Lukijalta: Vantaan ratikka – visio vai velkakuoppa?
Vantaan ratikkaa markkinoitiin alun perin suurena joukkoliikennehankkeena, joka toisi kestävää kasvua ja helpottaisi liikkumista. Ennusteiden mukaan ratikalla olisi ollut jopa yli 80 000 nousua vuorokaudessa, ja sen uskottiin olevan välttämätön osa tulevaisuuden liikennejärjestelmää – ilman sitä linja-autokalusto ei muka enää riittäisi.
Nyt tämä visio on murentunut. Laskelmat pudottivat matkustajaennusteen noin 40 000 nousuun vuorokaudessa, eli alle puoleen alkuperäisestä arviosta.
Kun arviot nousumääristä putosivat, hanke muutettiin käytännössä joukkoliikennehankkeesta maa- ja kiinteistötaloudelliseksi projektiksi, jonka pääasiallinen tarkoitus on arvonnousu reitin varren tonteille.
Monet asiantuntijat ovat nyt kyseenalaistaneet esitetyt tuottolaskelmat pehmeinä, sillä ne perustuvat suurelta osin nollakorkoajan tuplaantuneisiin rakennusoikeuksien hintoihin. Nollakorot tuskin palaavat – eivätkä ainakaan jatku seuraavaa 40 vuotta.
Reitin varrella oleva kunnallistekniikka oli alkuperäisessä suunnitelmassa tarkoitus uusia, sillä se on monin paikoin elinkaarensa päässä.
Nyt linjaus on kuitenkin siirretty sivuun, jotta vanhoihin rakenteisiin ei tarvitsisi koskea ja rahaa säästyisi – ainakin paperilla. Tällainen ratkaisu kertoo enemmän pintapuolisesta kustannusten kiillotuksesta kuin aidosta vastuullisuudesta.
Hankkeen tiedottaminen herättää myös kysymyksiä. Reitin lyhenemisestä ja merkittävästä kustannusnoususta ilmeisestikin tiesivät monet tahot, mukaan lukien jotkut entiset kuntapoliitikot huomattavasti ennen virallista julkistusta. Kaupunginhallituksen jäsenet lukivat siitä lehdestä 24.10.2025, ja asiaa varten järjestetty kokous oli 27.10.2025.
On hyvän hallintotavan ja kansanvallan kannalta erittäin vakavaa, jos satojen miljoonien euron hanketta valmistellaan pienessä piirissä kulisseissa. Avoimuus ja demokratia eivät saa jäädä sivurooliin. Sitä varten vantaalaiset ovat valinneet edustajansa.
Kun ratikka esiteltiin ensimmäisen kerran, sen hinnaksi arvioitiin alle 400 miljoonaa euroa. Nyt kustannusarvio on paisunut lähes 750 miljoonaan – lähes kaksinkertaiseksi. Tämä kaupungin vastuulla oleva summa ei vielä sisällä vaunuja eikä niiden tarvitsemaa varikkoa, jotka tulevat takausvastuulle.
Kokonaisuudessa puhutaan jo lähes miljardista. Samalla kaupungin velka uhkaa kasvaa kahteen miljardiin euroon ennen vuosikymmenen loppua. Pelkät korkokulut nousevat yli 50 miljoonan vuodessa ja vaarantavat kaupungin muut toiminnot. On syytä kysyä, onko Vantaalla enää varaa tällaiseen riskipeliin.
Hankkeen konsultit maalaavat kuvaa 60 000 uudesta asukkaasta ja 30 000 uudesta työpaikasta vuoteen 2050 mennessä. Mutta nämä ovat toiveita, eivät faktoja.
Kaupunkien kasvu ei ole automaattista. Jos rakentaminen hidastuu tai väestönkehitys pysähtyy, jää ratikka palvelemaan tyhjeneviä tontteja ja hiljaisia pysäkkejä. Onko viisasta laittaa kaikki yhden kortin varaan?
Erityisen ongelmallista on, että reitti on muuttunut ratkaisevasti. Alkuperäinen linjaus kulki suoraan Helsinki-Vantaan lentoasemalle – ratikan tärkeimmälle vetovoimatekijälle. Nyt linja jää 1,5 kilometrin päähän terminaalista, mutta hinta on silti lähes kaksinkertainen.
Suora yhteys lentokentälle oli hankkeen kruununjalokivi. Ilman sitä jäljelle jää vain kallis ja vajaa yhteys, jonka arvo asukkaille ja matkustajille on kyseenalainen. Tikkurilasta pääsee lentokentälle jo nyt junalla, mutta jatkossa ei ratikalla.
Vaihtoehtoja ei ole tutkittu avoimesti. Sähköiset runkobussit tai muut kevyemmät ratkaisut olisivat voineet tarjota paremman liikenteellisen hyödyn murto-osalla nykyisestä hinnasta – ja ilman vuosikymmeniä sitovaa velkataakkaa.
Nyt Vantaa on valitsemassa jäykän, kalliin ja epävarman järjestelmän, joka voi muuttua kaupungille raskaaksi taakaksi.
Raitiotie voi paperilla näyttää vihreältä ja kestävältä, mutta todellisuudessa hanke muistuttaa poliittista kunnianhimoa ja taloudellista harhakuvitelmaa. Kun kustannukset paisuvat, reitti lyhenee ja hyödyt hupenevat, on vaikea nähdä, mitä todellista arvoa ratikka enää Vantaalle tuo.
Ennen kuin ensimmäistäkään kiskonpätkää lasketaan, Vantaan päättäjien tulisi pysähtyä ja kysyä: rakennammeko tulevaisuuden liikkumista – vai tulevaisuuden velkakuoppaa?
Mika Kasonen, Vantaan kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (kok.)
Petri Roininen, Vantaan kaupunginhallituksen jäsen (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/