada liikenteeseen vähintään 250 000 sähköautoa vuoteen 2030 mennessä. Jos autojen myyntimäärät pysyvät nykyisellään, tästä eteenpäin joka viidennen uuden auton pitäisi olla sähköauto.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan tavoite on kunnianhimoinen. Berner pitää kuitenkin mahdollisena, että tavoite voidaan ylittää jopa reilusti, jos sähköautojen hinnat laskevat tarpeeksi ripeästi.

– Yksi merkittävä tekijä sähköautojen hintakehityksen suhteen on akkuteknologian kehitys sekä akkujen valmistamista varten tarvittavien mineraalien saatavuus ja hinta. Eurooppalaisen akkuteollisuuden edistämiseksi suunnitellaan toimia EU-tasolla, Berner kertoo Suomenmaalle.

Asenteista tavoitteen toteutuminen ei jää kiinni. Fortumin kyselyyn viime vuoden lopulla vastanneista suomalaisista lähes joka viides uskoo omistavansa kymmenen vuoden kuluttua sähköauton.

(Kuva: Samuli Nissilä)

Lahteen saapuessani akussa on virtaa enää kahdeksan prosenttia. Sumeilematon sähköntuhlaukseni on verottanut varausta yllättävän paljon.

Hyundain akku piisaa kesällä parinsadan kilometrin ajoon, talvella hieman vähempään. Esimerkiksi Nissan ja Renault tekevät saman hintaluokan sähköautoja, joissa toimintamatka on pidempi.

Kytken ajokin pikalaturiin, jonka kyljessä oleva tarra lupaa auton latautuvan sataprosenttisella tuulisähköllä. Pakkaslukema saa minut epäilemään asiaa, mutta virtaa tuntuu joka tapauksessa tulevan.

Pikalataus maksaa Fortumin asemilla 20 senttiä minuutilta. Huoltoasemalla toimiva Hesburger nettoaa puolen tunnin visiitistäni enemmän kuin Fortum.

Alun perin suunnitelmani oli ajaa Joensuuhun kahden varikkopysähdyksen taktiikalla. Koska virtaa näyttää kuluvan ennakoitua enemmän, päätän ottaa varman päälle ja lisätä yhden latauskerran.

Seuraavaksi suuntaan Mikkeliin kohti Pitkäjärven ABC:tä. Matkaa on edessä 120 kilometriä.

(Kuva: Samuli Nissilä)

Sähköautojen myynti on Suomessa vaatimatonta. Viime vuonna myydyistä autoista vain 0,42 prosenttia oli täyssähköautoja. Edellisvuoteen verrattuna määrä on kuitenkin tuplaantunut.

– Sähköautoista kiinnostuneita asiakkaita käy päivittäin. Pullonkaulana on sähköautojen hidas tuotanto, Autoverkkokauppa.fin yritysmyyntipäällikkö Jouni Vaittinen sanoo.

Hän kertoo, että olisi myynyt viime vuonna sähköautoja tuplamäärän, jos kaupattavaa olisi ollut.

Asiakkaat joutuivat pahimmillaan odottamaan sähkö-Hyundaita kymmenen kuukautta, mikä käännytti kiinnostuneita muualle. Nyt tilanne on parantunut, ja auton saa alle muutamassa kuukaudessa.

– Muutos on tapahtumassa. Parin vuoden kuluttua sähköautoja valmistetaan reippaasti nykyistä enemmän, Vaittinen uskoo.

Vaittisen mukaan raha ei ole enää este sähköauton ostolle. Korkeampi hankintahinta tulee ennen pitkää takaisin matalampien polttoaine- ja huoltokustannuksien ansiosta.

Sähköauto on hänestä talviautona jopa polttomoottoriautoa parempi, jos ajomatkat eivät ole satojen kilometrien mittaisia.

– Moottori ei tarvitse esilämmitystä, ja sisätilat lämpenevät nopeasti. En ole skrabannut tuulilasia kertaakaan kuluneen talven aikana, itsekin sähköautolla mielellään ajeleva Vaittinen toteaa.

Myös luotettavuus on hänen mukaansa kohdillaan.

– Ylimääräisiä vikakoodeja ei ole pakkasilla tullut, toisin kuin monissa nykyaikaisissa dieseleissä.

Sähköauton ajettavuus on hyvän painojakauman ansiosta usein polttomoottoriautoa parempi, Jouni Vaittinen sanoo. (Kuva: Jari Laukkanen)

Vaittinen arvioi, että sähköauto sopisi ainakin pääkaupunkiseudulla noin 90 prosentille asiakkaista.

Hänen mukaan moni autoilija huolehtii turhaan sähköauton sopivuudesta pitkille matkoille. Vaittinen kertoo itse käyneensä Lapissa viimeksi parikymmentä vuotta sitten.

– Miksi ostaisin autoa tarpeisiin, joita minulla ei ole, hän ihmettelee.

Sähköautoilu vaatii kuitenkin asennemuutosta.

– Ennen piti kiirehtiä tankille, kun bensaa riitti enää 300 kilometriksi. Nyt sellainen pitää unohtaa.

Ensimmäiset ostajat olivat tekniikkanörttejä. Sittemmin tilanne on muuttunut.

– Koeajolla käy jopa 30-luvulla syntyneitä asiakkaita, Vaittinen kertoo.

Koeajolla käy jopa 30-luvulla syntyneitä asiakkaita.

Jouni Vaittinen

Hyundain mittari näyttää virran riittävän yli 150 kilometrin ajoon, ja akku piisaakin Mikkeliin asti ilman ongelmia. Jätän ajopelin laturiin ja kävelen läheiselle järvelle nauttimaan kevätauringosta.

Puolen tunnin latauksen aikana akku imee itseensä 25 kilowattituntia sertifioitua ekoenergiaa, ja matka jatkuu kohti Joroisten Jari-Pekka-huoltoasemaa.

Jari-Pekankin pikalaturi toimii ongelmitta. Maukkaan berliininmunkin mussutettuani jatkan kohti Joensuuta, jonne on reilut 130 kilometriä.

Perille saavun illansuussa. Matka on kestänyt noin kahdeksan tuntia. Aika on kuitenkin kulunut nopeasti, eikä matka ole rasittanut, sillä taukoja on kerrankin tullut pidettyä riittävästi.

Majoitun ystävilläni, jotka huomaavaisesti tarjoavat sähköä tavallisesta ulkopistorasiastaan. Kytken peltilehmän laturiin, ja auto kertoo akun olevan täynnä 12 tunnin kuluttua. Virtaa kuluu yön aikana parin euron edestä.

(Kuva: Jari Laukkanen)

Suomalaisten suosikkisähköautomerkki on äveriäämmälle väelle suunnattu amerikkalainen Tesla, jollainen löytyy myös pääministerin tallista. Puolet Suomessa viime vuonna myydyistä sähköautoista oli Tesloja.

Sähköautomaana omaa luokkaansa on Norja, jossa sähköautojen osuus uusista autoista oli jo yli 20 prosenttia. Kylmä ilmasto ja pitkähköt välimatkat eivät siis näytä muodostavan estettä liikenteen sähköistämiselle.

Täkäläinen meininki on kuitenkin pikkunäpertelyä Kiinaan verrattuna. 12 miljoonan asukkaan Shenzenissä joukkoliikennettä hoitaa yli 16 000 sähköbussia. Tavoitteena on, että kaikki kaupungin 17 000 taksia sähköistetään vuoteen 2020 mennessä.

Juha Sipilän hallitus on tarttunut sähköautohaasteeseen. Uuden sähköauton ostaja voi saada 2 000 euroa hankintatukea.

Lisäksi tavoitteena on tuplata julkisten latauspisteiden määrä vuoteen 2020 mennessä.

Yksityistenkin latauspisteiden rakentamista avitetaan. Hallitus on luvannut asunto-osakeyhtiöiden latauspisteitä varten 1,5 miljoonan euron vuotuisen tuen seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Tavoitteena on, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA voi alkaa myöntää tukia jo elokuussa. Kevään aikana selviää, millä ehdoilla avustusta voi hakea.

Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Petteri Katajiston mukaan yksi harkinnan alla oleva mahdollisuus on, että taloyhtiöt voisivat saada latauspisteisiin tukea 30–40 prosenttia niiden hankintahinnasta.

Porkkanan lisäksi tarjolla on myös keppiä. EU:n energiadirektiiviehdotuksen mukaan uusiin tai peruskorjattaviin asuinrakennuksiin, joissa on yli 10 pysäköintipaikkaa, on asennettava putkitukset sähköautojen latauspisteiden tarvitsemille kaapeleille.

Vaikka sähköautojen määrä kasvaisi reippaasti, sen ei pitäisi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä ongelmia sähköverkolle. Suurin osa ihmisistä lataa autoaan yöllä, jolloin sähköä on runsaasti saatavilla. Kuormitusta saadaan myös tasattua erilaisilla älyratkaisuilla.

(Kuva: Jari Laukkanen)

Akkujen valmistaminen kuluttaa paljon energiaa. Moni epäileekin, ovatko sähköautot lopulta sen ympäristöystävällisempiä kuin muutkaan.

Vihreää liikennettä edistävä kansainvälinen ympäristöjärjestö ICCT julkaisi helmikuussa raportin sähköautojen hiilidioksidipäästöistä. Tulokset ovat selkeät.

Kun sekä valmistuksesta että ajamisesta aiheutuneet päästöt otetaan huomioon, 150 000 kilometrin ajon jälkeen sähköautosta on koitunut puolet vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin keskimääräisestä polttomoottoriautosta. Kaikista ympäristöystävällisimpäänkin polttomoottoriautoon eroa on 29 prosenttia.

Sähköauto on erityisen järkevä valinta puhtaan sähkön maissa, kuten Norjassa. Saksassa poltetaan paljon hiiltä, joten hyöty on siellä huomattavasti pienempi.

Taksikuskit ovat todenneet sähköautojen akut kestäviksi. Niillä on mahdollista ajaa satojatuhansia kilometrejä, mikä kasvattaa sähköauton ympäristöetumatkaa. Ja kun auto romutetaan, akuille löytyy helposti käyttöä vaikka kotitalouksien aurinkovoimaloissa.

Moni sähköautoilija perustelee valintaansa ympäristön lisäksi taloudellisilla syillä. 20 000 kilometriä ajava autoilija maksaa bensiinistä liki pari tuhatta euroa. Omasta pistorasiastaan lataava sähköautoilija pulittaa samaan matkaan tarvittavasta virrasta alle 300 euroa.

37 000 euron sähkö-Hyundai on kymmenisen tuhatta euroa kalliimpi kuin vastaavat bensiiniautot. Kymmenen vuoden aikajänteellä sähköauto kuitenkin vaikuttaa hyvinkin järkevältä ostokselta. Varsinkin, kun säästöä kertyy myös veroissa ja huolloissa. Sähköauto ei kaipaa öljynvaihtoa, ja moottorissa on vähemmän kuluvia osia.

Sveitsiläisen UBS-pankin analyytikot ovat laskeneet, että sähköautoilun hinta laskee polttomoottoriauton alle Euroopassa jo tänä vuonna. Nissanin varapääjohtaja Daniele Schillaci on puolestaan arvioinut Financial Timesille, että vuonna 2025 sähköautot maksavat saman verran kuin polttomoottoriautot.

Autotehtaatkin ovat heräilemässä sähköautohuumaan. Volvo on jo ilmoittanut lopettavansa polttomoottorien kehittämisen. Ensi vuodesta lähtien kaikki yhtiön autot ovat joko hybridejä tai täyssähköautoja.

(Kuva: Samuli Nissilä)

Lauantaiaamuna on aika suunnata Kolille. Pakkasta on 18 astetta, eikä perillä tiettävästi ole latausmahdollisuutta. Matkaa on yhteensä 140 kilometriä, joten virran riittävyys jännittää.

Aion testata, missä auton ja kuljettajan todelliset rajat menevät. Koska olen sonnustautunut toppahousuihin ja untuvatakkiin, en laita lämmitystä päälle lainkaan.

Auto lupaa toimintamatkaksi yli 170 kilometriä. Hengitys huuruten posotan tasan kahdeksaakymppiä, mutta puolen tunnin jälkeen varpaita alkaa paleltaa. Kestän perille asti, mutta vannon mielessäni, että tätä kärsimystä en aio toistaa.

Akusta on kulunut vain kolmasosa. Perillä odottaa iloinen yllätys: pysäköintipaikalla on lämmitystolppia, jotka näyttävät olevan yleisessä käytössä. Lataamiseen olisi kohteliasta kysyä lupa, mutta koska viivyn vain pari tuntia, kytken johdon muina miehinä kiinni pistorasiaan.

Ulkoilun aikana akku ehtii latautua muutaman prosenttiyksikön, ja takaisin Joensuuhun ajaessani lämmitän auton hellelukemiin.

Paluumatka Helsinkiin sujuu sunnuntaina lähes ongelmitta. Ainoa harmitus on, että Kuortin ABC:n pikalatausasema ei toimi, ja joudun lataamaan jonkin aikaa normaaliteholla, että virta riittää seuraavalle pikalaturille. Seurauksena on lähes tunnin ylimääräinen viivästys.

Kolin maisemat eivät jättäneet kylmäksi, vaikka matkalla varpaita palelikin. (Kuva: Samuli Nissilä)

Mitä koeajo opetti?

Mukavin tapa kulkea sähköllä on edelleen juna. Mutta sähköauto ei ole siitä enää kaukana.

Uskon entistä vahvemmin lähivuosina koittavaan sähköautobuumiin. Sähköauto voi hyvinkin olla paras valinta henkilölle, joka ei tee joka kuukausi pitkiä maantiereissuja, kykenee lataamaan autoa kotona ja haluaa nähdä hieman vaivaa paremman maailman eteen.

Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 16.3. Lehden voi tilata täältä .