Puolueen istuvan puheenjohtajan haastaja ei enää leimaudu oman pesän tuhoojaksi
Suomessa päästään suhteellisen harvoin jännittämään, kuinka jatkokaudelle halajavan puolueen puheenjohtajan käy.
Vaikka istuvan puheenjohtajan haastaminen onkin yleistynyt, se ei silti ole mitenkään tavanomaista, arvioi poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta.
– Ei se yleistä ole. Se vaatii yleensä huonon tilanteen, josta etsitään uutta alkua, Vares sanoo STT:lle.
Lisäksi tutkijan mukaan istuvan puheenjohtajan on toisinaan haastanut ehdokas, joka ei varsinaisesti ole edes odottanut voittavansa vaan on halunnut esimerkiksi muovata omaa profiiliaan.
– Tilanteita, joissa on tosissaan haastettu istuva puheenjohtaja, on tullut eteen enemmän vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Vares kertoo.
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunion mukaan myös kansainvälisesti tarkasteltuna puolueen puheenjohtajat vaihtuvat nykyään tiiviimpään tahtiin.
Muutoksen taustalla Raunio arvioi olevan sen, että kansainvälisesti politiikka on kaiken kaikkiaan muuttunut lyhytjänteisemmäksi. Esimerkiksi puolueiden kannatusta mitataan useammin.
Myös Vares kiinnittää huomiota siihen, että Suomessakin politiikassa reagoidaan nykyään nopeammin esimerkiksi huonoihin kannatuslukuihin tai muihin puolueen kriiseihin.
Tämän hän uskoo vaikuttaneen siihen, miksi istuvien puheenjohtajien haastamisesta on tullut yleisempää. Aiemmin myös varottiin haastamasta istuvaa puheenjohtajaa, koska sen nähtiin viestivän, että puolue olisi hajanainen. Haastamista pidettiin lisäksi huonona käytöksenä.
– Enää ei ajatella, että haastaminen olisi jollain tavalla huonoa käytöstä tai oman pesän hajottamista, Vares sanoo.
Muiksi mahdollisiksi syiksi muutokselle tutkija luettelee esimerkiksi sen, että aiemmin puolueiden väliset yhteistyösuhteet olivat paljon lukkiintuneempia.
– Henkilövaihdoksilla voidaan helpottaa yhteistyötä uusiin suuntiin.
Molempien tutkijoiden mukaan istuvan puheenjohtajan haastaminen on yleensä ollut puolueelle hyvä asia ainakin siinä mielessä, että se lisää puolueen näkyvyyttä.
Varekselle ei tule mieleen tilanteita, joissa puheenjohtajan haastaminen olisi aiheuttanut hallaa puolueelle.
– SDP:n osalta (Antti) Rinteen ja (Jutta) Urpilaisen kisaa on pidetty tiukkana kisana ja sellaisena, josta jäi arpia useiksi vuosiksi. Mutta ei siitäkään pysyvämpää jakoa mielestäni seurannut.
Rinne haastoi vuonna 2014 istuvan puheenjohtajan Urpilaisen ja voitti kisan.
Raunion mukaan on vaikea mitata, kuinka paljon puheenjohtajan vaihdos vaikuttaa puolueen kannatukseen.
– Nykyään oletetaan liian herkästi, että puolueen johtajalla on paljon vaikutusta puolueen kannatukseen. Se on hankalasti tutkittavissa oleva asia. Jos puolue vaihtaa puheenjohtajaa ja kannatus lähtee nousuun, niin ei se pelkästään aina ole kiinni uudesta puheenjohtajasta, hän arvioi.
Tuorein kisa, jossa istuva puheenjohtaja joutuu kamppailemaan jatkopestistä, pyörähti käyntiin torstaina, kun kansanedustaja Annika Saarikko ilmoitti lähtevänsä mukaan keskustan puheenjohtajakilpaan. Hän haastaa jatkokautta hakevan Katri Kulmunin.
Keskustassa istuvan puheenjohtajan haastaminen on ollut verrattain harvinaista.
Kotkalainen Vesa Levonen tosin haastoi Juha Sipilän kaksi vuotta sitten Sotkamon puoluekokouksessa, mutta istuva puheenjohtaja otti vaalissa murskavoiton.