Populistiset temput osataan lähes kaikissa puolueissa – tutkijan mukaan perussuomalaisten toiminnassa näkyy amerikkalaisia trendejä
Populistinen poliittinen viestintä liitetään usein perussuomalaisiin. Aihetta tuoreessa väitöskirjassaan tutkinut Jon Järviniemi sanoo, että myös muut puolueet käyttävät populistista viestintää.
– Sitä samanlaista retorista työkalupakkia, jossa luodaan mielikuva kansasta vastaan eliitti tai joku tietty ihmisryhmä, Järviniemi sanoo.
Luodun vastakkainasettelun sisältö vaihtelee poliitikon tai puolueen ideologisen taustan mukaan. Erityisesti populismia harjoittavat Järviniemen mukaan valtavirran ulkopuolella olevat haastajapuolueet. Perussuomalaisten lisäksi väitöskirjatutkija nostaa esille vasemmistoliiton vasemmistopopulismin sekä vihreät ja kristillisdemokraatit.
Vuosina 2015–2016 vihreissä esiintyi populismia samassa määrin kuin vasemmistoliitolla. Järviniemen mukaan tuolloin käytettyä retoriikkaa voisi kutsua ekopopulismiksi.
– Ilmastokriisiin liittyvät huolet yhdistettiin poliittiseen valtavirtaan ja -instituutioihin. Sanottiin, että kansalaisten tai tulevaisuuden sukupolvien huolia ilmastokriisistä ei tajuta tai niiden suhteen ei tehdä tarpeeksi.
Järviniemi mainitsee nimeltä Ville Niinistön, joka toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 2011–2017. Puolueen kannatus nousi Niinistön kauden loppuvaiheilla 17 prosenttiin.
Euroopan pakolaiskriisin myötä vuoden 2015 aikoihin lisääntyi myös kristillisdemokraattien populismi.
– Puolueeseen tuli enemmän ulossulkevaa populismia tiettyjä vähemmistöjä ja kulttuureja kohtaan. Nämä voitiin nähdä jonkinlaisena suomalaisuuden ja perinteisten arvojen haastajana.
Järviniemen väitöskirja keskittyy 2010- ja 2020-lukujen poliittiseen viestintään. Hänen havaintojensa mukaan vähiten populismiin on eduskuntapuolueista sortunut RKP.
Myös kokoomuspoliitikkojen suusta populismia on kuultu verrattain vähän. Tätä selittää tutkijan mukaan se, että kokoomus on ollut tarkastelujakson aikana useaan otteeseen hallitusvastuussa.
– Kun puolue on hallituksessa, on yllättävän vaikeaa käyttää populistiviestintää, koska olet itse osa sitä poliittista eliittiä, Järviniemi sanoo.
Suurena puolueena myös SDP on tutkimuksen mukaan verrattain maltillinen populismin käytössään. Järviniemi sanoo, että SDP käytti vasemmistopopulistista puhetta taloudellisesta eliitistä erityisesti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikaan.
– Nykyään olen kuullut demarien puhuvan ”ministeritason palkasta” eli kritiikki kohdistuu suoraan hallituspuolueisiin ja osin niin sanottuun rikkaaseen eliittiin. Samaan syssyyn vedetään mukaan se, miten he eivät ymmärrä tavallisten kansalaisten huolia.
Puolueista perussuomalaiset käyttävät selkeästi eniten populistista viestintää.
Poikkeuksellista on Järviniemen mukaan se, että edes hallitusvastuu ei ole juurikaan hälventänyt populismin määrää puolueessa. Vain sen viholliskuva on osin muuttunut.
– Tämän hallituskauden alkuvaiheessa ammattiyhdistysliikkeestä maalattiin kuvaa epädemokraattisena toimijana, joka ei ole oikeasti työntekijöiden puolella, vaan istuu Hakaniemen torneissaan. Sanottiin, että tämä ei ole sitä, mitä kansalaiset oikeasti haluavat.
Vielä ennen vuotta 2015 perussuomalaisten populismin keskiössä oli antielitismi silloisen puheenjohtajan Timo Soinin syyttäessä usein EU:ta tai mediaa. Sittemmin mukaan tuli ulossulkeva populismi erilaisia vähemmistöjä, etenkin maahanmuuttajia, kohtaan.
Uusimpana kehityskulkuna on puheenparsi, jossa erilaisten ihmisten maailmankatsomus nähdään kansan vihollisena ja siitä luodaan uhkakuvia. Järviniemi on huolestunut siitä, että Suomessa poliittinen keskustelu on alkanut kehittyä samaan suuntaan kuin Yhdysvalloissa.
– Kyllähän politiikassa pitäisi pystyä olemaan montaa eri mieltä asioista. Jos alamme luoda viholliskuvia siitä, että joku ajattelee eri tavalla, se lisää polarisaatiota, Järviniemi sanoo.
Perussuomalaisten populismissa on näkynyt tutkijan mukaan myös Yhdysvaltojen politiikasta napattuja trendejä kuten väestönvaihtoteoria ja koulutuksen ideologisuuden arvostelu.