Porojen petotuhot ovat lisääntyneet, mutta Luonnonvarakeskus ei silti anna etukäteen tietoja susien liikkeistä – “Tämä on väärä periaate”
Pudasjärveläinen poromies Markus Jaurun löysi alkuviikosta metsästä oman vaatimensa eli naarasporon, jonka oli raadellut peto. Raadon vieressä odotti vaatimen vasa.
Jaurunista tilanne tuntui kuin kauhuelokuvalta. Hän kertoo miettineensä, että vasa on pakko saada kiinni ja viedä se pois madoista kuhisevan emän luota.
– Ajatus vasan lopettamisesta tuntui helpoimmalta, mutta vein vasan kuitenkin kotiin muiden porojen mukaan, sillä se oli toistaiseksi hyväkuntoinen, Jaurun kertoo.
Petotuhot ovat Jaurunin mukaan lisääntyneet huomattavasti. Esimerkiksi vasoista on hänen mukaansa syksyisin jäljellä noin 60 prosenttia, vaikka suurin osa vaatimista tekee vasan. Johonkin siis katoaa merkittävä määrä vasoja.
Metsästä petojen tappamia vasoja kuitenkin löytyy harvoin. Ja kun kuollutta eläintä ei löydy, siitä ei saa korvausta.
Vasomisikäisistä vaatimista katoaa Jaurunin laskelmien mukaan joka vuosi noin 10-15 prosenttia. Osa jää aina löytymättä.
– Minulla on tilasto vuodesta 2005 asti Pudasjärven paliskunnan teurasmääristä. Vuonna 2006 teurasmäärä tippuu aiemmasta 1500:sta yhtäkkiä alle 800:n: Sen jälkeen teurasmääriä ei ole saatu nousemaan vaan petotuhot ovat lisääntyneet aivan älyttömästi, Jaurun kertoo.
Vuonna 2006 Pudasjärven paliskunnan alueelle tuli susi. Se on sulan maan aikana pahin peto, joka ehtii tehdä paljon poroille tuhoa.
– Minulla on omat tilastot ja kuvat, joilla voin näyttää toteen petovahinkoja, mutta niitä ei uskota, Jaurun harmittelee.
Poromies kaipaisi lisää yhteistyötä eri tahojen välille.
– Tervetuloa vaan tänne meidän hommiin katsomaan kesäksi ja syksyksi, minkälaista tämä todellisuus nykyään on.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmarin mukaan susiasioihin kaivattaisiin lisää avoimuutta. Maaseudulla koetaan usein, ettei petoasioihin voida vaikuttaa.
– Olisi hyvä, että turha toisten ylipuhuminen loppuisi. Maaseudun ihmisistä tuntuu epäreilulta, että ihmiset, jotka asuvat kerrostalon kolmannessa kerroksessa tuntuvat tietävän paremmin, miten maaseudulla pitäisi elää, Kalmari napauttaa.
Kansanedustajan mukaan asioista pitäisi keskustella enemmän. Hänen mielestään on hyvä, että luontojärjestöt jalkautuvat välillä alueille, joissa ongelmia esiintyy, sillä silloin hekin saavat paremmin käsitystä käytännön tilanteista.
Kalmari kertoo olevansa huolissaan petojen aiheuttamien tuhojen määrästä. Hän haluaisi löytää hallituksen kesken ratkaisuja ja uusia menetelmiä. Ripeästi liikkuva tieto lisää hänen mukaansa luottamusta.
– Jos esimerkiksi tiedetään pedon liikkeet, tiedon pitäisi kulkea, Kalmari summaa.
Olisi hyvä, että turha ylipuhuminen loppuisi.
Anne Kalmari
Myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Samuli Heikkinen on huomannut, että susiasioissa ilmenee paljon vastakkainasettelua eikä yhteisymmärrystä tahdo löytyä.
– Susi on mustavalkoinen eläin, ihmiset ovat voimakkaasti sen puolella tai sitä vastaan, Heikkinen sanoo.
Susien populaatio on hänen mukaansa yleisellä tasolla noussut.
– Susi on voimakas lisääntyjä, jos sen annetaan lisääntyä, se lisääntyy, Heikkinen valistaa.
Luke pannoittaa ja seuraa susia sekä tiedottaa niistä. Kun susi tulee poronhoitoalueelle, sen viimeisimpiä liikkeitä ei kerrota poromiehille.
– Me tiedotamme, mutta emme anna viimeistä tietoa. Siinähän ei olisi mitään järkeä. Sen jälkeen, kun susi menee poronhoitoalueelle, se tapetaan, Heikkinen toteaa.
Hän myös lisää, että häirittynä susi poistuu paikalta ja tappaa kohta uuden saaliin, mikä lisää porovahinkojen määrää.
Hän kertoo, että susien liikkeistä annetaan päivän vanhaa tietoa pari kertaa viikossa ministeriön ohjeiden mukaan.
– Sitten näkee, mitä tuhoja susi on tehnyt, Heikkinen perustelee.
Poromiehiä järjestely tympii, sillä vanhentuneen tiedon vuoksi kaatoluvan saamiseen menee enemmän aikaa. Peto ehtii usein siirtyä jo seuraavan paliskunnan alueelle.
Jaurun kertoo, että vastikään ohikulkija näki pannoitetun suden ja ilmoitti siitä.
– Sitten vasta tajuttiin alkaa kyselemään suden perään ja Luke myönsi, että susi on tullut poronhoitoalueelle, Jaurun kertoo.
epäilys, olisiko siitä sudesta tullut mitään ilmoitusta poromiehille, jos sen ohikulkua ei olisi huomattu, Jaurun pohtii.
Hänen mukaansa suden liikkeiden pimittäminen ei ole reilua, koska tuhot aiheutuvat poromiehille.
Myöhemmin kyseisen suden kaatamiselle yritettiin Jaurunin mukaan hakea poikkeuslupaa pohjoisempana, kun se teki huomattavia tuhoja siellä.
Lupaa ei saatu, sillä kyseessä oli pantasusi, jonka tavoite oli liikkua Suomesta Ruotsiin. Jaurun kertoo, että vaikka välillä saadaan tietää pantasuden GPS-sijainteja, eivät kaikki raadot siltikään löydy.
– Pedon tappama poro on aina tappiota poromiehelle, vaikka siitä saisi korvauksen, Jaurun painottaa.
– Meidän porot ovat pantasuden pääasiallinen ravinto ja sitten susista saadaan tutkimustietoa, kyllä tämä on väärä periaate, Jaurun harmittelee.
Ongelmia tuottaa Jaurunin mukaan myös nykyinen poikkeuslupamenettely.
Tällä hetkellä lupa on olemassa vain tietylle alueelle ja tietylle ajalle. Kun peto menee alueen ulkopuolelle, sen pitää tappaa uudelleen kolme poroa, jotta sille saa haettua uuden luvan.
Jaurunin mielestä olisi hyvä, että lupa olisi tietylle eläimelle, jonka liikkeitä seurataan. Hän toivoo, että helikopterin käyttö olisi aina poikkeusluvalla metsästettäessä sallittua.
Pedon tappama poro on aina tappiota poromiehelle, vaikka siitä saisi korvauksen.
Markus Jaurun
Susien poistolupien määriin vaikuttaa Heikkisen mukaan suden biologinen tilanne, luonnon kantokyky ja politiikka sekä erityisesti ihmisten sietokyky.
– Susikantaa näyttää säätelevän enemmän ihmisten sietokyky kuin luonnollinen kantokyky. Kun ihmisen sietokyky on mennyt alas, on alettu antaa lupia, Heikkinen toteaa.
Hänen mukaansa Luken tärkein tehtävä on tuottaa tietoa, jonka avulla päättäjien pitäisi pystyä tekemään päätöksiä siitä, mitä eläimelle tehdään.
Kalmari suhtautuu kaatolupasäädösten uudistustarpeen tutkimiseen avoimesti, mutta muistuttaa, että näyttö vahingoista on tärkeää.
– Yksi löytynyt kuollut poro ei riitä ja kolme on paljon, Kalmari pohtii.
Hän sanoo ihmettelevänsä salamyhkäisyyttä susiasioiden ympärillä.
– Kyllä peto pitää pystyä poistamaan, jos vahinkoja sattuu, Kalmari huomauttaa.
