Ruuhkavuodet verottavat ehdokasintoa – "Pienten lasten äidit puuttuvat listoilta"

En onnistunut saamaan yhtään ehdokasta keskustan listalle, kun kaikki vetosivat siihen, että työ, perhe ja lasten harrastukset vievät niin paljon aikaa, espoolainen Arja Ryynänen, 42, huokaa.

Hän työskentelee lastensuojelujärjestössä sosiaalityöntekijänä ja tempautui työkaverin houkuttelemana keskustan toimintaan puolitoista vuotta sitten.

7-vuotiaan pojan ja 12-vuotiaan tytön äiti on nyt ensimmäistä kertaa ehdolla kuntavaaleissa.

– Syyt ehdokkuuteen lähtevät siitä, mitä olen työssäni nähnyt. Avun hakeminen on tehty liian vaikeaksi. Monet ongelmat voitaisiin ehkäistä, jos apua saisi ajoissa ja matalalla kynnyksellä eikä ensin pitäisi mennä byrokratiaputkesta läpi.

Ryynänen kokee politiikan voimaannuttavana.

– Voimme muuttaa asioita yhdessä. Olemme totisten asioiden äärellä, mutta ei sen tarvitse aina olla niin vakavaa. Ja välillä voi perua, jos ei pääse kokoukseen. Meillä on hyvä meininki ja kivoja ihmisiä, hän kannustaa muitakin mukaan.

Ryynänen muistuttaa, että kuntapolitiikassa todellakin vaikutetaan arkeen ja lähiympäristöön. Hänen tyttärensä esimerkiksi kertoi, että koulumatkalla on ruuhkainen autotie, jota on vaikea ylittää.

Ryynänen kyseli Espoon teknisessä lautakunnassa vaikuttavalta puoluetoveriltaan Johanna Tikanmäeltä tien kaavoitussuunnitelmasta. Siinä ei ollut huomioitu kasvavaa asuinaluetta.

– Johanna vei asian lautakuntaan, ja nyt paikalle rakennetaan ylikulkusilta.

Poliittisen keskustelun voisi Ryynäsen mielestä tuoda nykyistä vahvemmin sosiaaliseen mediaan.

Ryynänen oli viime vuonna ruuhkavuosien puheenaiheita käsittelevän Marja Hintikka live -tv-ohjelman taustaraadissa pohtimassa, mitä aiheita jaksoissa voisi käsitellä.

– Ohjelman ympärille syntyi ilmiö. Lapsiperheiden elämästä keskusteltiin vilkkaasti verkossa. Miten sitä samaa voisi saada myös politiikkaan? Se olisi tämän ajan tapa.

Sunnuntaina käytävien kuntavaalien ehdokastilastot kertovat, että ruuhkavuodet näkyvät keskustan ehdokkaiden ikäjakaumassa.

Keskustalla on kaikkiaan 7 461 ehdokasta, joista 40 prosenttia on naisia. Ehdokkaiden keski-ikä on 50 vuotta.

20–29-vuotiaita miehiä on 354 ja samanikäisiä naisia 247, eli naisten osuus on 41 prosenttia. 30–39-vuotiaita miesehdokkaita on 649 ja naisehdokkaita 591, naisten osuuden ollessa 48 prosenttia.

Suuremmissa ikäluokissa ehdokasluvut kasvavat. Valtuustoon pyrkii 1 120 keskustalaista 50–59-vuotiaista miestä ja 737 naista. Naisia on tässä ikäryhmässä 40 prosenttia.

Yli 65-vuotiaiden ehdokkaiden joukossa on 864 miestä ja 347 naista. Naisten osuus jää vain 29 prosenttiin.

Kuntavaaliehdokkaiden ikäjakaumaan vaikuttaa tietysti myös se, että keskustan jäsenten keski-ikä on 59,9 vuotta ja 51 prosenttia jäsenistöstä on eläkeläisiä (Kunnallisalan kehittämissäätiön Puolueiden rakenteet ja jäsenten verkostot -julkaisu).

Puolueen toimintaa pitää tarkastella kriittisesti.

Jirka Hakala

Keskustan poliittinen sihteeri Jirka Hakala pitää ehdokkaiden ikä- ja sukupuolijakaumaa ongelmana, vaikka iloitseekin siitä, että keskustalla on puolueista eniten naisehdokkaita.

– Puolueen toimintaa pitää tarkastella kriittisesti. Itse olen huomannut sen, että emme saa pidettyä naisia pitkään mukana niin, että he lähtisivät aina uudelleen ehdolle. Miehillä se on todennäköisempää.

Hakala pohtii, ovatko ajankäytön paineet naisille erityisen kovat.

– Ruuhkavuosia elävät haluavat ymmärrettävästi viettää töiden lisäksi aikaa myös perheen, ystävien ja harrastusten parissa. Yhteisten asioiden hoitaminen kilpailee niiden kanssa, eikä politiikka useinkaan näyttäydy kovin hohdokkaana vaan pikemminkin vaativana, Hakala pohtii.

Hän muistuttaa, ettei siitä ole kauaa, kun naiset olivat eduskunnassakin vain pienenä vähemmistönä.

– Yhteiskunnallisissa rakenteissa on vielä korjattavaa.

Kaikenikäisiä naisia on selvästi vaikeampi saada ehdokkaiksi kuin miehiä, Keski-Suomen keskustapiirin toiminnanjohtaja Pauliina Maukonen-Kärkkäinen vahvistaa.

Puhelinlinjat kävivät piiritoimistolla kuumina kuntavaaliehdokkaita metsästettäessä.

Vielä muutama viikko ennen listan sulkeutumista Jyväskylän tilanne näytti huolestuttavalta: ehdokkaita oli saatu 80, mutta heistä vain 20 oli naisia. Loppukiri oikaisi jakaumaa hieman. Keskustan listalle saatiin lopulta 62 miestä ja 30 naista.

– Varsinkin Jyväskylän listalta puuttuvat pienten lasten äidit. Aikaisemmin mukana olleet naiset vetosivat nyt siihen, että elämässä on niin paljon muutakin, eli perhe ja vaativa työ.

Maukonen-Kärkkäinen kertoo monien naisten luopuvan luottamustoimista jo yhden kauden jälkeen, koska ne koetaan uuvuttaviksi.

– Sukupuolikiintiöt aiheuttavat sen, että naisvaltuutetuille – joita meidänkin kunnissamme on aika vähän – kasautuu hyvin paljon tehtäviä.

Maukonen-Kärkkäinen pitää tilannetta erittäin harmillisena.

– Naisilla on paljon tietämystä kuntapalveluista. He käyttävätkin niitä tutkitusti enemmän kuin miehet.

Naisvaltuutetuille kasautuu hyvin paljon tehtäviä.

Pauliina Maukonen-Kärkkäinen

Sami Borgin ja Sari Pikkalan tuoreesta Kuntavaalitrendit-julkaisusta selviää, että 25–34-vuotiaiden valtuutettujen osuus on ollut vain 10 prosentin luokkaa vuodesta 1996 lähtien.

Vajaa kolmannes kaikista valtuutetuista jättää paikkansa omasta tahdostaan. Vuoden 2012 vaalien yhteydessä noin kolmannes heistä vetosi siihen, että valtuustotyö vie liikaa aikaa vapaa-ajan harrastuksilta, perhe-elämältä ja ansiotyöltä.

Nämä syyt ovat korostuneet viime vuosina.

Vuonna 1996 viidennes luopujista katsoi valtuustotyön vievän liikaa aikaa perheeltä. Viime kuntavaaleissa osuus oli kohonnut jo 31 prosenttiin.

Arja Ryynänen näkee äitimyytin elävän yhä vahvana.

– Se on se suomalainen ylipärjäämisen kulttuuri. Naisten pitäisi olla vahvoja työelämässä ja olla samalla äitejä, jotka ovat lasten ensisijaisia hoitajia. Pikkulasten isät puolestaan tekevät eniten ylitöitä.

Ryynänen toivoo vanhemmuuden ja kotitöiden tasaisempaa jakamista äidin ja isän kesken. Hän perää vanhemmilta myös uskallusta pyytää apua arjen pyörittämiseen.

– Minun voimavarani on se, että uskallan kysyä ystäviäni ja äitiäni avuksi. On ihan ok, että koko kylä kasvattaa.

Joulukuussa syntynyttä Tuuli-vauvaa kotonaan parhaillaan hoitava Tea Nieminen, 36, pyrkii Pornaisten valtuustoon keskustan riveistä.

Tuulilla on myös 9-vuotias isoveli ja 11-vuotias isosisko sekä yksinyrittäjänä työskentelevä isä.

Nieminen jäi marraskuussa äitiysvapaalle etsivästä nuorisotyöstä. Hän suunnittelee paluuta sosiaalialalle sitten, kun vauva on noin vuoden ikäinen.

– Alallani puhutaan usein kahvipöydissä, miten näitä asioita pitäisi tehdä ja ihmetellään, miksi päättäjät eivät tajua. Mutta ehkä päättäjät eivät tiedä. Siksi on hyvä mennä ja kertoa, hän perustelee kuntavaaliehdokkuuttaan.

Nieminen kertoo nuorten miesten syrjäytymisen johtuvan usein siitä, että he ovat ennemminkin käsillään tekijöitä kuin lukuaineiden ystäviä.

– Nuoret ovat ehkä yhdeksän vuotta koulussa kuunnelleet, etteivät he osaa mitään. Monesti nuori ihan hämmentyy, kun häntä kuunnellaan ja kysytään, mitä hän haluaisi tehdä.

Kuntavaalit ovat Niemiselle toiset. Tällä hetkellä hän toimii Pornaisten kunnallisjärjestön sihteerinä ja vaikuttaa Uudenmaan piirihallituksessa.

Sähköposteja ja puheluita sinkoilee kotoa sinne sun tänne.

– Arki on lutviutunut. Kotitöiden ja lastenhoidon osalta työnjakomme menee miehen työaikojen ulkopuolella nyt niin, että se tekee kumpi ehtii. Isovanhemmat auttavat myös, Nieminen kertoo.

Valtuustossa hän haluaa selvittää muun muassa sitä, voisiko etsivään nuorisotyöhön saada vakituisia työntekijöitä.

– Nyt heitä on kaksi, loput ovat hanketyöntekijöitä, joille tehdään määräaikaisia sopimuksia vuodeksi kerrallaan. Vaihtuvuus on siis suurta.