Porttiteoria pitää paikkansa salaliittouskon kohdalla – "kaninkoloon putoaminen on ihan todellinen ilmiö"
Salaliittoteoriat ovat viime vuosina vallanneet parrasvalot politiikassa ja kansainvälisessä keskustelussa muun muassa Qanon-liikkeen, Yhdysvaltain republikaanien viljelemien vaalivilppiväitteiden ja koronarokotteisiin liittyvän misinformaation muodossa.
Salaliittoajattelun suosiota Yhdysvalloissa ja muualla on vaikea selittää millään yhdellä tekijällä, sillä valtavirrasta poikkeavien maailmanselitysten pariin ajautuu ”hirveän kirjavaa sakkia”, kertoo toimittaja Markus Tiittula.
Hän luotaa salaliittoteorioiden suosiota ja niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia tällä viikolla julkaistussa uutuuskirjassaan Taistelu totuudesta (Johnny Kniga).
Salaliittoteorioihin uskomisen todennäköisyyttä ei tutkimuksissa ole pystytty kovin hyvin yhdistämään esimerkiksi koulutustasoon tai puoluepoliittisiin kantoihin.
Yhden tutkimuksissakin todetun yhdistävän tekijän Tiittula kuitenkin havaitsi myös kirjaa tehdessään: jos ihminen uskoo yhteen salaliittoteoriaan, hän uskoo lähes aina useampaan.
– Vahvin indikaattori oli se, että salaliittoteoriaan uskoo ihminen, joka uskoo jo ennestään johonkin toiseen salaliittoteoriaan. Se kaninkoloon putoaminen on ihan todellinen ilmiö. Jos uskot yhden jutun ja voit vakuuttua siitä, se helposti johtaa siihen, että pitää kyseenalaistaa asiantuntijatieto, tieteellinen tieto ja median välittämä tieto, kertoo Tiittula STT:lle.
Kun tälle polulle on kerran lähtenyt, alkavat kaikki perinteisesti luotettavina nähdyt tiedonlähteet näyttäytyä salaliittoteoreetikon silmin katsottuna valossa, joka aiheuttaa syvää epäluuloa ja kiukkua, Tiittula kertoo. Huumeiden porttiteorian tapaan tästä on vain pieni askel useiden muidenkin valtavirran ulkopuolisten teorioiden uskomiseen.
– Ei kukaan näistä kirjaa varten haastatelluista sanonut, että he uskovat vain tämän yhden eivätkä mitään muuta, vaan kyllä kaikilla tuntui olevan kertomus, että luin esimerkiksi 9/11:stä ja havahduin, että meille valehdellaan kaikesta, Tiittula kertoo.
Kirjassa ääneen pääsevät sekä salaliittoteorioiden kannattajat sekä ilmiötä kriittisesti tarkastelevat tutkijat, jotka asettavat piireissä leviävät uskomukset niiden yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin.
Tiittula on haastatellut kirjaansa muun muassa vuoden 2001 New Yorkin WTC-torneihin tehtyjen 9/11-iskujen vaihtoehtoselityksiä tarjoavaa arkkitehti Richard Gagea sekä litteän maan teorian levittäjänä tunnettua Mark Sargentia.
Suomalaisista salaliittoteorioiden levittäjistä ääneen pääsevät bloginpitäjänä tunnettu Teemu Vehkala sekä saarnamies Petri Paavola.
Saarnamiesten ja muiden uskovaisten edustus salaliittopiireissä on monille ilmiötä tutkineille ymmärrettävää, sillä salaliittoteoriat kumpuavat osin samoista lähteistä ihmisen psykologiassa kuin uskonnollinen ajattelukin.
– Suurin osa maailman uskonnoista on syntynyt siitä, että ihminen haluaa kiistää oman kuolevaisuutensa, eli kiistetään jokin asia, jonka ei haluta olevan totta. Aika moni salaliittoteoria perustuu samalle kivijalalle, on jokin asia joka halutaan kiistää tai jolle halutaan toinen syyllinen, Tiittula sanoo.
Kirjassaan Tiittula kertoo, että uskonto ja salaliittoteoriat tuntuvat vastaavan jollain tasolla samaan ihmisluonnolle tyypilliseen tarpeeseen nähdä salainen tai jopa yliluonnollinen voima maailman tapahtumien takana.