Purra: Terveysvero ei osuisi maitoon ja lihaan – Elintarviketeollisuus epäilee, että valtiovarainministerillä menivät rasvat sekaisin

Politiikka

Mitä rasvoja voisi verottaa ja miten? Keskustan riveistä tyrmättiin jo valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) esitys transrasvojen terveysverosta. Keskustalaiset tulkitsivat, että esitys osuu muun muassa transrasvoja sisältäviin lihaan ja maitoon.

Purran mukaan esitys ei kuitenkaan tarkoittaisi haittaveroa maidolle ja lihalle.

– Ei tietenkään. Puhutaan lisätyistä ainesosista, sokerista, suolasta ja transrasvoista, Purra sanoi Suomenmaalle eduskunnassa torstaina.

Purran mukaan lihan ja maidon haittavero on ”yksinkertaisesti keskustan tiettyjen edustajien tulkintaa”.

– Puheenvuorossani selkeästi puhutaan lisätyistä ainesosista, hän täsmentää.

Purra puhui terveysverosta Veronmaksajain Keskusliiton tilaisuudessa.

– Ottaen huomioon, että ihminen on käynyt kuussa, ei luulisi terveysverotuksen olevan täysin mahdoton toteutettava. Transrasvat, suolat ja lisätyt sokerit ovat liiallisesti käytettyinä verrattavissa alkoholiin ja tupakkaan, hän sanoi.

Elintarviketeollisuudessa epäillään, että terveysveron toteuttaminen etenkin transrasvan eli osittain kovetetun rasvan kohdalla on käytännössä mahdotonta, kuulennoista huolimatta.

– Se on toteuttamiskelvoton ajatus, sanoo johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta.

Tanhuanpää pohtii, ovatko tyydyttyneet rasvat ja transrasvat menneet valtiovarainministerillä sekaisin.

– Saattaa hyvin olla, koska ravitsemusasiantuntijat eivät ole kyllä koskaan nostaneet transrasvoja merkittäväksi kansanterveyshuoleksemme.

Tanhuanpään mukaan olisi hyvin vaikeaa erotella luontaisia ja teollisia transrasvoja.

– Yrityksissä pitäisi valjastaa suuri määrä ihmisiä laskemaan, mikä on ei-märehtijäperäisten, pienen pienten transrasvaprosenttien määrä elintarvikkeissa.

Tanhuapää kertoo, että transrasvoja ei varsinaisesti lisätä tuotteisiin, vaan niitä syntyy, kun kasviöljyä kovetetaan osittain muun muassa tuotteen rakenteen vuoksi ja estämään härskiintymistä.

EU säätelee jo tiukasti transrasvoja. Markkinoille ei ole saanut kolmeen vuoteen toimittaa elintarvikkeita, joissa muun kuin märehtijäperäisen transrasvan määrä on suurempi kuin kaksi grammaa sadassa grammassa.

Sekään ei Tanhuanpään mukaan aiheuttanut ongelmia tai toimenpiteitä, koska transrasvojen määrät olivat jo valmiiksi niin pieniä.

Hän kertoo, että maitorasvassa, voissa ja naudanrasvassa transrasvahappoja on luontaisesti 3–5 prosenttia. Teollisuuden käyttämissä leivontarasvoissa transrasvahappoja on 0-7 prosenttia ja uppopaistorasvassa 0-2 prosenttia.

Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat ravinnostaan transrasvahappoja vain vähän, keskimäärin gramman päivässä. 

– Transrasvahappoja voi olla esimerkiksi pitkään säilyvissä leivonnaisissa tai kekseissä, Tanhuanpää havainnollistaa.

Hän kertoo, ettei transrasvahappoja saa EU:n elintarviketietoasetuksen mukaan edes saa merkitä ravintosisältötietoihin. Kyseiset tiedot voisivat johtaa kuluttajia harhaan.

Elintarviketeollisuus vastustaa myös terveysveroa lisätylle sokerille ja suolalle.

Makeisten ja jäätelön vero poistettiin vuoden 2017 alussa EU:n valtiontukisääntöjen vastaisena.

– Ei ole mitään takeita, että kuluttaja siirtyisi sokeriveron vuoksi ruisleipähyllylle, jos hän haluaa jotain makeaa. Todennäköisemmin hän siirtyy halvimpaan saman ryhmän tuotteeseen, Tanhuanpää sanoo.

Elintarviketeollisuus pitää sokeri- ja suolaveroa suurena hallinnollisena taakkana yrityksille.

– Selvää on, että terveysvero kuulostaa äkkiseltään hyväksyttävältä, mutta sen toteutus on vaikea, Tanhuanpää sanoo.