Perussuomalaisista on korkeintaan maalaisliiton rujoksi poikapuoleksi, kirjoittaa poliittisen historian professori HS:ssa – "Jos keskusta täältä häviää, sitä voi tulla ikävä"
Keskustan kannatuksen kuihtuminen voisi johtaa ikäviin seuraamuksiin, pohtii poliittisen historian professori Kimmo Rentola.
– Jos keskusta täältä häviää, sitä voi tulla ikävä. Vaikka puolueessa on varjopuolensa, sillä on roolia yhteiskunnan vakauden ja vastuullisuuden kantajana, Rentola muistuttaa kolumnissaan Helsingin Sanomissa.
Rentolan mukaan keskusta on sitkeä eläjä, mutta ei ole poissuljettua, että se hiertyy ristipaineissa vähiin.
– Mitä on jäljellä Italiaa yli 40 vuotta hallinneista kristillisdemokraateista?
Rentola huomauttaa, että keskikentälle ei nyt ole tulijoita, ei vihreitä eikä perussuomalaisia.
– Jälkimmäisillä on juurensa maalaisliitossa, mutta ne ovat Timo Soinin mahalaskun jäljiltä enää seitinohuet. Pystyisikö puolue kuntavaaleissa omimaan maakuntien ääntä? Silloinkin se olisi vain maalaisliiton rujo poikapuoli, jos saa soveltaa Aleksandr Puškinin Vaskiratsastajan kuvaa Suomesta: luonnon surullinen poikapuoli, Rentola maalailee.
Rentolan mukaan keskustan pelitila kapenee, sillä voimasuhteet ovat muuttuneet.
– SDP ja keskusta eivät enää voi kahdestaan sanella kaapin paikkaa. Vuodesta 1937 vallinnut punamulta-akseli on katkennut eikä korjaudu ennalleen.
Käynnissä on Rentolan mukaan uutta blokkiutumista: vihreät liukuvat vasemmalle, perussuomalaiset pyrkivät kokoomuksen oikealle puolelle.
– Tiukka jako kahteen ei ole keskustan etu. Kaarros oikealle Sipilän–Bernerin linjalla iski suonta, mutta myös yhteys vasemmalle hiertää, vaikka sieltä on lypsetty enemmän kuin oikealta. Asemaa hankaloittaa elinkeinoelämän hanakkuus luokkataisteluun, ikään kuin vasemmistovetoinen hallitus ei Suomessa enää olisi lainkaan legitiimi, professori pohtii.