Raportti iskunkestävästä yhteisöstä ohjeistaa – "Ulkomailta masinoidut ’kansanliikkeet’ on tunnistettava ennen kuin letka ehtii Kansalaistorille asti"
Iskunkestävä yhteisö tietää ja tunnustaa, että mitä tahansa voi tapahtua. Jos tai kun jotain tapahtuu, se on valmistautunut, pystyy toimimaan ripeästi ja suuntaamaan kohti uutta. Iskunkestävä yhteisö kykenee myös kriittiseen keskusteluun, mutta ei sorru turhaan rähinöintiin eikä siksi koskaan luhistu erimielisyyksiinsä.
Toimittaja Johanna Korhonen on koonnut Ajatuspaja Alkion tilauksesta ja asiantuntijahaastatteluiden pohjalta yhteensä 60 ehdotusta ohjenuoraksi kansalaisille ja päättäjille. Ne kertovat, mitä nyt tulisi tehdä, jotta Suomi olisi entistä iskunkestävämpi ja vastustuskykyisempi ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan.
Tuoreessaan raportissa on Korhosen mukaan kyse jokaisen Suomessa elävän tulevaisuudesta.
– Me voimme vaikuttaa asuinympäristöihimme, energiaan, ruokaan ja siihen, miten tulemme toimeen keskenämme. Se, että jättää vihaviestin levittämättä, on merkittävä teko kansallisen turvallisuuden hyväksi, Korhonen sanoo tiedotteessa.
Raportin tilaaja, tutkimuskoordinaattori Pauliina Maukonen Ajatuspaja Alkiosta puolestaan muistuttaa, että poikkeuksellinen aika, ensin koronapandemia ja nyt Ukrainan sota, haastaa päätöksentekokykyämme ja arvojamme.
– Tämä raportti selkeine toimenpide-ehdotuksineen on eräänlainen tiekartta uuteen, eheämpään ja huoltovarmempaan maailmaan, Maukonen toteaa.
Korhosen ja Maukosen mukaan keskusta-aatteen oppi-isä Santeri Alkio sopii hyvin ajatuskumppaniksi myös koronaviruksen ja sodan murjomina maailmanaikoina.
– Alkion usko yhdessä toimimiseen edellyttää, että erilaisista poliittisista ja muista arvomaailmoista tulevat ihmiset voivat löytää yhteiset nimittäjänsä ja yhdistää voimansa yhteiseksi hyväksi.
– Tässä selvityksessä esiin nostetut ideat palvelevat ihmistä, luontoa, yhteistyötä ja yhteistä vastuuta. Toivomme, että ideat innostavat poliittisia toimijoita puoluekentän laidasta laitaan, kaksikko toteaa raportin pohdintaosuudessa.
Raportti antaa ensimmäisissä luvuissa määritelmiä iskunkestävälle ympäristölle.
– Iskunkestävä kotiympäristö on sellainen, jossa pääsee ulos, voi mennä puistoon tai metsään,voi hengittää raikasta ilmaa, voi kävellä, pyöräillä tai skeitata määränpäähänsä ja ohi mennessään poimia omenan puusta tai marjan pensaasta.
– Iskunkestävä ja vastustuskykyinen yhteiskunta on myös monimuotoinen. Monimuotoisuus tuo turvaa ja helpottaa sopeutumista muutoksiin. Tämä koskee luontoa, elinkeinoja ja ihmisen kaikkea muutakin toimintaa – sekä ihmistä itseään, raportissa todetaan.
Useat raporttia varten haastatellut ottivatkin esiin sanan biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus.
– Sen vaaliminen on iskunkestävän ja vastustuskykyisen Suomen keskeinen tehtävä. Ilman luonnon monimuotoisuutta myöskään ihmisen elämälle maapallolla ei ole edellytyksiä.
Toimenpide-ehdotuksissa pitäisikin monimuotoisuuden edistäminen nostaa keskeiseksi strategisen ajattelun osaksi.
– Keskustan puistoalueista kehitetään biodiversiteetin keitaita. Niitä aletaan suunnitella ja hoitaa tavalla, joka ylläpitää lajien kirjoa. Kaikki turha leikkaaminen, katkominen ja niittäminen lopetetaan. Turha pörrääminen ruohonleikkureilla lopetetaan ympäristösyistä, kuuluu yksi konkreettisista ehdotuksista.
Iskunkestävä yhteiskunta on raportin mukaan osa keskinäisriippuvaista maailmaa, mutta tulee aika pitkälle toimeen omillaankin.
– Oma työ, oma ruoka ja oma energia työllistävät ja tuottavat hyödykkeitä myös ympäristön kannalta kestävästi. Uusi omavaraisuus ei merkitse paluuta vanhaan, vaan siirtymää uuteen aikakauteen, raportissa todetaan.
Esiin nostetaan myös se, että monipaikkaisuus on elämän todellisuutta, johon on löydettävä sopivat hallinnolliset ratkaisut.
– Koulu- ja laitosruuan tulee olla lähellä tuotettua. Hankinnoilla suositaan paikallista toimintaa ja monimuotoisuutta. Kunnan on kaavoitettava tilaa asukkaiden omille viljelypalstoille niin että oman aarin saa edullisesti käyttöönsä, raportissa mainitaan esimerkkeinä.
Myös korona-aikana yleistynyt etätyö saa raportin perusteella jatkoa.
– Kuntakeskukseen perustetaan etätyötä tekeviä asukkaita varten työtila. Taloyhtiöt voivat rakentaa edullisesti vuokrattavia työhuoneita esimerkiksi vintiltä.
Kansalaisjärjestöt voisivat puolestaan tukea neuvonnalla niitä, jotka haluavat tehdä itse sähköä. Iskunkestävässä yhteiskunnassa tilat ovat raportin mukaan muutenkin turvallisia ja muuntelukelpoisia.
– Ne kestävät hyvin ulkoisia uhkia ja ne voidaan nopeasti muuntaa alkuperäisestä poikkeavaan käyttötarkoitukseen. Normaalioloissakin on eduksi, että esimerkiksi hoivakotien asukkaat voivat tavata vierailijoitaan virusturvallisessa tilassa tai julkisen tilan ovi avautuu ilman kosketusta ovenkahvaan, raportti mainitsee.
Jokainen kunta voisikin miettiä, miten rakennushankkeet palvelevat kriisitilanteita ja miten niistä tehdään muunneltavia.
– Sähköön, veteen, viemäröintiin ja ilmanvaihtoon on hyvä jättää aina pieni pelivara ja miettiä, mistä sitä voidaan saada.
Iskunkestävässä ja vastustuskykyisessä yhteiskunnassa aikuiset tekevät kaikkensa, jotta lapsilla ja nuorilla on hyvä olla.
– Tulevaisuudestaan kiinnostunut kunta tietää, mitä sen nuoret jäsenet tarvitsevat, ja avaa mukisematta väylät vaikuttamiseen. Kriiseissä kunta muistaa ensimmäisenä pienimmät jäsenensä.
Lapset ja nuoret pitää ottaa raportin mukaan vakavasti.
– Heidän kuulemisensa ei saa olla pelkkä päätöksenteon koriste. Viestinnässä kannattaa hyödyntää influenssereita eli yhteisövaikuttajia, kuuluu yksi ehdotetuista toimenpiteistä.
Modernissa ja iskunkestävässä yhteiskunnassa tunnistetaan raportin perusteella muitakin lähtökohtia kuin raha.
– Kriittinen resurssi on ennen kaikkea ympäristö. Toimintavarmuus voi edellyttää päällekkäisyyksiä ja näennäistä tehottomuutta. Päättäjien ja muiden ihmisten kyky uudistaa omia toimintatapojaan on ratkaisevaa. Pieni on kaunista ja kohtuullinen on riittävää. Ei tähdätä maailmanmarkkinoille vaan paikallisiin tarpeisiin, siinä painotetaan.
Kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan pitäisi yhteenvedon mukaan ottaa vaalikautta pidempi aikajänne.
– Luottamushenkilöt ja viranhaltijat koulutetaan kriisitilanteita varten jo hyvän sään aikana. Iskunkestävän yhteiskunnan jäsenet pystyvät yhteistoimintaan ja kunnioittavaan vuorovaikutukseen sekä normaalioloissa että kriisitilanteissa. He pystyvät erottamaan tosiasiat huhuista ja luuloista. He ymmärtävät sekä asiantuntijatiedon merkityksen että sen rajoitteet, tuodaan raportissa esille yhtenä tavoitteista.
Sivistys ja suhteellisuudentaju takaavat, että myös kriiseistä selviydytään mahdollisimman vähin vaurioin. Tietoturvan ja infosodan vaarat ovat raportin perusteella jatkuva uhka.
– Valistusta ei pidä mieltää pelotteluksi. Informaatiopuolustuksen kehittäminen on otettava yhteiseksi asiaksi kaikilla hallinnonalueilla ja toiminnoissa. Ulkomailta masinoidut ’kansanliikkeet’ on tunnistettava ennen kuin letka ehtii Kansalaistorille asti, mainitaan yhtenä esimerkkinä.
Ajatuspaja Alkion tilaamassa raportissa kehotetaankin myös opettelemaan olemaan ihmisiksi.
– Tähän sisältyy sekä suhde ympäristöön että suhde toisiin ihmisiin. Lopetetaan hyssyttely. Puhutaan Venäjästä ja ääriryhmistä avoimesti, asiallisesti ja tosiasioihin perustuen.
Sananvapauden väärinkäyttö pitäisi niinikään tunnistaa yhteiskunnalliseksi riskiksi.
– Kieltäydytään käymästä toistemme kimppuun, kuuluu selkeä toimenpide-ehdotus.
Raportin viimeisen luvun perusteella iskunkestävä yhteiskunta on sellainen, jossa kaikki ymmärtävät,
että ikäviä yllätyksiä voi tulla mutta niiden edessä ei olla valmistautumattomia.
– Kriisipäätöksentekoa harjoitellaan etukäteen. Järjestöjen ja työpaikkojen kanssa yhteisiä poikkeustilanneharjoituksia.
Jokainen kotitalous ottaa vakavasti viranomaisten ja järjestöjen laatiman 72 tuntia suosituksen.
