Perhevalmennuksen tavoitteet eivät täysin toteudu
Perhe- ja synnytysvalmennuksille asetetut tavoitteet eivät nykyisin kaikilta osin toteudu, kertoo Aalto-yliopistossa tehty selvitys.
Tampereen Eteläpuistossa nauttii kesäpäivästä kymmenkunta äitiä vauvoineen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vauvakerhossa äidit saavat juttukavereita ja vertaistukea, asioita joita perhevalmennuksessa ei juuri voitu tarjota koronarajoitusten aikaan. Valmennus siirrettiin verkkoon, mutta nyt Tampereella on jo palattu normaaliin käytäntöön.
Vauvakerhon äideistä vain yksi oli mukana lähivalmennusryhmässä viime vuoden lopulla. Jotkut osallistuivat etävalmennukseen, eräs äiti ei kokenut tarvitsevansa valmennusta eikä myöskään muutama uudelleensynnyttäjä.
Äideillä riittää ymmärrystä koronarajoituksille, vaikka kasvokkain tapahtuva valmennus olisi ollut monen mieleen. Tällä kannalla on myös Olavi-vauvaansa hoivaava Joanna Jokela, joka osallistui odotusaikanaan nettivalmennukseen. Mukana oli kymmeniä vanhempia, eikä siellä esitetty kysymyksiä tai syntynyt keskustelua.
– Tunnilla keskityttiin synnytykseen ja vauvanhoidon teknisiin asioihin. Jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä kaivannut enemmän synnytyksen jälkeiseen aikaan valmistautumista. Silloin ei tulisi yllätyksenä se, kuinka se on tietyllä tavalla rankkaa aikaa ja omat tunteet heittelevät.
– Synnytys- ja perhevalmennus voi olla nykyisin sitä, että katsotaan äärimmillään yksin videoita Youtubesta, saadaan sähköposti linkkeineen tai puolentoista tunnin aika verkkokokoukseen, kuvailee tekniikan lisensiaatti ja verkkopedagogi Marjaana Siivola, joka tekee perhe- ja synnytysvalmennuksesta väitöskirjaa Aalto-yliopistolle.
Hän arvioi, että valmennusten toteuttamisessa on myös suuria eroja kuntien välillä.
Siivola ja professori Teemu Leinonen ovat kartoittaneet perheiden kokemuksia ja kätilöiden näkemyksiä valmennuksista kyselyillä, joihin perheiltä tuli 538 vastausta ja kätilöiltä 49. Verkkokyselyt olivat auki lokakuusta 2019 tammikuuhun 2020.
Odottajien vastauksissa nousi esiin puutteellinen valmennus. He eivät kokeneet saavuttaneensa kaikkia tavoitteita, jotka on määritelty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen äitiysneuvolaoppaassa.
Eniten jäätiin kaipaamaan vahvistamista vanhempien keskinäisessä vuorovaikutuksessa, odotusajan terveyden edistämistä, vertaistukea ja seksuaalisuuden haasteiden käsittelyä.
Oppaan viidestä päätavoitteesta parhaan arvosanan sai synnytyksen normaalin fysiologisen kulun ymmärtäminen, jonka runsaat puolet vastaajista katsoi saavuttaneensa.
Kyselyn mukaan ennen synnytystä perhevalmennusta tarjottiin keskimäärin kolme kertaa yhteensä 4,5 tuntia. Neljälle viidestä tarjottiin synnytyksen jälkeen yksi 1–2 tunnin valmennuskerta. Liki viidesosa vastaajista kertoi, ettei heidän neuvolassaan tai edes kunnassaan järjestetä perhevalmennusta.
Kyselyn jälkeen alkanut koronapandemia on Siivolan mukaan edelleen vähentänyt valmennuksia ja siirtänyt niitä verkkoon.
Lainsäädäntö edellyttää, että kuntien pitää tarjota ensisynnyttäjille perhevalmennusta, jonka yhtenä osana on synnytysvalmennus.
Myös kätilökyselyssä nousi esiin riittämätön valmistautuminen synnytykseen. Kätilöiden mukaan synnyttäjien tulisi tietää enemmän synnytyksen perusteista, kivusta ja kivun kanssa pärjäämisestä.